Humanistisen tieteen julkaisemisen kielipolitiikka on jälleen viime viikkoina ollut tiiviisti tapetilla sen jälkeen, kun Jaakko Hämeen-Anttila korosti Helsingin sanomien kolumnissaan englanninkielisen julkaisemisen merkitystä tieteessä. Toisaalta Hämeen-Anttila korosti myös muiden kielien merkitystä ja suomenkielisen yleistajuisen julkaisemisen tärkeyttä. Joka tapauksessa joukko tutkijoita rynnisti puolustamaan myös kotimaisilla kielillä tapahtuvaa tiedejulkaisemista – onhan osa humanistisesta tieteestä vahvasti sidoksissa lähinnä suomalaisessa yhteiskunnassa ja kulttuurissa merkittäviin kysymyksiin.

Itse aloin tämän keskustelun jälkeen pohtimaan kielikysymyksen yhteyksiä tieteellisten julkaisujen arvioinnissa yhä laajemmin käytettävään Julkaisufoorumi-laatuluokitukseen. Tieteellisten julkaisukanavien arvioinnin ensisijaiseksi mittariksi on Suomessa viime vuosina nostettu Tieteellisen seurain valtuuskunnan luoma ja ylläpitämä Julkaisufoorumi-luokitusjärjestelmä JUFO. JUFOa on käytetty yliopistojen tieteellisten julkaisujen laadun arvioinnissa vuodesta 2015 lähtien, ja yliopistojen perusrahoituksesta 13 % prosenttia jaetaan tällä hetkellä JUFOn laatuluokitusten perusteella. Kielikysymystä on pohdittu laajasti myös JUFOn ohjausryhmässä ja paneeleissa erityisesti ihmistieteiden osalta.

JUFOssa tieteelliset julkaisukanavat on jaettu neljään luokkaan (0-3, 1 = perustaso, 2 = johtava taso,
3 = korkein taso), joista tasolla 2 on noin viidennes ja korkeimmalla tasolla 3 noin viisi prosenttia julkaisukanavista. Tasojen 2 ja 3 julkaisut ovat erityisen merkittäviä, sillä valtaosa rahoituksesta jaetaan näissä kanavissa julkaistujen artikkelien tai monografioiden perusteella.

Humanistin iltaisena puhdetyönä kiinnostuin laatimaan nopean vertailun siitä, miten Suomen lähialueiden ja maailman puhujamääriltään suurimpien kielten humanistisen alan julkaisukanavia on arvioitu JUFOon. Onhan tällä merkitystä esimerkiksi siinä, miellä kielillä (jos tahtoo maksimoida oman yliopistonsa rahoituksen) kannattaa julkaista tutkimustuloksensa. Lisäksi kiinnostuin siitä, millä tavalla suomalaisten humanistien tiedeyhteisö arvostaa eri kielialueiden julkaisuja ja missä suomalaiset humanistit tutkimuksiaan julkaisevat, sillä JUFOn omien raporttien tilastoissa ei näin yksityiskohtaista dataa ole julkaistu.

Toteutin vertailuni seuraavasti: seuloin JUFOn tietokannasta kaikki kategorian 6 (humanistiset tieteet) tasoille 0-3 arvioidut julkaisukanavat suomeksi, ruotsiksi, norjaksi, tanskaksi, englanniksi, saksaksi, ranskaksi, italiaksi, espanjaksi, kiinaksi ja arabiaksi. JUFOon on näillä kielillä olevia julkaisuja arvioitu yhteensä 4916 kappaletta, joista 294 (6 %) on 0-tasolla, 3721 (75%) 1-tasolla, 698 (15%) 2-tasolla ja 203 (4%) 3-tasolla. Vertailun ulkopuolelle jää tässä otannassa 1892 JUFOon listattua muun kielistä julkaisukanavaa.

Englannin kielen osalta tulos ei ole yllättävä. Tieteellisessä rahanjaossa painavista 2- ja 3-tasojen julkaisuista 89 % on englanninkielisiä, vaikka kaikkiaan englanninkielisiä kanavia on otannassa 71 %. Voi sanoa, että englanti on uusi latina. Todettakoon tässä myös, että JUFOon on listattu ainoastaan kaksi latinankielistä julkaisukanavaa. Historioitsijana jään heti pohtimaan, mikä kieli hallitsee tieteellistä julkaisemista neljänsadan vuoden kuluttua ja ovatko 2000-luvun englanninkieliset aikaansaannoksemme 2400-luvun tutkijoiden suurelle enemmistölle yhtä käsittämättömiä kuin uuden ajan alun latinankieliset tutkimukset tämän päivän tiedeyhteisölle…

Jos ohitetaan englannin kielen ilmiselvä ja ohittamaton ylivalta tieteellisessä julkaisemisessa, on kiinnostavaa keskittyä vertailemaan, miten suomalainen tiedeyhteisö on suhteuttanut omat julkaisukanavansa muiden eurooppalaisten kielialueiden julkaisuihin.

