Lainsäädäntö edellyttää hyvinvointialueilla monialaista yhteistyötä eri toimijoiden välillä (1–3). Sosiaali- ja terveys- (sote) alan lisäksi, hyvinvointialueella toteutettava monialainen yhteistyö kattaa myös opetus- ja kasvatusalat. Kouluissa ja oppilaitoksissa toteutettava oppilashuoltotyö on yksi esimerkki tämänkaltaisesta monialaisesta toimintamallista. (4.)

Monialaisella yhteistyöllä tavoitellaan palvelujen käyttäjälle joustavaa, kokonaisvaltaista ja asiakaslähtöistä palvelua tai hoitoa (5). Toiminnan sujuvan toteuttamisen edellytyksenä on, että kaikilla toimijoilla − sekä asiakkailla, että ammattilaisilla − on yhteinen käsitys siitä, mitä monialaisella yhteistyöllä tarkoitetaan (6). Monialaisen yhteistyön käsitettä voidaan määritellä usealla eri tavalla ja määrittely voi riippua siitä, mitä alaa määrittelijä edustaa. Esimerkiksi terveydenhuollossa yleisesti käytetty määritelmä keskittyy vahvasti potilaaseen ja hänen läheisiinsä (5), kun taas sosiaalihuollossa palvelujen käyttäjästä puhutaan asiakkaana tai toimijana (4). Oppilashuollossa puolestaan palvelujen käyttäjänä on oppilas, ja toimijoina monialaisessa tiimissä ovat myös opetus- ja kasvatusalan ammattilaiset (4). Yhteisen kielen löytäminen ja toisten toiminnan tuntemus ovat keskeisiä vaatimuksia monialaisen yhteistyön toimivuudelle (7).

Monialaista yhteistyötä toteutetaan vaihtelevasti. Monialaista yhteistyötä voidaan tehdä rinnakkain, jolloin jokainen ammattilainen kantaa vastuun omasta tehtävästään. Toisaalta sitä voidaan toteuttaa verkostoyhteistyönä, jolloin määritellään yhteinen tavoite, vaikka toteutus tapahtuu omissa toimintaympäristöissä. Monialaista yhteistyötä voidaan toteuttaa myös intensiivisesti esimerkiksi tiimeissä, jolloin toimijat käyvät jatkuvaa reflektointia yhteisestä tehtävästään. (6, 8.) Käytännössä ammattilaiset tunnistavat tekevänsä usein rinnakkaista yhteistyötä intensiivisen yhteistyön sijaan (9).

Monialaisen yhteistyön keskiössä on ajatus siitä, että yhteistyöllä pyritään vastaamaan yksilön monialaisiin tarpeisiin, joihin vastaamiseen ei yhden ammattialan panos riitä. (10). Yhteiskunnallisessa keskustelussa esiintyvät ilmiöt, kuten nuorten hatkaaminen (sijoituspaikasta karkaaminen), jengiytyminen, kouluakäymättömyys, ovat esimerkkejä kompleksisista tilanteista, joissa tarvitaan useiden ammattilaisten yhteistä osaamista. Lakisääteisyydestä huolimatta monialaisen yhteistyön toteutumista voivat haastaa esimerkiksi vahvat hierarkiat, professiolähtöisyys tai lainsäädännön asettamat rajoitteet koskien esimerkiksi tietojen vaihtoa (4). Hyvinvointialueiden myötä esimerkiksi oppilashuollon kuraattorit ja psykologit eivät pääse koulun Wilma-järjestelmiin, koska he työskentelevät hyvinvointialueella ja järjestelmät ovat koulun alaisia. Tämä luonnollisesti vaikeuttaa yhteistyötä ja tiedonkulkua.

Yhteiskunnan palvelurakennetta on kritisoitu pirstaleiseksi ja palveluiden saatavuudessa on alueellisia eroja (11). Hyvinvointialueiden ja sote-integraation tarkoituksena oli tasavertaistaa palveluiden saavutettavuutta ja parantaa palvelukokonaisuutta (12). Tehtävää haastaa lasten, nuorten ja perheiden lisääntynyt avun tarve ja yhtäaikainen ammattilaisten resurssivaje. Usein nämä lisäävät vaatimusta erityisosaamisesta, vaikka tarvetta olisi yhteistyön tiivistämiselle ja vähäisten resurssien tehokkaammalle käytölle. Rakennemuutosta tulisi toteuttaa myös käytännössä, esimerkiksi tarjoamalla monialaista yhteistyötä tukevia rakenteita, kuten yhteisiä työskentelytiloja, toimivia viestintäjärjestelmiä ja säännöllisiä yhteistyötapaamisia myös sektorirajat ylittävästi. (13–14). Yhteentoimivat asiakas- ja potilastietojärjestelmät ja yhtenäiset kirjaamistavat ovat keskeisiä monialaisessa viestinnässä (14).

Monialaista toimintaa tukevien rakenteiden lisäksi tarvitaan myös toimintakulttuurin muutosta. Tärkeää olisi tärkeää varata aikaa tiimin tai verkoston jäseniin tutustumiselle, mikä tukee luottamuksellisen suhteen muodostumista. Tällöin toisten asiantuntijuuden tunteminen mahdollistuu ja asiantuntijuuden jakaminen vahvistuu. (15).  Asiantuntijuuden jakamisessa on oleellista tunnistaa niin ikään asiakkaan asiantuntijuus (15). Monialainen yhteistyö ei saisi jäädä vain ammattilaisten väliseksi toiminnaksi, vaan asiakkaan tulisi olla tiimin tasavertainen jäsen (6, 15).

