Runollisia virkailijoita

Punaisten hallintoa suomittiin huhtikuun lopun julkisessa sanassa päivittäin. Poikkeuksellinen oli kuitenkin Turun Sanomien 24. huhtikuuta 1918 julkaisema uutinen “Runollisia virkailijoita”. Se kiinnitti huomiota punaisten hallinnossa työskennelleisiin kirjallisiin kykyihin, jotka olivat jättäneet hengentuotteitaan viraston papereiden joukkoon. Eräässä lääninhallituksen asiakirjassa oli ollut koneella kirjoitettu runo, jossa rakkaus ja vallankumous yhtyivät. Runo alkoi:

“Ah, ken ei rakastais

Lapsuuden tyyntä aikaa

Jolloin on mieli vapaa

Ja toivo hymyelee ruusuisena.

*

Vallankumoukseen.

Punainen hallitus muodostettava.

Maata maattomilla ja teollisuden valvonta työläisille.”

Turun Sanomien uutinen päättyy toiseen runotekstiin, joka on myös poimittu virkamiesten papereista:

Tämä runo ei kuitenkaan ole punaisen virkamiehen kynästä, ainakaan kokonaan. Nimittäin runo “Kuljin mä illalla kotikylänrantaa” oli Larin-Kyöstin sepittämä, ja se tunnetaan myös Ilmari Hannikaisen laulusta “Rannalla istuja”. Viimeinen virke on todennäköisesti virkamiehen kommentti porvarillista elämäntapaa kohtaan, sillä “herrasväellä” oli ollut “hyvää aikaa” lemmenkipeyttään pohtia.

– H. S-i