Jos mielii saada tutkimustuloksensa esitettyä 2- tai 3-tason julkaisussa jollain muulla kuin englannin kielellä (jolla on 792 tälle tasolle arvioitua julkaisukanavaa), vaihtoehtoisia kanavia on saksaksi 38, ranskaksi 35, suomeksi 14, ruotsiksi 7, italiaksi 5, venäjäksi 5 ja espanjaksi 4 – tanskaksi, norjaksi, kiinaksi (sic) tai arabiaksi ei ainoatakaan. Myöskään yhtään Kiinassa julkaistavaa englanninkielistä humanistisen alan julkaisukanavaa ei ole kelpuutettu 2- tai 3-kategoriaan, mikä on sinänsä huomionarvoista, kun sellaisia on suomen kielellä 14 kpl väestömäärältään noin 200 kertaa pienemmässä maassa. Tätä kuitenkin selittävät JUFOn arvioinneissa, erityisesti ihmistieteissä, tehdyt painotukset, joissa suomen- ja ruotsinkielisiä julkaisukanavia on kansallisen julkaisemisen tärkeyden vuoksi nostettu 2-tasolle.

Huomattavasti edellä olevia kiinnostavampia seikkoja tulee esiin, kun vertaillaan lähialueiden kieliä, joilla suomalainen tiedeyhteisö on julkaissut jo vuosisatoja, tai vähintään 1900-luvun alkupuoliskolta lähtien.

Vielä 1900-luvun alussa tärkeimpien kansainvälisten julkaisukielten – ranskan ja saksan – asema näkyy selvästi, ja monet JUFOon arvioiduista saksan- ja ranskankielisistä julkaisukanavista ovat vanhoja ja perinteikkäitä tieteellisiä julkaisusarjoja tai lehtiä. Kuviossa 2 näkyvistä 109 kakkos- tai kolmostason julkaisukanavasta kaksi kolmasosaa on saksan- tai ranskankielisiä.

Skandinaaviset kielet ja suomi ovat siinä mielessä kiinnostavia, että vastaava luokitusjärjestelmä on käytössä myös Tanskassa ja Norjassa. JUFOon on arvioitu tasolle 2 ainoastaan suomen- ja ruotsinkielisiä julkaisukanavia, ja kaikki 59 tanskan- tai norjankielistä julkaisukanavaa ovat tasoilla 0 tai 1. Nopealla tarkastelulla kuitenkin huomaa, että niin Tanskan, Norjan kuin Suomenkin arvioitsijat vetävät selkeästi kotiinpäin, tämä käy ilmi myös Julkaisufoorumin omista raporteista. Monet Suomessa 1-tasolle arvioidut tanskankieliset julkaisut ovat Tanskassa tasolla 2. Toisaalta voi kysyä, soveltuuko JUFO suomalaisen tiedeyhteisön tuottamien julkaisujen kattavaan arviointiin, mihin JUFO tähtää, mikäli julkaisun kieli ohjaa näin selkeästi sen tieteellisen tason arviointia Pohjoismaissa.

Ongelma on kenties paljon pahempi, kun otetaan tarkasteluun suurempia tieteellisiä kieliyhteisöjä ja julkaisukanavia. Huomio kiinnittyy venäjään, italiaan ja espanjaan, jotka ovat verrattain suuria kielialueita ja etabloituneita tiedekieliä. Näillä kolmella kielellä on yhteensä 13 kakkos- tai kolmostason julkaisukanavaa, jollaisia on suomen kielellä 14 kappaletta.

Erityisen kiinnostavaa on verrata suomen- ja espanjankielisisten julkaisukanavien luokitusta. Espanjan äidinkielisiä puhujia on noin 80-kertainen määrä suomenkielisiin verrattuna. Espanjaa tosin puhutaan monilla maailman alueilla, joilla panostus koulutukseen ja tieteeseen on huomattavasti matalampaa kuin Suomessa, eikä tiedeyhteisön kokoa voi näin ollen suoraan verrata kielen puhujamäärään. Puhujamäärien kokoero on siitäkin huolimatta niin merkittävä, että se antaa aihetta pohtia, 1) ovatko espanjankieliset julkaisukanavat todella erityisen surkeita verrattuna suomenkielisiin, 2) julkaisevatko JUFO-arviointipyyntöjä tehneet suomalaiset poikkeuksellisen huonoissa espanjankielisissä julkaisukanavissa vai 3) kuvastaako suhde yksiselitteisesti suomalaisen tiedeyhteisön arvostusta espanjankielisiä julkaisukanavia kohtaan verrattuna esimerkiksi saksankielisiin julkaisukanaviin?

