Naistoimijuus Turun 1600-luvun historiassa


Olen aiemmin tutkinut turkulaisia 1600-luvun johtavan porvariston naisia väitöskirjassani Päättäväiset porvarskatTurun johtavan porvariston naisten toimijuus vuosina 1623–1670 sekä useissa julkaistuissa artikkeleissa. Suomen tai Turun 1600-luvun kaupunkilaisnaisista ei ole saatavissa kokonaisvaltaista esitystä, joka huomioisi kaikki naisten yhteiskuntaryhmät, sillä perinteisen näkemyksen mukaan heistä ei ole saatavissa tietoja, sillä esimerkiksi veroluettelot vaikenevat heistä.

Nyt tällainen naisia koskeva kokonaisvaltainen tutkimus on pöydälläni, sillä kaupungin oikeuslähteet osoittavat, etteivät naiset ole suinkaan kadonneet minnekään. Tutkimuksen yhteydessä on jo selvinnyt, että naisista on huomattavasti olettamaani laajempi lähdeaineisto kaupungin raastuvan- ja kämnerinoikeuden pöytäkirjoissa. Tässä vaiheessa tutkimusta arvioin lopulliseksi naisia käsittelevien oikeusjuttujen määräksi vuosilta 1623–1712 noin 20 000.

Lähteiden systemaattinen lukeminen on osoittanut, että valtaporvariston naisten lisäksi myös muut kaupunkilaisnaiset olivat kaupunkiyhteisön aktiivisia jäseniä. Kotimaankauppaa harjoittaneen suomalaisen porvariston ja käsityöläisperheiden naiset osallistuivat miehensä ammatinharjoitukseen, mutta harjoittivat taloudellista toimintaa myös itsenäisesti.

Anna Königsdotter sopi toukokuussa 1663 kädenlyönnillä maksavansa miehensä kisällin Daniel Fågeltångin kahden taalarin velan Henrik Schachtille. KA z:182, Turun kämnerinoikeuden pöytäkirja 29.5.1663, 169.

Esimerkiksi pistooliseppä Leonhard Frölichin vaimo Anna Königsdotter esiintyi siten vuodesta 1661 lähtien kymmenissä oikeusjutuissa. Hänen miehensä lähetti säännöllisesti vaimonsa hoitamaan perheen talouteen liittyviä asioita oikeudessa, eikä tullut itse paikalle kuin henkilökohtaisiin asioihinsa liittyvissä tapauksissa.

Anna Königsdotter keräsi perheen saatavat, jotka olivat syntyneet lainanannosta tai miehen valmistamien pistoolien myymisestä. Hän lainasi ruuvipenkin miehensä työtä varten, maksoi oikeuteen lähettämänsä valtuutetun palkkion ja perheen vuokran kahdesta tuvasta ja todisti itsellään vuokralaisena olleen naisen itsemurha-asiassa. Hän maalautti maalarimestarilla kangasta tapetiksi, puolusti kunniaansa oikeudessa, maksoi perheen kisällin velan, korvasi miehensä asiakkailleen aiheuttamia vahinkoja ja kiirehti tämän myöhässä olleita töitä. Anna maksoi lisäksi omia velkojaan, palkkasi itselleen ammattiasianajajia, takasi miehensä kisällin sakot ja tämän saapumisen tarvittaessa oikeuteen sekä huolehti panttien ottamisesta ja niiden palauttamisesta saatuaan niistä maksun.

Alemman porvariston parissa oli tavallista, että aviovaimo hoiti perheen asioita myös kodin ulkopuolella. Perheissä taloudellinen toiminta oli jaettu meillekin tuttuun tapaan puolisoiden kesken niin, että molemmat osapuolet puhalsivat yhteen hiileen perheen menestyksen takaamiseksi. Muun muassa Kirsi Vainio-Korhonen on osoittanut tutkimuksissaan samanlaisen toiminnan olleen käytössä 1700-luvulta eteenpäin.

Turku oli 1600-luvulla Ruotsin valtakunnan suurimpia kaupunkeja ja sen kartassa näkyvän tulliaidan ympäröimällä alueella asui vuosisadan puolivälissä noin 5 000 ihmistä, joista puolet oli naisia. Olaus Gangiuksen kartta 1634. Turun museokeskus. Tekstit kirjoittajan.

Myös kaupungissa palvelleiden piikojen asema oli sikäli varma, että heillä oli tiettyjä oikeuksia antava pesti tukenaan. Piiat eivät jääneet avuttomina katsomaan, kun isäntä tai emäntä rikkoi heidän oikeuksiaan. He kantoivat usein oikeudessa pestin pettämisestä tai palkastaan, jonka isäntäperhe halusi evätä jonkin laiminlyönnin perusteella. Sadat piiat saivat myös tutkimusajanjaksollani aviottoman lapsen. He toimivat aktiivisesti, jotta saivat lapsen isän avioitumaan kanssaan tai maksamaan heille asianmukaisen korvauksen maineensa tahraamisesta.

Lähteiden valossa turkulaiset 1600-luvun kaupunkilaisnaiset olivat taloudellisen vaikuttamisen keskiössä, ja heidän toimintansa oli tärkeää perheiden ja koko kaupungin menestymisen kannalta. He näyttäytyvät aktiivisina yhteisönsä jäseninä, joilla oli oikeus toimia talouden eri aloilla. Kaupungin raadin alaisina heillä oli oikeus sen suojelukseen ja laki soi heille varsin laajat toimintamahdollisuudet. Miesjohtoisesta yhteiskunnasta huolimatta naisten annettiin näyttää omaa henkilökohtaista osaamistaan ja he saivat päättää, miten halusivat toteuttaa itseään. Myös naisten oikeudellinen tietotaito osoittaa usein heidän olleen tietoisia oikeuksistaan ja mahdollisuuksistaan vaikuttaa omaan asemaansa.

FT Veli Pekka Toropainen on oppiaineen tutkija.

Asiasanat: 1600-luku, Turku, naisten historia, taloudellinen tietotaito, oikeudellinen tietotaito.

JAA ARTIKKELI: Facebooktwitterpinterestlinkedin

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *