Tallinnan kaupunginarkisto (Wikimedia Commons)

Vietin talvisen viikon Suomen Kulttuurirahaston apurahan turvin Tallinnan kaupunginarkistossa. Tarkoituksenani oli selvittää millaista inventaario- ja perukirja-aineistoa sekä alioikeuden materiaalia Tallinnasta löytyisi. Erityisesti minua kiinnosti 1710-luku, jolloin koko Itämeren piiri oli muutoksen kourissa. Sota ja sitä seuranneet kulkutautiepidemiat laittoivat ihmiset liikkeelle. Ihmisten ja tavaroiden liikkuminen ovat olleet viimeaikaisia mielenkiinnon kohteitani.

Valotin aihetta hiljakkoin julkaistussa tutkimusartikkelissani The Mobile Urban Elite’s Material Culture in Eighteenth and Nineteenth Century Northern Baltic Cities, joka ilmestyy kokoelmateoksessa Migration and Multi-ethnic Communities. Mobile People from the Middle-Agest to the Present (toim. Maija Ojala-Fulwood). Tuossa artikkelissa sivusin ylirajaista Clayhills-perhettä. Tämän Skotlannista Baltiaan päätyneen kauppiassuvun haarat ulottuivat Tallinnasta Helsinkiin, Haminaan ja Viipuriin, myöhemmin myös Tampereelle. Tämän tutkimuksen materiaalin keräämisen aloitin jo viisi vuotta sitten Viron Kansallisarkistossa Tartossa.

Miksi Suomen historian tutkija matkustaa Viroon? Suomen historiassa ei tutkita vain itsenäisen ajan Suomea, vaan perspektiivi ulottuu paljon laajemmalle menneisyyteen. 1600-luvulla Suomi oli osa Ruotsia, jolloin kuuluimme monikansalliseen suurvaltaan. Ruotsin menetettyä alueitaan Venäjälle Uudenkaupungin (1721) ja Turun rauhoissa (1743) osa nykyisen Suomen ja Viron alueista liitettiin Venäjään. Tallinnan kaupunginarkisto tai Viron kansallisarkiston toimipisteet Tartossa ja Tallinnassa ovat siis tuon ajan tutkijalle relevantteja tutkimusmatkan kohteita.

Arkistossa Virossa

Viron arkistot noudattavat venäläistä arkistojen järjestämisperiaatetta, jossa aineistot on koottu arkistonmuodostajien mukaan fondeihin (ven. fond, viro fond) ja niiden alle asiakirjakansioihin (ven. opis, viro nimistu) ja asiakirjoihin (ven. delo, viro säilik). Yksi asiakirja voi olla vaikkapa yksittäinen inventaariluettelo tai kokoelma kirjeitä tai pöytäkirjoja. Virolaisissa arkistojen hakuohjelmissa on kokemukseni mukaan varsin toimiva hakuohjelma henkilönimillä toimiviin hakuihin.

Viron kansallisarkistossa on käytettävissä etäyhteydellä toimiva hakuohjelma (http://www.ais.ra.ee), johon kannattaa perehtyä ennen varsinaista arkistomatkaa. Aineiston voi myös tilata etukäteen lukusaliin. Tallinnan kaupunginarkistossa tällaista etäkäytön mahdollisuutta ei ole, joten aikaa kannattaa varata myös aineiston selailuun paikan päällä. Arkistojen työntekijät puhuvat englantia, joten heidän puoleensa on helppo kääntyä apua tarvitessaan. Arkistoissa saa pääsääntöisesti kuvata aineistoa omaan käyttöön, mutta kannattaa aina varmistaa asia ennen kuin kaivaa kameran esiin.

Viron kansallisarkisto Noora sijaitsee Tartossa (Wikimedia Commons)

Arkistolöytöjä

Clayhillsin perheen entinen kotitalo toimii nykyisin krouvina

Löysinkö arkistosta etsimäni? Niin kuin usein arkistotyöskentelyn jälkeen, vastaus on kyllä ja en. Tarton Kansallisarkiston toimipisteestä löysin ylirajaisten perheiden arkistoja sekä selailin Virossa 1700-luvulla julkaistuja sanomalehtiä ja Narvan alioikeuden pöytäkirjoja. Tallinnan kaupunginarkiston löydöistä aiempia arkistolöytöjäni täydentää muun muassa Herman Clayhillsin kuoleman jälkeen vuonna 1770 tehty inventarioluettelo.

Arkistoissa työskennellessäni jouduin toteamaan, että vaatii vielä pidemmän tutkimusjakson, jotta voin perehtyä paremmin aineistoihin ja koota itseäni kiinnostavaa materiaalia riittävästi tutkimukseni tueksi. Vanhempien aikojen tutkijan arkistotyöskentely on usein hidasta. Voi olla, että nyt keräämästäni aineistosta vain murto-osa päätyy nyt työn alla olevaan tutkimukseeni. Toisaalta voin hyödyntää sitä myöhemmin. Kun arkistossa työskentelee systemaattisesti ja järjestelmällisesti, voi kerättyä materiaalia käyttää vielä vuosien päästä. Aineistoon voi myös palata yhä uudelleen, kun sen on alun perin tallentanut riittävän huolellisesti.

Ulla Ijäs
Suomen historian yliopisto-opettaja