Kieltolain kumoaminen vuonna 1931 suoritetun kansanäänestyksen jälkeen vaikutti osaltaan siihen, että Helsingissä perustettiin vielä samana vuonna Suomen Akateeminen Raittiusliitto (SARL) suorittamaan raittius- ja valistustyötä, mm. julkaisemalla Raitis Ylioppilas-lehteä. Sen jäsenjärjestöjä syntyi monille korkeakoulupaikkakunnille. Esimerkiksi Turkuun perustettiin Turun Ylioppilaitten Raittiusyhdistys (TYRY). Jyväskylän opettajaseminaarista oli tullut vuonna 1937 Jyväskylän kasvatusopillinen korkeakoulu, minkä vuoksi kaupunkiin perustettiin Jyväskylän ylioppilaiden raittiusyhdistys (JYRY). Yhdeksi toimintamuodoksi syntyivät kesäkiertueet, jotka suuntautuivat ns. tavallisen kansan keskuuteen maaseutupaikkakunnille. Viimeinen tällainen kiertue ennen talvisotaa toteutettiin elokuussa 1939 turkulaisten ja jyväskyläläisten voimin itärajan tuntumaan Ilomantsin tienoille. TYRY:stä siihen osallistuivat opettaja Iines Louhivuo ja ylioppilas Tellervo Salminen ja JYRY:stä ylioppilaat Toivo Kuusi, Eero Nallinmaa, Erkki Nieminen ja Paula Pihkala. Kiertue kesti 7 päivää ja eri tilaisuuksissa oli kuulijoita yhteensä 794.

SARL rahoitti kiertueita myöntämällä niitä varten määrärahat osallistujien matkakuluihin ja tarvittaviksi käyttövaroiksi. SARL:in sihteeri opasti kiertueen toimeenpanijoita ohjelman suunnittelussa. Liitto kannusti musiikkiesitysten tai näytelmien esittämiseen, mutta puheiden ja esitelmien suhteen se korosti, että niissä käytetyn kielen tuli olla kansantajuista.

Ilomantsin kirkkoherra Ilmari Anttila ryhtyi organisoimaan kiertuetta selvittämällä tilaisuuksien pitopaikoiksi sopivat koulut ja niiden välimatkat ja opettajat. Kaikilla kouluilla oli urkuharmoonit ja innostuneet opettajat, Möhkön lukutuvassa jopa sähkövalo. Ohjelmaan oli tarkoitus saada myös muutamia mykkiä filmejä, joiden esittämistä varten tarvittava virta saataisiin kiertueen autosta.

Kiertueen eräänlaiseksi johtajaksi valikoitui 22-vuotias Eero Nallinmaa JYRYstä. Kiertueelle päätettiin järjestää ohjelmaksi näytelmä Parturit sekä puheita. Yhdessä puheessa oli tarkoitus käsitellä raittiusasiaa maanpuolustuksen kannalta ja toisessa ylioppilaiden ja kansan yhteistyötä raittiiden elämäntapojen edistämiseksi. Aiotut filmit olivat Viipurissa vuonna 1938 kuvattu Karjalan raittiusväki juhlii, jokin valistusfilmi ja piirretty Mikki-hiiri-filmi. Puheiden pitäjiksi sovittiin Eero Nallinmaa ja Erkki Nieminen JYRYstä. Kiertuetta varten yritettiin vuokrata seitsemän hengen auto Sortavalan autoliikkeistä, mutta niissä oli tarjolla vain viiden hengen autoja. Eero Nallinmaa kirjoitti 7.9.1939 tyttöystävälleen pitkän kirjeen, jossa hän kuvaili kiertuetta. Kirjeen alussa kerrotaan, miten kuusihenkinen seurue matkusti viiden hengen autolla Värtsilästä Ilomantsiin. Heti matkan alkuvaiheilla seurue ajoi harhaan ja päätyi Kuuksenvaaran koulun sijasta Ilomantsin Pienviljelijäkoululle, jossa seurue piti ylimääräisen tilaisuuden:

Pyrkiessämme Kuuksenvaaran koululle menimme harhaan ja jouduimme Ilomantsin Pienviljelijäkoululle, missä vietettiin suuria 2-päiväisiä juhlia. Ensi esiintymisemme piti olla Kuuksenvaarassa sunnuntai-iltana yhtaikaa Pienviljelijäkoulun iltaman kanssa, mutta päätimme yrittää kuitenkin. Kävimme kansakoululla, minne meitä ei voitu majoittaa. Jos olisimme olleet linja-autojen varassa, olisimme olleet pulassa erämaaseudussa. Ajoimme taas Pienvilj.-koululle ja saimme yösijan. Sen palkkioksi meidän oli sunnuntain päiväjuhlassa esitettävä ohjelmaa. Teimme niin. Se oli samalla hyvää mainostusta, sillä väkeä oli ympäri pitäjää. Sunnuntai-iltana oli Kuuksenvaaran koululla sankasti yleisöä huolimatta mainitsemastani yhteensattumasta. Vastedeskin oli kaikkialla meillä valtavasti yleisöä, joka saapui jo ennen ilmoitettua aikaa, eikä kaikissa paikoissa taputtanut vakavalle ohjelmalle.

