Ulrica Johanna ja Johan Fredric Ahlgren olivat tavallisia Luostarinmäellä 1800-luvun alkupuolella asuneita lapsia. Heidän isänsä Johan Ahlgren oli kirvesmiehenkisälli, joka oli mennyt naimisiin piika Ulrica Söderlundin kanssa syyskuussa 1828. Parin esikoinen Ulrica Johanna syntyi seitsemän kuukautta häiden jälkeen huhtikuussa 1829, ja kaksi vuotta myöhemmin Ulrica Johannalle syntyi pikkuveli Johan Fredric. He saivat myös lukuisia sisaruksia, sillä Luostarinmäen tontilla 173 asuneeseen perheeseen syntyi vuosien 1829‒1849 aikana kaikkiaan yhdeksän lasta, mukaan lukien yhdet kaksoset. Nykyään tontti 173 tunnetaan Luostarinmäen museokorttelissa merimiehen pihana, jossa sijaitsevat merimiehen talo, kutojan kamari ja aitta sekä rouva Fridénin huone. 

Ahlgrenit ovat yksi perheistä, joita tutkin ”Köyhyyden ja osattomuuden kertomattomat kokemukset 1800-luvulta nykypäivään” -tutkimushankkeessa yhdessä Maria Syväniemen kanssa. Tutkimme Luostarinmäen nykyisellä museoalueella Turun palon jälkeen vuosina 1828‒1848 syntyneitä lapsia ja pohdimme, miten he selvisivät köyhällä Luostarinmäellä palon jälkeen. Alue oli säästynyt Turun katastrofaaliselta palolta, joten sinne muutti runsaasti kodittomaksi jääneitä kaupunkilaisia. 1830-luvulle tultaessa mäen asukasluku oli lähes kaksinkertaistunut 500 asukkaasta 900 asukkaaseen. Hankkeessa tutkimme muun muassa Luostarinmäen asukkaiden palon jälkeistä arkea, josta ei tiedetä juuri mitään.

Perheen isän Johan Ahlgrenin ammatti oli 1800-luvun alkupuolen Luostarinmäellä tavallinen: mäellä asui lukuisia kirvesmiesoppilaita ja kirvesmiehenkisällejä, joille riitti runsaasti töitä Turun jälleenrakentamisessa. Ahlgrenin perheen vanhemmat taisivat kristinopin kohtuullisesti ja kävivät ehtoollisella noin kahdesti vuodessa. Perheen elämään kuului myös surua, sillä lapsista kaksi kuoli pienenä. Tämä ei ollut epätavallista, sillä 1800-luvun alun Suomessa lapsikuolleisuus oli noin 25 prosentin luokkaa. 

Eräs seikka teki kuitenkin Ahlgrenin perheestä poikkeavan. Ulrica Johannan ja Johan Fredricin kohdalla rippikirjassa vastaani tuli nimittäin kaksi epäselvää merkintää. Ulrica Johanna näytti saaneen virkatodistuksen koulua varten vuonna 1838, mutta merkinnästä ei selvinnyt, mikä koulu oli kyseessä. Johan Fredricin nimen kohdalla olleen omituisen kiemuran merkitystä pohdimme yhdessä hankkeen johtajan Kirsi Vainio-Korhosen kanssa, ja lopulta selvisi, että lyhenne oli ”Lanc. Sch”, joka tarkoitti, että lapsi oli aloittanut koulunkäynnin Bell‒Lancasterkoulussa.

Bell‒Lancasterkoulu oli Suomessa yksi merkittävistä kansakoulun edeltäjistä. Se aloitti toimintansa Turussa vuonna 1820, siis 50 vuotta ennen kansakouluasetusta ja noin sata vuotta ennen oppivelvollisuutta. Englannista peräisin oleva koulu tarjosi vuoro-opetusta köyhien perheiden lapsille, aluksi pelkästään pojille ja myöhemmin myös tytöille. Sen toiminta-ajatus oli melko yksinkertainen: koulussa oli yksi opettaja, ja edistyneemmät oppilaat opettivat nuorempia. Vuoro-opetusmenetelmän ansiosta suuri joukko lapsia saattoi saada opetusta. Koulussa lapset oppivat muun muassa kirjoittamaan, lukemaan ja laskemaan, mikä oli harvinaista aikana, jolloin koulutus oli lähinnä ylempien sosiaaliryhmien etuoikeus ja jolloin vähäinen lukutaito hankittiin kirkon määräysvallan alla. Ulrica Johanna ja Johan Fredric aloittivat koulunkäynnin elokuussa 1838. 

