Rikoksia ja rangaistuksia Maarian käräjillä
Turun kaupungin kupeessa olevassa, Maarian kuntaan vuoteen 1944 asti kuuluneessa pahamaineisessa Raunistulan kylässä oli Turun Sanomien uutisten mukaan tapahtunut viime aikoina useita ”warkausjuttuja”, joiden tekijät nyt oli saatu oikeuden eteen vastaamaan rötöksistään. Paikallinen tehtaantyöntekijätär Sohlman oli varastanut eräältä saunomassa olleelta henkilöltä 20 markan arvoiset kengät, ja ensikertalaisena hänet tuomittiin teosta vankeuteen kahdeksi kuukaudeksi. Lisäksi Sohlman menetti kansalaisluottamuksensa kahdeksi vuodeksi.
Kenkävarkauden lisäksi kolme raunistulalaista nuorukaista tuomittiin autonkuljettaja Oskari Saloselta kahden tyhjän 100 markan arvoisen öljytynnyrin varastamisesta. Nuorukaisista kaksi määrättiin parin kuukauden vankeusrangaistukseen ja menettämään kelpoisuutensa todistajaksi kahdeksi vuodeksi. Kolmas nuorukainen oli tuomittu rikoksista jo kaksi kertaa aikaisemmin, ja ”kolmaskertaisesta varkaudesta” hänet tuomittiinkin astetta ankarampiin rangaistuksiin, vuodeksi kuritushuoneeseen sekä menettämään kansalaisluottamuksensa peräti kuudeksi vuodeksi. Näiden käräjäoikeuden määräämien tuomioiden perusteella syyllisiksi todetut passitettiin lääninvankilaan odottamaan hovioikeuden lopullista päätöstä.
Kuuden kuukauden kuritushuonerangaistus ja kansalaisluottamuksen menettäminen lankesivat niinkään Raunistulassa asuvalle työmies Mäntyselle, joka nuorukaisten Wiljanen ja Laakso kanssa oli eräänä syyskuisena yönä varastanut pastori R. Ellilän mylly- ja sahalaitokselta Mullin tilalta konehihnaa yhteensä 441 markan arvosta. Kukin tekijöistä oli ensikertalainen, mutta varkaus määriteltiin törkeäksi, minkä vuoksi myös rangaistukset olivat kovia: nuorukaiset määrättiin neljäksi kuukaudeksi vankilaan ja menettämään kansalaisluottamuksen kolmeksi vuodeksi. Lisäksi kolmikon rikostoveri J. Kaski, joka auttoi varastetun tavaran kätkemisessä, tuomittiin kuukauden vankeusrangaistukseen.
Omaisuusrikoksista saaduissa tuomioissa painoarvoa on laskettu niin varastetun tavaran tarkkaan määritellylle hinnalle kuin myös tekijän ”kokemukselle”: ensikertalainen selvisi varkaudesta suhteellisen lyhyellä vankeustuomiolla, kun sitten jo kolmannen kerran käräjillä istunutta kohdeltiin paljon kovemmin ottein. Tuomitun ikä, ennen kaikkea nuoruus lienee alentanut tuomiota esimerkiksi konehihnavarkaustapauksessa, jossa työmiehelle langettiin kuristushuonetuomio ja nuorukaisille ”tavallinen” vankeusrangaistus. Anastettu konehihna oli rahallisestikin arvokasta, minkä vuoksi teko katsottiin erityisen törkeäksi.
Nykyajan oikeusjärjestelmän näkökulmasta Raunistulan rötöksistä langetetuissa tuomioissa on eräitä vanhentuneita ja vieraita seikkoja: kuritushuonerangaistus sekä kansalaisluottamuksen ja todistajaksi kelpoisuuden menettäminen. Suomen lainsäädännöstä lopullisesti vuonna 1975 poistettu kuristushuonerangaistuksen käsite merkitsi tavanomaista ankarampaa vankeusrangaistusta, jossa rajoitettiin vankien sosiaalista kanssakäymistä toisten kanssa. Käytännössä kuritushuone ei siis merkinnyt fyysistä kurittamista, vaan vankien eristämistä. Kansalaisluottamuksen menettäminen oli puolestaan vankeus- tai kuritushuonerangaistuksen ohella määrätty lisärangaistus, jonka myötä tuomittu menetti joko määräajaksi tai ainiaaksi äänioikeutensa ja vaalikelpoisuutensa kunnallisissa tai valtiollisissa vaaleissa. Kansalaisluottamuksen menettäminen oli esteenä myös kuntien ja valtion virkojen hakemiseen, yhdistysten hallitusten tai kunnallisten lautakuntien tehtävissä toimiseen sekä tiettyjen laissa mainittujen elinkeinojen harjoittamiseen ja todistajana toimimiseen oikeudessa. Mikäli kansalaisluottamuksen menettämiseen tuomittu oli alle 18-vuotias, hän menetti ainoastaan kelpoisuutensa todistajaksi. Öljytynnyreitä autonkuljettajalta varastaneesta kolmesta nuorukaisesta kaksi todistajankelpoisuutensa menettänyttä oli siis alaikäistä, ja hekin joutuivat vankilasta vapauduttuaan odottamaan vielä muutaman vuoden ennen kuin pääsivät nauttimaan täysistä kansalaisoikeuksista.
– A. Paldanius