Sokeain kohtalo

Sunnuntaina 27. tammikuuta 1918 Turussa ilmestyi neljä sanomalehteä, Turun Sanomat, Uusi Aura, Åbo Underrättelser sekä venäjänkielinen Izvestija, jota oli julkaistu edellisen vuoden huhtikuusta lähtien. Muut lehdet eivät ilmestyneet sunnuntaina, mutta aikalaisilla ei myöskään ollut tietoa siitä, millainen julkisen sanan tulevaisuus olisi. Sunnuntaina lehdet julkaisivat huolestuttavia uutisia väkivaltaisuuksien kiihtymisestä. Juuri sunnuntain aikana tapahtumat vyöryivät eteenpäin. Seuraavana päivänä Sosialisti-lehti kertoi, miten työväki oli Helsingissä vallannut “senaatin, säätytalon, ylioppilastalon, rautatieaseman, puhelinkeskusaseman sekä asettanut kontrollin alaiseksi sähkölennätinlaitoksen”. Sisällissota oli käynnissä.

Turun Sanomien, Uuden Auran ja Åbo Underrättelserin lukijat eivät sunnuntaina tienneet, että seuraavaa lukuhetkeä pitäisi odottaa useita kuukausia. Sota keskeytti lehtien julkaisemisen huhtikuuhun asti.

Sunnuntaina elettiin sodan alkuvaihetta. Turun Sanomissa huomio kiinnittyy yleisönosastokirjoitukseen “Sokeain kohtalo!”, jonka oli kirjoittanut A. L. Hellman. Vaikeissa olouhteissa kirjoitus halusi kiinnittää huomiota sokeiden asemaan yhteiskunnassa. Hellman kirjoitti:

“Jos näkeville ihmisille on vaikeaa sivuuttaa nykyinen ahdas aika, niin on se sitäkin vaikeampaa meille sokeille. Kuten tunnettua, ovat useat meistä sokeista harjoittaneet harja- ja koriteosten valmistusta ammattinamme. Tämä neljäs sotavuosi on senkin ansiomahdollisuuden meiltä riistänyt. Ja näin ollen ovat useammat meitä sokeista joutuneet kokonaan ansiottomaksi, eikä ole muuta edessä kuin äärimmäinen hätä ja kärsimys.”

Tämä hätä olisi seuraavien kuukausien aikana vielä aiempaankin ankarampaa.

– H. S-i