Kirjeessä kuvataan, kuinka seurueen tilaisuuksissa esitetty ohjelma vastasi melko pitkälti SARL:in ohjeistuksia ja miten varsin viihteellinen ohjelma sai hyvän vastaanoton. Esimerkiksi heidän Kuuksenvaarassa pitämänsä raittiuspuhe oli SARL:in oheistuksen mukaan kansantajuinen, sisältäen esimerkiksi kertomuksia, ja näytelmä Parturit meni hyvin kansaan: ”Jokainen ilta ohjelmineen ja yleisöineen oli oma kokonaisuus, liikuttavan välitön ja sydämellinen. Väliajat juttelimme ahkerasti kansan kanssa.”

Matkalla oli myös vaarallisia tilanteita. Nallinmaa kuvaili, miten seurueen auto menetti pidon hiekkaisella tiellä:

Tiistai, jännittävä päivä, jolloin olimme lähellä – kuolemaa. Ajoimme hiljakkoin korjattuja teitä. Eräässäkin paikkaa on suora loivahko alamäki, sen kummallakin puolen pistäytyy järvi lähelle tietä. N. 5 m korkean penkeren molemmin puolin on tasaista vesijättömaata. Tie oli vahvasti hiekoitettua. – Automme tulee hyvää vauhtia alamäkeä, mutta hiekka tekee tepposensa, auto alkaa kulkea laidasta laitaan. Yhtäkkiä syöksymme kaidetta vasten rakennettua pylväsriviä vastaan ja lennämme pengermän viereiselle tasaiselle maalle. Ensimmäinen toteamus sen jälkeen (keskustelimme siitäkin, miltä tuntui syöksyn hetkellä: Nyt on kaikki lopussa, nyt olemme vararikossa jne.): Olemme hengissä. Tulemme autosta, toiset purskahtavat nauruun, johon toiset yhtyvät. Ihmettelemme, että auto on pystyssä ja vain toinen lokasuojus lytyssä ja puskuri vääntynyt. Yksi pylväistä oli noussut syvältä maasta ja kaatunut. Olimme ajaneet melko kohtisuoraan tietä vastaan, siksi pysyimme pystyssä (auto ei voinut kallistua). Moninkertainen onni: aikaa oli runsaasti, vauriot niin vähäiset, syöksymispaikka aukea, apuvälineitä (lankkuja jne.) läheltä saatavissa, raivaamalla tietä voi ajaa auton ylös. Yhden neitosista lähetimme uimaan (meitä oli liikaa 5-hengen autossa). Saimme apuakin eräältä ohikulkijalta. Vähän toista tuntia kului, ja taas olimme matkassa. Ainutlaatuinen elämys!

Seurue jätti autonsa Möhkön kylään ja jatkoi ”ihanaa jokea” pitkin Ontronvaaraan, minne ei ollut mitään muuta tietä kuin tämä 6 km:n pituinen vesitie. Maaseudun elämäntyylistä Nallinmaa kirjoitti, että etäisyydet olivat pitkiä, eikä Ontronvaarassa oltu ennen järjestetty illanviettoja:

Saavuimme ajoissa perille. Ontronvaaran koululla pidimme illanvieton taas valiten ohjelman mahdollisimman helppotajuiseksi, sillä meillä oli runsaasti vaihtelumahdollisuuksia. Lapsille jaoimme maapähkinöitä. Koulu on toiminut siellä jo kauemman aikaa. On paikkakuntia, joilla ei sellaista vielä ole ollenkaan. Koulumatkat ovat hurjan pitkiä. Ontronvaarassa sentään oli kylä lähellä koulua. Ihmeellinen kylä se muuten oli. Sijaitsi korkealla vaaralla, ihanalla paikalla. Kaikkialla korkea-aitaiset leimaa-antavat kujat. Talot vanhoja, yleensä maalamattomia, kansa välitöntä, suuria lapsia kaikki. Kylässä ei ollut koskaan ennen ollut illanviettoa tai iltamaa, pappi oli joskus käynyt puhumassa. Kiertelimme kylässä monta tuntia, se oli jotakin, mikä pitäisi itse kokea. Poikkesimme melkein joka taloon. Autoimme pellolla lyhteitten sitomisessa. Sirpillä leikattiin kivisen, karun pellon kultaista viljaa. Risuäes on siellä tuttu kapine.

