Aikoinaan tuoreena tohtorina satuin osallistumaan Brüsselissä konferenssiin, jonka luennoitsijoina oli lähinnä akateemisia taloushistorioitsijoita mukaan lukien muutama vasemmalle kallellaan oleva alan kuuluisuus, kuten Andre Gunder Frank ja Ernst Mandel. Minua hämmästytti se, että ohjelmalehtisen mukaan tilaisuuden sponsoreina kuitenkin oli suuria pankkeja ja vakuutusyhtiöitä. Lisäksi puolihämärän luentosalin takarivissä istui joukko moitteettomasti sonnustautuneita pukumiehiä.

Pidin tällaista yhdistelmää outona. Ihmettelin, mikä oli saanut niin erilaisista maailmoista olevat ryhmät yhteen. En löytänyt tälle mysteerille muuta selitystä kuin konferenssin teeman, talouden pitkät syklit. Tajusin, että pankki- ja vakuutusalaa kiinnostaa maailman talouden vuosikymmenien mittaiset kehitystrendit, koska osa niiden myyntituotteista on varsin pitkäkestoisia. Viime aikoina taloustieteen opetuksessa pitkistä aalloista ei ole paljon kerrottu. Siksi pankki- ja vakuutusmiehiä kiinnosti tämä taloushistorian pieni erikoisala.

Helsingin pörssissä aavisteltiin kehitystrendejä 1982 vielä vanhan pörssisalin tiloissa (Harri Ahola, Helsingin kaupunginmuseo)

Aikaa myöten olen tullut vakuuttuneemmaksi, ettei varsinkaan monikansallisia yrityksiä kiinnosta historian pienet detaljit vaan suuret kehityslinjat, joita usein trendeiksi kutsutaan. Historiantutkijat sen sijaan arvostavat lähteistä tarkistettuja yksityiskohtia, joille he katsovat historian kuvamme perustuvan. Näin tietysti osin onkin, mutta hajanaiset päiväkirjamerkinnät arjen tapahtumista ja maailmantalouden suuret trendit tuntuvat usein olevan valovuosien päässä toisistaan.

Jo jonkin aikaa lehtijutut suomalaisesta suuryrityksestä Koneesta ovat kertoneet, että yhtiössä tutkitaan tarkasti maailmantalouden suuria trendejä. Niiden analyysit vaikuttavat yhtiön tuotekehittelyyn, sijoituspäätöksiin ja uusien tehtaiden maantieteelliseen sijoitteluun. Muissakin suuryrityksissä tuntuu olevaan innostuneita historiafriikkejä. Pessimistisimmät historiantutkijat toistavat mantraa, että ”ainoa asia, jonka historiasta voi oppia, on, ettei historiasta voi oppia mitään.” Sen sijaan ainakin osa yritysjohtajista uskoo, että menneisyyden kehitystrendejä voidaan tietyin varauksin projisoida tulevaisuuteen.

Taloushistorioitsijakollegojani onkin siirtynyt kansainvälisten konsulttiyritysten, kuten PricewaterhouseCoopersin (PwC), KPMG:n ja Deloitten, palvelukseen laatimaan taloudellisiin trendeihin pohjautuvia kehitysennusteita. Äskettäin PwC julkaisi raportin The Long View, missä ennustetaan maiden välisten taloudellisten voimasuhteiden muutoksia nykypäivästä vuoteen 2050 saakka. Koneen toimitusjohtajan Henrik Ehrnrooth katsoo Helsingin Sanomien haastattelussa 25.2.1017 PwC:n uusimman raportin olevan samalla kannalla Koneen tulevaisuuden strategian kanssa. Kone Oy:kin on tutkinut kaupungistumisen, väestönkasvun ja väestön ikääntymisen kehityslinjoja menneisyydestä kauas tulevaisuuteen.

Historiaa opetettaessa tulisi pitää mielessä, että merkittävää ei ole vain se, mikä on akateemisesti meritoivaa, vaan mikä menneisyydessämme laajemminkin ihmisiä inspiroi. Yritysjohtajat eivät ole ainoita, joita pitkät kehityslinjat kiinnostavat. Siksi historiantutkijoidenkin tulisi kiinnittää enemmän huomiota talouden trendeihin, rakennemuutoksiin ja resurssien riittävyyteen.

Timo Myllyntaus
Suomen historian professori

Lähteitä:
Andre Gunder Frank, Crisis in the World Economy, London: Heinemann, 1980.
Ernst Mandel, Long Waves of Capitalist Development: A Marxist Interpretation, London: Verso 1995.