Viimeiseksi kokeilen verrata JUFOn 2- ja 3-tasolle arvioitujen julkaisukanavien suhdetta kyseisten kielten äidinkielisten puhujien määrään. Jätän englannin pois vertailusta, sillä tieteen lingua francana sitä käyttävät lähes kaikkien kielten tiedeyhteisöt. Myönnän, että vertailu on uskalias ja sillä on merkitystä ainoastaan suuntaa-antavana arviona, sillä äidinkielisten puhujien määrä ei ole suoraan verrannollinen kieliyhteisön tiedeyhteisön ja sen tuottaman tieteen laatuun. Tiedot eri kielten äidinkielisten puhujien määrästä perustuvat Wikipedian tilastoon.

Kuvio tuo esiin suomen kielellä julkaistavan humanistisen tieteen erityisaseman JUFO-arvioinneissa, mitä ei voi pitää yllättävänä tai negatiivisena seikkana, sillä kyse on kansallisesta arviointifoorumista, ja myös JUFOn arviointipaneeleissa on tehty tietoista painotusta tähän suuntaan erityisesti kansallisesti merkittävien tutkimusalojen suhteen.

Italian, venäjän ja espanjan todella matalat suhdeluvut herättävät kuitenkin kysymään, syntyykö JUFOn sivutuotteena tieteellistä kielirasismia niiden kielten osalta, joilla suomalaisten humanistien tiedeyhteisö julkaisee vähän tai joita Suomessa hallitaan marginaalisesti. Jo nopea katsaus JUFOn listauksiin tuo esiin, että luokituksessa painottuu voimakkaasti humanististen tieteenalojemme anglosaksinen juurasto.

Lopulta paras lukemani kritiikki JUFOa kohtaan on JUFOn itse muotoilema itsekritiikki Julkaisufoorumi-luokituksen käyttöohjeessa 1.1.2015:

Julkaisufoorumi-luokitus on liian summittainen väline yksittäisten tutkijoiden julkaisujen ja ansioiden arviointiin tai vertailuun. Tasoluokan 1 julkaisukanavissa julkaistaan yksittäisiä keskitasoa laadukkaampia ja vaikuttavampia julkaisuja, ja tasoluokan 2 ja 3 julkaisukanavissa julkaistaan myös keskitasoa heikompia ja ilman viittauksia jääviä julkaisuja. Julkaisukäytäntöjen sekä tutkimuskysymysten ja -menetelmien eroista johtuen tutkijoiden tuottamien julkaisujen määrä korkeampiin tasoluokkiin kuuluvilla foorumeilla vaihtelee eri tieteenalojen välillä ja sisällä. Luokitusta ei tule käyttää vertaisarvioinnin sijasta yksittäisen tutkijan palkkausta, rahoitusta tai palkitsemista koskevien päätösten kriteerinä tai perusteena.

 

Tutkimusorganisaatioiden sisäisessä käytössä tasoluokitus soveltuu parhaiten tietyn alan tai yksikön julkaisutoiminnan oman kehityksen seurantaan. Tulosten perusteella voidaan informoida tutkimusta arvioivia asiantuntijapaneeleita. Luokituksen mekaaninen käyttö rahoituksen jakamiseen yksiköiden kesken voi asettaa tieteenalat eriarvoiseen asemaan. Julkaisufoorumin tarkoitus on edistää laatua kannustamalla tutkijoita suuntaamaan tieteellisiä julkaisujaan korkeatasoisille, tasoluokkiin 1, 2 ja 3 kuuluville foorumeille. Joissain tapauksissa voi olla tarkoituksenmukaisinta valita tasoluokkaan 0 kuuluva tai luokittamaton julkaisukanava.

Ehkä siis välillä on hyvä unohtaa JUFO, ja miettiä julkaisukanavansa muista, tarkoituksenmukaisimmista lähtökohdista. Humanistien, jos keidenkään, on syytä vaalia monimuotoista kielitaitoa ja taistella tieteen totaalista anglofonisoitumista vastaan, ja tämän soisi näkyvän enemmän myös humanistien julkaisuissa ja kenties sitä kautta vähitellen myös JUFOn listauksissa.

Panu Savolainen
Kirjoittaja on Suomen historian post doc-tutkija