Toimintakulttuurin muutoksessa koulutus – sekä perus- että täydennyskoulutus – on keskeinen tekijä monialaisen yhteistyöosaamisen vahvistamisessa (5). Tiimitaidot, yhteinen arvopohja, monialainen vuorovaikutusosaaminen, toisten roolien ja toiminnan tuntemus sekä keskinäinen luottamus ja arvostava ilmapiiri (13) voivat kehittyä parhaiten oppimalla monialaisesti: yhdessä, toisistaan ja toisiltaan (5, 7, 16).  Monialaisessa täydennyskoulutuksessa tulisi huomioida erityisesti käytännön työelämälähtöisyys (15). Yhdistämällä työelämän tarpeet, tiedot ja kokemus monialaista yhteistyöosaamista tukevaan koulutukseen, saadaan luotua uudenlaista yhdessä tekemisen kulttuuria, josta pohjimmiltaan hyötyy monialaisten palvelujen keskiössä oleva asiakas.

Lähteet

1. Sosiaalihuoltolaki 30.12.2014/1301. www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20141301 [Luettu: 2.4.2024]
2. Terveydenhuoltolaki 30.12.2010/1326. www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20101326 [Luettu: 2.4.2024]
3. Lastensuojelulaki 13.4.2007/417. www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417 [Luettu: 2.4.2024]
4. Tuulari S & Kemppainen T. 2022. Lainsäädäntö ja sote-uudistus yhteistyön mahdollistajina. Katsauksia. Hallinnon tutkimus 41(3): 263-270.
5. WHO 2010. Framework for action on interprofessional education and collaborative practice. https://apps.who.int/iris/handle/10665/70185 [Luettu: 2.4.2024]
6. Martin AK. & Green TL. & McCarthy AL., Sowa, PM & Laakso E-L. 2022. Healthcare Teams: Terminology, Confusion, and Ramifications. Journal of Multidisciplinary Healthcare 15, 765 – 772.   
7. Kekoni, T. & Miettinen, A., 2022. Integroituvaa, monialaista työotetta oppimassa monialaisen käytännönopetuksen keinoin. Teoksessa Minna Kesänen & Riikka Niemi (toim.): Tutkiva sosiaalityö -verkkojulkaisu: Ympäristö ja rakenteet sosiaalityössä. Talentia-lehti ja sosiaalityön tutkimuksen seura, 120–132.
8. Choi B & Pak A. 2006. Multidiciplinary, interdisciplinary and transdisciplinary in health research, services, education and policies: 1. definitions, objectives and evidence of effectiveness. Clinical and investigative medicine 29 (6), 351 – 364.
9. Alin, M. & Kaittila, A. & Leinonen, L. (tulossa 2024). Moniammatillisen yhteistyön muodot lasten, nuorten ja perheiden palveluissa. Teoksessa Johanna Kiili, Anne-Mari Jaakola, Merja Anis, Tuuli Lamponen & Elina Stenvall (toim.) Lapsiperheiden ja lastensuojelun sosiaalityö. Helsinki: Gaudeamus.
10. Bronstein, L. 2003. A Model for Interdisciplinary Collaboration. Social Work 48(3), 297–306.
11. Yliruka L & Vartio R & Pasanen K & Petrelius P. 2018. Monimutkaiset ja erityistä osaamista edellyttävät asiakastilanteet sosiaalityössä. Valtakunnallisen kyselyn tuloksia. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 
12. Hujala A & Taskinen H (toim.), Uudistuva sosiaali- ja terveysala. 2020. Tampere: Tampere University Press, 267–293. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-359-022-9
13. Nancarrow S, Booth A., Ariss, S. et al. 2013. Ten principles of good interdisciplinary team work. Human Resources for Health 11, 19.
14. Sosiaali- ja terveysministeriö (STM). 2020. Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus2020–2022. Ohjelma ja hankeopas. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:3. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-4136-6.
15. Timperi T. 2022. Sote-integraation edellyttämä monialainen yhteistyöosaaminen. Selvityshenkilön raportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2022:22. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/164410 [Luettu 2.4.2024]
16. D’Eon M. 2005. A blueprint for interprofessional learning. Journal of Interprofessional Care 19 Suppl 1:49-59.

Kuvalähde: Pixabay

Minna Alin

Turun yliopisto, sosiaalitieteiden laitos

Kirjoittaja on väitöskirjatutkija, Sosiaalityöntekijä (VTM), erikoissosiaalityöntekijä. Väitöskirjatyö käsittelee moniammatillista yhteistyötä vaativissa ja kompleksisissa asiakastilanteissa.

mmlaal@utu.fi

Reetta Mustonen

Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

Kirjoittaja on väitöskirjatutkija, terveystieteiden maisteri ja sairaanhoitaja (AMK). Väitöskirjatyö käsittelee sote-ammattilaisten monialaisen yhteistyötoiminnan ilmiötä ja sen oppimista verkkopohjaisen täydennyskoulutuksen kontekstissa.

ramust(at)utu.fi

LinkedIn @Reetta Mustonen