Runollinen kansakunta uneksii

Syksyn jännitteiden keskellä itsenäisyyden ajatus kirvoitti yhä enemmän puheenvuoroja. Åbo Underrättelser julkaisi 24. marraskuuta 1917 nimimerkin Hr Z. kirjoituksen “En poetisk nations drömmar”. Kirjoitus alkaa toteamalla, että Suomen kansa on epätavallisessa määrin runollisesti lahjakasta! Kansa ei ole vain luonut Kanteletarta ja Kalevalaa, vaan maassa on runsaasti runoilijoita. Koko kansakunnan elämää leimaa runollisuus, sen ajattelu- ja toimintatavat ovat poeettisia. Jopa politiikka on runollista, sillä mitäpä muuta on ajatus itsenäisyydestä kuin jalo ja kaunis runo. Kolumni toteaa tosin, että todellisuus on tosinaan karua ja proosallista. Havahdumme huomaamaan, että kaikki eivät olekaan Saarijärven Paavon perillisiä. Proosallinen herätys on kuitenkin vain hetkellistä, sillä runous voittaa.

Teksti päättyy ristiriitaiseen tunteeseen siitä, että ehkä “drömpolitik” jääkin vain unelmien maailmaan: “Silloin ei vahinkokaan ole niin suuri.”

–Osculum