Heti päivällisen jälkeen Falcken seurasi minua kapteeni Hauswolffin luokse ja kertoi hänelle hyvin imartelevasti taidoistani geometriassa, trigonometriassa ja – – algebrassa. Hauswolff oli tyytyväinen ja sitä mieltä, että navigoinnin opiskelu tulisi olemaan minulle mieluisaa. Mutta kun heräsi kysymys maksusta, ei mitään vähennetty siitä mitä aloittelijat maksavat, sillä minunkin tuli oppia se osa astronomiasta, jota merenkulkuun tarvitaan – -.

Aatelismies ja vara-amiraali Carl Tersmeden (1715–1797) on tullut tunnetuksi Espoon Albergan kartanon isäntänä, seurapiirijuhlien järjestäjänä ja kulinaristina sekä päiväkirjankirjoittajana. Tersmedenin laaja Lefnadsjournal on tarjonnut lähteen monen 1700-lukua ja erityisesti eliitin kulttuurihistoriaa käsittelevän aiheen äärelle. Aloittaessani navigoinnin historiaan liittyvää väitöstutkimustani huomasin ilokseni, että pitkän laivastouran tehneen miehen kautta aukeaa kurkistusikkuna myös erääseen haastavasti tavoitettavaksi osoittautuneeseen aiheeseen, Tukholman kaupungin navigointikouluun.

Taalainmaalla syntynyt, alun perin aateliton Tersmeden aloitti uransa ajan tapaan ilmoittautumalla vapaaehtoisena laivastoon ollessaan 15-vuotias. Hän muutti Tukholmaan laivanrakennusmestari Carl Johan Falckin perheen luokse opiskellakseen laivanrakennustekniikkaa sekä muita laivastoupseerin uralle valmistavia aineita. Ruotsin laivastolla ei vielä tuolloin ollut erillistä kadettikoulua, vaan tarpeellisia taitoja opiskeltiin yksittäisten opettajien johdolla ja käytännön työssä laivoilla, usein myös ulkomailla.

Yksi keskeisimpiä aineita oli navigointioppi, jota saattoi opiskella kaupunginmatemaatikon, stadsmathematicus Carl Friedrich Hauswolffin johdolla. Kaupungin navigointikoulu oli aloittanut toimintansa vuonna 1728 kruunulta saadun rahoituksen turvin, joka kattoi opettajan palkan lisäksi vuokrakulut, oppikirjallisuuden, instrumentit ja karttapallot. Oikeastaan kyseessä oli toiminnan uudelleenkäynnistyminen – kaupungin ensimmäinen navigoinnin opettaja oli palkattu tehtäväänsä 1660-luvulla, mutta jo valmiiksi katkonaisen toiminnan oli keskeyttänyt 1710-luvun alussa laivaston sekä valtakunnan yleisesti huono taloustilanne.

Kaupunginmatemaatikko tarjosi opetusta pääosin maksua vastaan, mutta virkaan kuului velvoite järjestää ilmaisia tunteja aiheesta kiinnostuneille köyhille ja lastenkodissa asuville nuorille. Keskiviikkoisin ja lauantaisin pidettiin avoimia luentoja, ja koulussa saattoi suorittaa myös pelkkiä kokeita, mikäli opiskelu tapahtui muualla. Opetusta tarjottiin sekä saaristossa ja rannikon läheisyydessä tarvittavaan navigointiin, että avomerellä tarvittavaan tähtitieteelliseen navigointiin. Siitä, missä osoitteessa tunteja 1730-luvulla pidettiin, ei (ainakaan vielä) ole varmuutta. Hauswolff toimi virassaan 1760-luvun lopulle saakka ja julkaisi myös oman oppikirjan.

Tersmeden aloitti kaupunginmatemaatikon opissa huhtikuussa 1733 ja osallistui tunneille aamupäivisin noin puolentoista kuukauden ajan. Opiskelijamäärät olivat pieniä – Tersmedenin ryhmässä istui hänen lisäkseen neljä toveria. Poikavuosinaan Uppsalan yliopistossa itse Celsiuksen matematiikan tunneilla opiskelleena hän osallistui edistyneiden ryhmään, jossa vaadittiin vasta-alkajia laajemmat matemaattiset perustaidot. Navigointioppi tarjosi Tersmedenille kuitenkin älyllistä haastetta kenties enemmän kuin tykistöoppi, jonka tunneilta hän kertoo aluksi lintsanneensa.

