Väritettyjä kuvia Turun historiallisesta huvielämästä


Kuvakaappaus Fritir-sivuston panoraamaosiosta. Kuva Katriina Ilmaranta.

Historian uudenlainen digitaalinen esittäminen on viime vuosina saanut mitä erilaisimpia muotoja ja teema on ollut esillä myös Turun Historian ja tulevaisuuden museo -hankkeessa. Monen tuoreessa muistissa on varmasti Turku 1827 -virtuaalimaailma tai Hyvinkään asemasta tehty sivusto, jotka molemmat ovat keränneet osakseen ihastuneita katseita. Lisäksi Digimuseossa on lukuisa määrä virtuaalinäyttelyitä, puhumattakaan muualla maailmassa avoinna olevista virtuaalimuseoista (ks. esim. ruotsalainen internetmuseo).

Uusin tulokas historian virtuaaliseen esittämiseen on Fritir, joka on Turussa harjoitetun vuosien 1880–1920 vapaa-ajan ja kulttuurin esittämiseen keskittynyt virtuaalimuseo. Museossa pääsee nauttimaan niin turkulaisten kahviloiden tunnelmasta, elokuvista Metropolissa, Magnus Enckellin taiteesta, merielämästä Ruissalossa kuin turkulaisten teatteriesitysten lavasteista. Fritir herättää henkiin modernisoituvan kaupungin ja sen vivahteikkaan elämän runsaalla kuvituksella sekä kuvia tukevilla lyhyillä yleisluontoisilla teksteillä.

Fritirissä on yli 100 tekoälyn avulla restauroitua ja väritettyä historiallista valokuvaa, mikä tekee siitä virkistävän poikkeuksen virtuaalinäyttelyiden joukkoon. Sivuston keskeinen tarkoitus on ollut elävöittää historiaa tekemällä siitä nykykatsojalle lähestyttävämpää. Samalla kuvien väritys on ollut myös tutkimusmatka. Se on käynnistänyt pohdinnan siitä voiko väritysprosessi paljastaa kuvista ja menneestä maailmasta jotain, mitä originaalien mustavalkoisuus ei kykene välittämään.

Kaupunginkirjaston lukusali oli suosittu paikka lukea sanomalehtiä vuosisadan alussa.
Mustavalkoinen originaalikuva: Turun museokeskus.
Kupittaan puisto 1910-luvulla. Mustavalkoinen originaalikuva: Svenska litteratursällskap i Finland. CC BY 4.0.

Samalla kuvat ovat 2000-luvun näkökulmasta käsin tulkittuja toteutuksia, joiden pyrkimyksenä ei ole esittää ”autenttista” yli sadan vuoden takaista Turkua. Sen sijaan kuvien on tarkoitus elävöittää käsitystämme menneisyydestä tarjoamalla yhdenlainen visuaalinen esitys ja performatiivinen tirkistelyaukko. Samalla virtuaalimuseon kuvat haastavat kävijöitä – niin historiasta kiinnostuneita kuin tutkijoitakin – pohtimaan sitä, mitä väritetyt kuvat paljastavat meille menneisyydestä, joka ei suinkaan ollut aikalaisille mustavalkoinen.

Kuvien tukena Fritirissä julkaistaan kolme lyhyttä aikakauden historiaa avaavaa tekstiä, joista on vastannut tämän blogikirjoituksen kirjoittaja. Artikkeleissa käsitellään aikakauden Turkua, turkulaisia ja yleistä vapaa-ajankulttuuria ja niiden on tarkoitus toimia johdantona sivuston luomaan maailmaan.

Artikkeleiden lisäksi panoraamaosuudessa on kunkin teeman kohdalla lyhyt teksti-intro aiheeseen. Niissä perehdytään tarkemmin turkulaisten vapaa-ajanviettotapoihin ja -paikkoihin vuosisadan vaihteen urbaanissa ympäristössä. Esille nousevat niin Turun taidemuseon ja Hamburger Börsin kaltaiset kulttuurikeitaat kuin työväen näyttämötoiminta ja raittiuskahvilat sekä esimerkiksi kaupunginkirjasto, Urheilupuisto ja kaupungin orkesterit.