Maaseutua kiertäessään seurue joutui nukkumaan milloin missäkin, muiden vieraanvaraisuuden varassa. Lutikkavaaran koululla yösijana toimivat matot, Kuolismaan rajatalossa yksi yö tuli nukuttua sen sijaan ”vajassa heiniin kaivautuneena.” Toisinaan matkaa tehtiin jalan, ja metsissä oli myös vaara kohdata petoeläimiä:

Ajoimme vielä vähän matkaa autolla ja kävelimme n. 12-13 km. korpea (18 kapulasiltaa) Megrin rajavartiostoon, joka sijaitsi järven rannalla olevassa entisessä luostarissa. Perillä eräässä talossa vallitsi suru: Karhu oli repinyt samalla viikolla talon 4 lehmää, vasikka vain oli jäänyt. Ihmettelivät, ettei meillä ollut aseita mukana.

Lopulta seurue palasi Joensuuhun väsyneenä, mutta jaksoi sentään vielä juhlia. Nallinmaa ihmetteli, että paikallisesti juhlimista pidettiin ilmeisesti humalatilan merkkinä, sillä poliisi epäili seurueen olevan humalassa heidän laulaessaan:

Puolenyön aikaan lähdimme Joensuuta kohti. Se oli karmaisevan jännittävä matka. Tiet kapeita, kuin korkkiruuveja, kaikki väsyneitä, ajajakin, yö, pimeys. Kerran pysähdyimme ja nukuimme autossa pari tuntia. Vihdoin pääsimme Joensuuhun, missä veimme auton heti korjattavaksi. Oli lauantai, vapaapäivämme. Illalla menimme Pielishoviin juhlimaan. Poliisisetä ei oikein pitänyt laulustamme sieltä palatessamme. Meillä ei ymmärretä, että raitiskin ihminen voi olla iloinen!  Aamulla haimme auton. Ajoimme Ilomantsin kirkonkylään, ruokailimme ja ajoimme taas lähelle rajaa Hattuvaaraan (sellaisia paikkoja on 2, olimme eteläisemmässä). Koululla oli taas juhlamme – viimeinen. Jälleen loistava yleisömenestys ja paljon kiitosta esiintymisistä. Nukuimme muutamia tunteja, lähdimme n. klo 4 kotimatkalle. Ajoimme loppumatkan hurjaa vauhtia, mutta tietkin olivat hyvät. Sortavalassa luovutimme auton. Omistaja ei tiennyt mitään sattuneesta kolarista, lokasuojus oli hyvin korjattu, kaikki kävi hyvin. (Olimme sopineet, että korjaamme, jos jotakin rikkuu.) Matkaa olimme tehneet autolla 996 km.”

Kirje toimii historiallisena lähteenä valottaessaan osaltaan 1930-luvulla tehtyä raittiustyötä ja antaessaan kuvan siitä, millaisena Etelä-Suomesta saapuneet, nuoret ja motivoituneet korkeakouluopiskelijat näkivät harvaan asutun Itä-Suomen ”valtavat” vaaramaisemat, länsisuomalaisesta poikkeavat tavat ja kansankulttuurin, joka varsinkin tiettömän taipaleen takana sijainneessa Ontronvaarassa vaikutti vanhanaikaisuudessaan eksoottiselta ja sympaattiselta. Ilmassa leijuvaan sodanuhkaan ei kirjeessä erikseen viitattu, mutta Raitis Ylioppilas-lehden toimitussihteeri lähetti 3.10.1939 Eero Nallinmaalle Jyväskylään kirjeen, jossa hän pyysi lyhyitä kirjallisia vastauksia Ilomantsin kiertuetta koskeviin haastattelukysymyksiin ja pyysi vastausta 7.10. mennessä. Viimeinen kysymys kuului: ”Miten väestö suhtautui maanpuolustuskysymykseen ja sodan vaaraan?” Näihin haastattelukysymyksiin ei määräaikaan mennessä ehditty antaa vastausta.

FM Terhi Nallinmaa-Luoto, Suomen historian tohtorikoulutettava

Kirjallisuutta:

Kyllikki Kailari: S.A.R. 1931-1961. Helsinki 1962.

Suomen akateemisen raittiusliiton vuosikirja V-IX 1936-40. Vuosikirja VIII-IX vv. 1939-1940. Helsinki 1941. Painamattomia lähteitä: SARL, saapuneita ja lähetettyjä kirjeitä 1939. Kansallisarkisto.