Kevään kääntyessä kesäksi, Tersmedenille tarjottiin aliupseerinvirkaa asevarastomestarina Karlskronassa. Tätä varten tuli suorittaa upseerintutkinto, joka testasi kokelaan taitoja kaikilla kevään aikana opiskelluilla aloilla. Tersmeden kertasi etenkin navigointioppia ahkerasti ennen koepäivää. Hauswolff oli yksi kokeen valvojista, ja hänen osuutensa käsitti toistakymmentä navigointioppiin ja astronomiaan liittyvää kysymystä. Kaikkiaan koe kesti reippaat neljä tuntia, ja Tersmeden suoriutui siitä erinomaisin arvosteluin.

Ensimmäisen virkansa ohella Tersmeden palveli 1730-luvulla hollantilaisilla ja englantilaisilla sotalaivoilla ja matkusteli Euroopassa. Myöhemmin hän työskenteli muun muassa Viaporissa, Göteborgissa, Karlskronassa ja Tukholmassa ja yleni lopulta komentajakapteeniksi ja vara-amiraaliksi saakka. Hän eläköityi laivastosta 1781 ja toimi sen jälkeen aktiivisesti valtiopäivillä.

Tersmedenin eläkkeelle jäätyään puhtaaksi kirjoituttama Lefnadsjournal on yksityisomistuksessa. Tässä lähteenä on käytetty päiväkirjan pohjalta vuosina 1912—1919 julkaistun kirjasarjan ensimmäistä osaa. Huomionarvioista on, että jo alkuperäisen tekstin puhtaaksikirjoituksessa kirjurilta on eksynyt tekstiin nimi- ja päivämäärävirheitä. Nämä vaikeuttavat esimerkiksi tapahtumien ajoitusta, mutta eivät estä käyttämästä päiväkirjaa kulttuurihistoriallisena, kokemuksista ja ajattelutavoista kertovana lähteenä.

Heidi Pitkänen

Kirjoittaja työskentelee väitöskirjatutkijana Suomen historian oppiaineessa. Hän kirjoittaa monografiaa navigoinnin kehityksen ja opetuksen historiasta Ruotsin valtakunnassa ja Suomessa 1700-luvun alusta 1840-luvulle. Tutkimusta rahoittavat Suomalainen Tiedeakatemia ja Koneen Säätiö.

Lähteet:

Svenskt biografiskt handlexikon. II:597 (1906). Tersmeden; 3. Tersmeden, Carl.

Tersmeden, Carl Herman; Nils. Sjöberg (red.): Amiral Carl Tersmedens memoarer. [1], Från kadettåren. Wahlström & Widstrand, Stockholm 1912.

Traung, Olof: Navigationsundervisningen före år 1841. Teoksessa Navigationsskolornas historia. Minnesskrift utgiven med anledning av de statliga skolornas 100-åriga tillvaro. Toim. Olof Traung. Sjöfartsmuseet, Göteborg 1941, s. 11–100.

Lainauksen alkukielinen teksti:

”Straxt efter middagen följde Falcken mig till kapten Hauswolf, berättade honom mycket flatteust den goda kundskap, jag ägde i geometri, trigonometri och – – algebraice. Detta behagade väl Hauswolf, som sade, att jag så mycket snarare lär navigation. Men då frågan blef om dess arvode, förminskades ej en fyrk emot hvad nybegynnare betala, utan som jag tillika nödvändigt behöfver lära den del af astronomien, som till sjöfart behöfs – -.” Tersmeden, Carl Herman; Nils. Sjöberg (red.): Amiral Carl Tersmedens memoarer. [1], Från kadettåren. Wahlström & Widstrand, Stockholm 1912, s.102.

Asiasanat: 1700-luku, tiedon historia, tieteen historia, merihistoria, navigointi, Carl Tersmeden