Virtuaalimuseon visuaalinen ilme perustuu laajalle arkistotyölle. Projektia varten valokuvia etsittiin monien museoiden ja muistiorganisaatioiden kokoelmista, ja lopulta vain pieni osa päätyi väritettyinä sivustolle. Myös sivuston teksteissä hyödynnettiin historiallista aineistoa aikalaislähteiden ja sanomalehtien muodossa. Alkuperäisaineiston lisäksi teksteissä pohjaavat aikaisempaan tutkimuskirjallisuuteen.

Kansanvalistusseuran yleinen laulu- ja soittojuhla, 1903. Mustavalkoinen originaalikuva: Carl Johan Schoulz, Sibeliusmuseon arkisto. CC BY 4.0.

Näiden yleisluonteisten artikkeleiden ja panoraamatekstien avulla väritetyt valokuvat ja aikakauden vapaa-ajan kulttuurihistoria asettuvat osaksi kokonaisuutta, jota ei ole aiemmin koottu yhteen tässä laajuudessa. Fritir onkin visuaalisen aikaikkuna turkulaisten vapaa-ajanviettotapoihin 1800- ja 1900-luvun taitteessa. Se tarjoaa monipuolisen kuvan niistä vaihtoehdoista, jotka avautuivat niin tehtaantyöläisille kuin tehtaiden omistajillekin.

Samalla jotakin jää väistämättä kertomatta. Vapaa-ajan lisääntyessä muutosvauhti oli voimakasta ja vuosisadan vaihteen molemmin puolin syntyi jatkuvasti erilaisia huvituksia, jotka kilpailivat ihmisten ajasta ja rahasta. Turun sosiaaliset piirit alkoivat myös hiljalleen eriytyä erilaisten harrastusten ja vapaa-ajanviettotapojen ympärille, kun kaupungin väkiluku kasvoi. Toisaalta huvitukset saattoivat myös ylittää raja-aitoja ja yhdistää ihmisiä.

Muutosvauhdin ohella Fritiriä varten tehty tutkimus osoitti, etteivät raja-aidat kaupungin sosiaalisten ryhmien välillä olleet kokonaisuudessaan ihan niin suuria kuin ehkä aiemmin on ajateltu. Työläisten lisääntynyt vapaa-aika näkyy selvästi esimerkiksi sanomalehtien sivuilla, ruotsalaisella teatterilla oli paljon yhteistyötä myös suomenkielisten teatteriseurueiden kanssa ja elokuvat ylittivät sosiaalisia raja-aitoja uutuudenviehätyksellään.

Mäkihyppääjiä Turun urheilupuistossa vuosisadan alussa. Mustavalkoinen originaalikuva: Turun museokeskus. Public Domain.

Virtuaalimuseon luonteen mukaisesti Fritir on kompakti esitys aiheesta, joka kaipaisi osakseen vielä lisätutkimusta. Pintaa raapaisemalla käy selväksi, että etenkin aikakauden sosiaalisten raja-aitojen ja kieliristiriitojen tarkemmalle analyysille olisi tilausta. Samoin itse huvielämän eri muotojen merkityksestä modernin, urbanisoituvan kaupungin kasvulle olisi kiinnostava nähdä lisätutkimusta.

Tekijätiimi toivoo, että Fritir tavoittaa historian elävöittämisestä innostunutta yleisöä. Vierailijoiden ei siis tarvitse olla tutkijoita päästäkseen kiinni Fritirin luomaan maailmaan, vaan turkulainen vapaa-ajan ja huvielämän historia on tarkoitettu kaikille kiinnostuneille. Virtuaalimuseo palvelee myös visuaalisen tarinankerronnan mahdollisuuksista ja tekoälyn hyödyntämisestä kiinnostuneita ihmisiä, ja voi parhaimmillaan toimia myös opetuksen apuvälineenä.

Tervetuloa tutustumaan!


Topi Artukka
Kirjoittaja on Suomen historian tutkijatohtori, jonka erikoisalaa ovat seurallisuuden historia, 1800-luvun huvielämä ja eliitin kulttuurihistoria.

Mustavalkoisten kuvien restaurointi ja väritys: Katriina Ilmaranta.

JAA ARTIKKELI: Facebooktwitterpinterestlinkedin

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *