Monella suomalaisella meinasi lokakuussa mennä päiväkahvi väärään kurkkuun lokakuussa, kun Museoviraston tiedottaessa suunnitelmasta sulkea neljä tunnettua museokohdetta toistaiseksi rahoitusleikkausten vuoksi. Samalla väläytettiin, ettei Kansallismuseota aiemmasta suunnitelmasta poiketen ehkä voida avata peruskorjauksen ja laajennusosan rakentamisen valmistuessa vuonna 2027.

Uutista seurasi kiivaita kannanottoja eri tahoilta. Sulkemisten vaihtoehdoksi ehdotettiin esimerkiksi vapaaehtoisten hyödyntämistä. Tiede- ja kulttuuriministeri päätyi muutamassa päivässä esittämään Museovirastolle lisärahoitusta, jolla suljettavaksi aiotut kohteet saataisiin pidettyä auki. Tästä rahoituksesta päätetään joulukuussa, mutta se ei ratkaise Museoviraston rahoituksen ongelmia pitkällä tähtäimellä.

Käytetyistä puheenvuoroista kävi jälleen ilmi, että monelle museokävijälle ja päättäjälle museo on yhtä kuin yleisölle avoinna olevat museokohteet ja niissä tapahtuva asiakaspalvelu. Ymmärrys museoissa tehtävästä työstä ja sen vaatimasta asiantuntemuksesta on hatara. Yleisölle näkyvät tilat ja näyttelyt eivät pyöri eivätkä etenkään säily ja kehity sillä, että kuka tahansa käy avaamassa ovet, laittamassa valot päälle ja myymässä liput. Kurkataan siis näyttelyiden kulisseihin.

Jo lipunmyyjistä, oppaista ja vahtimestareista, jotka kävijä museoon astuessaan kohtaa, suuri osa on asiakastyön sekä tilojen turvallisuudesta ja kunnosta huolehtimisen ammattilaisia tai sellaiseksi tähtääviä. Kulissien takana ammatillisissa museoissa työskentelee niiden luonteesta ja koosta riippuen esimerkiksi rakennetun kulttuuriperinnön, muinaismuistojen, luonnontieteen, pedagogiikan, näyttelysuunnittelun ja viestinnän asiantuntijoita. Unohtamatta kokoelmien hoidosta, säilytyksestä ja tutkimuksesta sekä kokoelmatilojen ja museokohteiden tekniikasta ja kunnosta vastaavia erityisosaajia. Koulutukseltaan he ovat esimerkiksi arkeologeja, konservaattoreita, historioitsijoita, valokuvaajia, etnologeja, museomestareita, taidehistorioitsijoita ja biologeja.

Näyttelyiden toteutus ja suunnittelu vaatii kaikkien museon ammattilaisten yhteistyötä. Näyttelyidean syntyminen ja käsikirjoituksen laadinta edellyttävät ajankohtaisten ilmiöiden, tapahtumien ja yleisön toiveiden seuraamista sekä historian ja kulttuurin ymmärrystä. Omat kokoelmat ja aiheeseen liittyvä tutkimus on tunnettava hyvin, samoin muiden museoiden toiminta ja museoalan ajankohtaiset kysymykset.

Esineet, arkistoaineistot, valokuvat ja taide, eli näyttelyobjektit, valitaan näyttelytoiminnasta ja eri kokoelmaryhmistä vastaavien asiantuntijoiden yhteistyönä. Tarvittaessa omia kokoelmia täydennetään lainoin tai hankinnoin. Valitut objektit puhdistetaan, suojataan ja pakataan sekä tarvittaessa konservoidaan ennen tarkkaan suunniteltua siirtoa ja asettelua näyttelyyn. Näyttelytilassa taas usein muokataan itse tilaa, rakennetaan vitriinejä ja ripustusta sekä toteutetaan muun muassa valaistus ja objekteille turvalliset lämpötila- ja kosteusolosuhteet. Samalla varmistetaan näyttelyn turvallisuus ja saavutettavuus museovieraille. Myös avauduttuaan näyttely vaatii jatkuvaa tarkkailua ja ylläpitoa.

Näyttelyt eivät ole vain tekstejä ja objekteja. Niihin toteutetaan ääniopasteita, videoita, kuvia, 3D-mallinnuksia ja digilaitteilla käytettäviä sovelluksia. Lapsille ja aikuisille suunnitellaan opastukset, työpajat ja tapahtumat. Kuhunkin näyttelyyn ideoidaan ja toteutetaan sopiva visuaalinen ilme sekä julkaisut, viestintämateriaalit ja museokaupan tuotteet. Samalla kehitetään jatkuvasti tapoja kohdata yleisö ja tuottaa palveluita, jotka vetävät salit täyteen ja saavat kaikenikäiset innostumaan historiasta, taiteesta ja kulttuurista.

Työ rakentuu syvälliselle museoalan tuntemukselle sekä laajoille kokoelmille ja niiden jatkuvalle hoidolle. Näyttelyitä ei ole, jos aikaa ja rahaa ei riittää myös kokoelman huolelliselle luetteloinnille, digitoinnille ja tutkimukselle. Tukena ovat museoiden omat kirjastot ja kokoelmatietokannat, joita myös kehitetään jatkuvasti. Museotyötä tehdään yhteistyössä koti- ja ulkomaisten verkostojen kanssa. Näyttelyn suunnittelussa ja toteutuksessa voi olla mukana esimerkiksi näyttelyarkkitehteja, ohjelmistoyrityksiä, tutkijoita, taitelijoita, lahjoittajia ja yleisöä.

Tämä hengästyttävä kuvaus on vain pieni raapaisu museoiden näyttelytoimintaan liittyvästä monipuolisesta ja vaativasta työstä. Näyttelytoiminnan ja kulttuuriperinnön keräämisen ja säilyttämisen lisäksi esimerkiksi Museovirastolla ja alueellisilla vastuumuseoilla on myös paljon muita lakisääteisiä tehtäviä, yhtenä esimerkkinä viranomaislausuntojen antaminen rakennettuun kulttuuriperintöön liittyen. Ne myös muun muassa ohjaavat ja neuvovat paikallismuseoita, yhdistyksiä ja yksityishenkilöitä. Kaiken muun ohella museon työntekijät kouluttavat ja ohjaavat harjoittelijoita sekä työkokeilijoita, palkkatuella työllistettyjä ja vapaaehtoisia, jotka jo nyt tekevät aivan liian ison osan työstä, joka todellisuudessa vaatisi laajaa asiantuntemusta.

Taina Saarenpää

Kirjoittaja on tutkijatohtori Förfalskarna-hankkeessa ja työskennellyt tutkimuksen lisäksi museoissa, arkistoissa ja kirjastoissa.