Kansansivistys ja kainot köyhät

Puutteen ja epäjärjestyksen koettelemassa maassa oli runsaasti kansalaistoimintaa, joka tähtäsi parantamaan heikommassa asemassa olevien asemaa ja rakentamaan kansalaisyhteiskuntaa ja sivistystä. Turun lehdissä vaadittiin parannusta alakoulujen heikkoon tilanteeseen, uutisoitiin arpajaisrahoin tuetun kansakoulunopettajien sairasapukassan perustamisesta ja kaavailtiin Turkuun suomenkielistä yliopistoa. Usean kansalaisjärjestön voimin perustettiin Edistysseurojen kustannus ry., jonka mukaan joulumarkkinoille oli valmistumassa ”koko joukko” kirjallisuutta.

Turun Sanomien yleisökirjoituksessa 4. marraskuuta 1917 15-henkinen naiskomitea vetosi Turun alueen hyväosaisiin heikko-osaisten auttamiseksi. Kysymyksessä eivät kuitenkaan olleet köyhät tai vähävaraiset ylipäätään, vaan ”pauvres honteux”, ”kainot köyhät”. Termi on säätyläisyhteiskunnan peruja kuvaamaan ihmistä, joka kantaa ahdinkonsa valittamatta, ”kainosti”, eikä turvaudu yhteiskunnan köyhäinapuun. Usein kyseessä oli henkilö, joka oli ajautunut taloudellisiin vaikeuksiin tai muuten ”pudonnut” yhteiskuntaluokkansa piiristä, mutta joka ei aiemman asemansa takia kehdannut pyytää apua. Näitä ihmisiä varten perustettiin apujärjestöjä.

– Selaginella