Bell‒Lancasterkoulua kävi 1800-luvun alkupuolella kaikkiaan 66 luostarinmäkeläistä lasta, mikä oli merkittävä osa koulun noin kolmestasadasta oppilaasta. Heidän joukossaan oli jonkin verran isättömiä lapsia, jotka olivat syntyneet avioliiton ulkopuolella tai joiden isä oli kuollut. Toisaalta osa lapsista tuli nähtävästi myös vakaista oloista, sillä sisaruksista useampi oli laitettu kouluun. Koululaisten vanhempia yhdisti heidän taustastaan riippumatta se, että he halusivat lastensa saavan koulutusta.

Ahlgrenin lapset kävivät koulua useamman vuoden. Koulunkäynnin lopetettuaan Ulrica Johanna sai aviottoman Frans Wilhelmiksi ristityn pojan toukokuussa 1852, siis 24-vuotiaana. Kaksi kuukautta myöhemmin hänet vihittiin ilman morsiuskruunua nuoremman veneveistämön kirvesmiehen Mathias Halinin kanssa, joka oli oletettavasti myös Frans Wilhelmin isä. Avioliitto ei kestänyt pitkään, silla Ulrica Johanna menehtyi vuonna 1853 ilmoittamattomaan sairauteen.

Nuori renki Johan Fredric solmi avioliiton lokakuussa 1858 neiti (jungfru) Josefina Johanna Levónin kanssa. Levón oli vihille astellessaan todennäköisesti raskaana, sillä pari vihittiin kotona ilman morsiuskruunua. Morsiuskruunu kuului 1800-luvulla morsiamen asusteisiin, mutta jos hän oli jo saanut lapsen tai oli näkyvästi raskaana, hänet vihittiin ilman kruunua. Ei tosin ollut epätavallista, että vihkiparilla oli jo lapsia ennen avioliiton solmimista. Lähteet eivät kuitenkaan kertoneet, oliko Levón todella saanut lapsen, eikä niistä paljastunut myöskään Johan Fredricin ja hänen vaimonsa myöhempiä vaiheita. 

Ahlgrenin lasten tarkemmat tiedot koulunkäynnin jälkeen ovat siis toistaiseksi hämärän peitossa. Jo löytyneiden tietojen perusteella molemmat perustivat perheen ja lienevät elättäneet itsensä ja perheensä miten parhaiten taisivat sellaisilla töillä, mitä löysivät ja pystyivät tekemään. Vaikka koulunkäynti ei olisi ratkaisevasti vaikuttanut heidän elämiinsä, he olivat kuitenkin lapsuudessaan ja nuoruudessaan saaneet ainutlaatuisen mahdollisuuden kouluttautua ja oppia maailmasta hiukan enemmän oman elämänpiirinsä ympäriltä. Näin myös tutkijan eteen sattunut kirjurin merkintä avautuu osana suurempaa kokonaisuutta, joka toivottavasti auttaa meitä selittämään myös lasten elämien myöhempiä vaiheita ja kertoo ennestään tuntemattomasta osasta Luostarinmäen ja sen asukkaiden historiaa.

Noora Viljamaa

Kirjoittaja työskentelee projektitutkijana hankkeessa Köyhyyden ja osattomuuden kertomattomat kokemukset Turussa 1800-luvulta nykypäivään

Lähteet ja kirjallisuutta

Kansallisarkisto, Turku. G I:11 Turun Bell‒Lancaster-koulu 1817, 1824‒1843.

Kansallisarkisto, Helsinki. 51.1 Bell‒Lancasterkoulun asiakirjat 1843‒1870.

Kaupunginarkisto, Turku. Bba:1‒2. Tyttöjen ala-alkeiskoulun nimiluettelot.

Turun tuomiokirkkoseurakunnan suomalaisen seurakunnan syntyneiden ja kastettujen luettelo 1819‒1834 (I C1:10)

Turun tuomiokirkkoseurakunnan suomalaisen seurakunnan rippikirja 1832‒1841 (I Aa160, II‒Iv, Luostarikortteli ja Kupittaa)

Ikonen, Kimmo: Turun koulut aikansa ilmiöinä. 140 vuotta yleissivistävää opetusta. Turku 2015.

Keskinen, Jarkko & Vainio-Korhonen, Kirsi: Porvariston ja säätyläistön esiaviolliset suhteet, aviottomat lapset ja aviorikokset varhaismodernissa Suomessa. Genos 3/2015.

Somerkivi, Urho: Bell‒Lancasterin vuoro-opetusjärjestelmä Suomessa. Helsinki 1952.