Sadan vuoden ikäinen itsenäinen Suomi valitsi valtiomuodokseen tasavallan, jonka valtionpäämiehenä toimii presidentti.  Aina vuoteen 1994 päämiehen valinnan tekivät yleisillä vaaleilla valitut 300 valitsijamiestä, jotka kokoontuivat joka kuudes vuosi helmikuun 15. päivänä valitsemaan maalle presidentin.

Miksi nuori tasavalta päätyi valitsemaan päämiehensä juuri helmikuun puolivälissä? Kuukauden ja päivän valinta ei ollut sattumaa. Päivällä oli suuri symbolinen arvo suomalaisten valtiolliselle toimijuudelle ja erityisesti sen pitkälle historialle. Helmikuun 15. päivänä vuonna 1362 Itämaan eli Suomen edustajat saivat ensimmäistä kertaa olla mukana valitsemassa Ruotsin kuningasta lähellä Uppsalaa sijainneilla Moran kivillä.

Suomen ruotsalainen historia näkyy myös vakiintuneissa liputuspäivissämme. Niitä on kolmetoista ja ne ovat kaikki niin sanottuja kalenterijuhlapäiviä. Yksi niistä on Ruotsin kuninkaan Kustaa II Adolfin kuolinpäivä 6. marraskuuta, jolloin vietetään ruotsalaisuuden päivää. Miksi tasavaltaisessa Suomessa liputetaan 1600-luvulla kuolleen ruotsalaisen hallitsijan muistopäivänä? Tämän ymmärtääksemme meidän täytyy siirtyä autonomian aikaan.

Kohtaus Zacharias Topeliuksen näytelmästä “Regina von Emmeritz” Kansallisteatterissa. (Museovirasto)

Kustaa II Adolf oli autonomisessa Suomessa suosittu ja hyvämaineinen hahmo. Vuonna 1894 Suomessa juhlittiin Kustaa II Adolfin syntymän 300-vuotista muistoa lukuisin juhlin. Helsingin yliopiston juhlasalissa järjestetty pääjuhla oli ääriään myöten täynnä innostunutta yleisöä. Maan teattereissa pyöri riemuitseville katsomoille juhlanäytöksinä Zacharias Topeliuksen historiallinen näytelmä Regina von Emmeritz. Nimihenkilö on nuori katolinen saksalaisruhtinatar, joka suunnittelee isänsä linnan valloittaneen Kustaa II Adolfin murhaa, mutta rakastuukin tähän.

Suositun kuninkaan 250-vuotista kuolinpäivää juhlittiin puolestaan suurin menoin vuonna 1882 Saksan Lützenissä. Juhlaan osallistunut suomalainen valtuuskunta ojensi tunnuslipun, jonka teksti korosti Suomen kunniakasta kumppanuutta sankarikuninkaan toimissa. Venäläinen kenraalikuvernööri oli kieltänyt lipun rahoittamiseksi tarkoitetun rahankeruun, mutta salli ”epävirallisen” delegaation matkan Saksaan.

Suomen historian professori Zacharias Topeliuksen 1800-luvulla valtavan suosion saaneessa Välskärin kertomuksia –teossarjassa Ruotsin aika ja etenkin Kustaa II Adolfin vaiheet piirtyvät esiin aikakautena, jolloin Suomi oli edellä mainitun tunnuslipun sanoin Ruotsin kunniakas kumppani. Myös suomenkielinen aikalaiskritiikki piti kirjasarjaa ennen kaikkea isänmaallisena teoksena, joka opetti ”tuntemaan kansamme ja maamme entisiä vaiheita”.

Miksi Kustaa II Adolf ja Ruotsin aika olivat niin kovassa kurssissa 1800-luvun lopun Suomessa? Kustaa II Adolf oli protestanttista uskonvapautta puolustanut sankarikuningas, joka oli hallitsijantoimissaan ollut lain ja oikeuden puolustaja. Hänen aikanaan luotiin perusta Suomen modernille siviilihallinnolle ja oikeuslaitokselle. Tätä suomalaiset mieluusti alleviivasivat keisariajan sortotoimien keskellä. Kun Suomen ruotsinkieliset etsivät kalenterista sopivaa ajankohtaa ruotsalaisuuden päivälle, osui vuonna 1907 tehty valinta luontevasti suositun ruotsalaishallitsijan kuolinpäivään.

Nykyään Suomen ruotsalainen historia on monien kiistojen kohteena. Tästä huolimatta Ruotsin aika ja ruotsin kieli ovat erottamaton osa suomalaista identiteettiä. Ilman ruotsin kieltä, emme pysty lukemaan oman maamme pitkän historian lähteitä. Vailla ymmärrystä Ruotsin ajasta emme ymmärrä nykyisen Suomen alueella asuneiden ihmisten poliittisen ja kulttuurisen toimijuuden pitkää historiaa jo Ruotsin valtakunnan yhteydessä.

Välskärin kertomukset tekivät myös minusta Ruotsin ajan historian tutkijan. Äitini luki minulle teossarjaa ääneen, kun olin kansakouluikäinen. Jännittävä ja mukaansatempaava tarina vei mukanaan ja sytytti elinikäisen kiinnostuksen juuri Suomen 1600- ja 1700-luvun historiaan.

Kirsi Vainio-Korhonen
Suomen historian professori