Tilastokeskuksen ennakkolaskelman mukaan suomalaisia oli viime helmikuun lopulla 5 538 350 henkeä. Jos vuonna 1981 laadittu väestöennuste olisi toteutunut, meitä olisi kolmen eri ennustevaihtoehdon mukaan nyt 4,2, 4,3 tai 5,2 miljoonaa. Jopa rohkein arvio jää selvästi alle toteutuneen väestömäärän. Vain runsas vuosikymmen sitten Suomen väkiluvun oletettiin ylittävän kuuden miljoonan rajan vuonna 2042, kun nyt väestömäärän arvioidaan kääntyvän laskuun vuoden 2031 paikkeilla pääsemättä lähellekään kuuden miljoonan rajaa. Miksi väestöennusteet menevät pieleen?

Väestökehitystä koskevat arviot eivät ole merkityksettömiä, sillä ne toimivat lähtökohtana yhteiskunnalliselle suunnittelulle ja päätöksenteolle. Esimerkiksi tulevien eläkkeiden tason kannalta vuosikymmenien päähän ulottuvat laskelmat väestön määrästä ja erityisesti sen ikärakenteesta ovat ratkaisevan tärkeitä muuttujia.

Nykyaikaisin menetelmin laadittuja väestöennusteita on tehty Suomessa 1930-luvulta lähtien. Sittemmin ennusteita on tuotettu joka vuosikymmenellä, ja 1990-luvulta lähtien niitä on tehty kolmen vuoden välein. Ensimmäisen, vuonna 1934 julkaistun ennusteen laatimisajankohtaa väritti syntyvyyden lasku, joka oli alkanut paria vuosikymmentä aikaisemmin. Tuolloin ei voitu nähdä sodan jälkeistä syntyvyyden voimakasta kasvua, minkä vuoksi tulevien vuosikymmenten väestönkasvu arvioitiin toteutunutta pienemmäksi. Pahiten syntyvyyden osalta erehdyttiin kuitenkin vuoden 1959 ennusteessa, jossa ei puolestaan osattu ennakoida syntyvyyden nopeaa laskua.

Kaikissa ennusteissa 1970-luvulle asti kuolleisuuden oletettiin pysyvän korkeampana kuin mitä todellisuudessa tapahtui. Siksi yli 65-vuotiaiden määrä kasvoi vuosikymmenestä toiseen oletuksia nopeammin. Varhaisissa ennusteissa ei myöskään voitu ennakoida 1960-luvun suurta maastamuuttoa, kuten ei sen lähes yhtä yllätyksellistä tyrehtymistä (vuoden 1972 ennuste).

Lähes kaikki ennusteet ovat arvioineet väestön kokonaismäärän toteutunutta pienemmäksi. Tämä ei ole yllättävää, sillä väestönmuutosta ohjanneet tekijät, syntyvyys, kuolleisuus ja muuttoliike, vaihtelivat voimakkaasti ja ennakoimattomasti ennusteiden laadintajaksoina. Etenkin eliniän piteneminen on systemaattisesti aliarvioitu. Vuoden 2001 ennusteen mukaan Suomessa olisi vuonna 2008 ollut 94 500 yli 85-vuotiasta, kun heitä todellisuudessa oli 103 800. Ennusteen virhe on 9 prosenttia seitsemässä vuodessa. Kertautuessaan virhe olisi aikamoinen vuonna 2040, minne asti ennuste ulottui.

Ennusteet ovat aina menneeseen kehitykseen perustuvaa tulevan arvailua. Niiden ilmentämä kehityskulku toteutuisi, mikäli väestökehitykseen vaikuttavat tekijät pysyisivät muuttumattomina. Harvoin ihmiset kuitenkaan hankkivat lapsia, pidentävät elinikäänsä huolehtimalla hyvinvoinnistaan tai vaihtavat asuinpaikkaa sen mukaisesti, kuin tilastomiehet ja -naiset ovat vuosia tai vuosikymmeniä aikaisemmin olettaneet.

Mika Kallioinen

Kirjoittaja on Suomen historian yliopistonlehtori.

Lähteet:

Ryynänen, Markku ja Notkola, Veikko, ”Väestönkehitys ja sen ennustaminen”. Teoksessa: Seppo Koskinen ym. (toim.), Suomen väestö. Gaudeamus, Helsinki 2007.

Suomen virallinen tilasto, Väestöennuste 2019. Tilastokeskus.
http://www.stat.fi/til/vaenn/2019/vaenn_2019_2019-09-30_tie_001_fi.html [15.4.2021].

Suomen virallinen tilasto, Väestön ennakkotilasto 2021. Tilastokeskus. http://www.stat.fi/til/vamuu/2021/02/ [15.4.2021].

Väestöennusteet 1981–2020. Tilastollisia tiedonantoja Nro 70. Tilastokeskus, Helsinki 1983.