korkeakouluharjoittelu – Histofriikki

Harjoittelu osana opintoja

Mikä on harjoittelu?

Opintojen aikana puhutaan melko paljon työelämästä opintojen jälkeen. Turun yliopiston työelämäpalvelut Rekry järjestää monia tilaisuuksia, joissa käsitellään erilaisia työnhakuun liittyviä asioita ja taitoja. Sen sijaan opintoihin liittyvästä työharjoittelusta puhutaan vähemmän, joten tässä jutussa käsitellään kulttuuri-, yleisen ja Suomen historian pääaineopiskelijoiden harjoittelukokemuksista ja harjoittelua yleisesti.

Suomen historian opintoihin sisältyy vapaaehtoinen 0–5 opintopisteen laajuinen työharjoittelu. Vapaaehtoisuudesta huolimatta harjoittelua suositellaan tehtäväksi, sillä se on erinomainen tilaisuus päästä hyödyntämään jo hankittuja taitoja sekä oppimaan uusia, kartuttamaan työkokemusta ja kenties kirkastaa tulevaisuuden suunnitelmia. Harjoitteluun on mahdollista saada harjoittelutukea, jota haetaan syksyisin käytettäväksi seuraavana vuonna. Tuki on suuruudeltaan 1 300 euroa, valtiotyönantajille 1 800 euroa, ja se kattaa harjoittelijan noin kuukauden palkan. Käytännössä harjoittelutuen saaminen voi edesauttaa harjoittelupaikan saamista.

Harjoitteluun sisältyy humanistisen tiedekunnan suositusten mukaan vähintään kaksi, mieluusti ainakin kolmen kuukautta kestävä työharjoittelu sekä 6–8 sivun pituinen harjoitteluraportti, joka palautetaan harjoittelun päätyttyä. Kolmen kuukauden harjoittelusta saa viisi opintopistettä, mutta opintopisteitä on mahdollista saada myös tätä lyhyemmistä harjoitteluista vaikka konferenssissa tai erilaisista työelämä-aiheisista kursseista. Harjoittelun on luonnollisesti vastattava omaa koulutustasi, mutta historia-aineista on mahdollista lähteä tekemään harjoittelua mitä erilaisimpiin paikkoihin.

Harjoittelupaikan etsiminen voi olla työläs ja monesti myös stressaava prosessi. Paikka on tarkoitus etsiä itsenäisesti, ja sitä etsiessä voi hyödyntää Akateemisen rekrytointipalvelu Aarresaaren ilmoituksia sekä muita työnhakusivustoja. Ilmoitusten seuraamisen lisäksi paikkaa kannattaa tiedustella myös suoraan muun muassa erilaisista yrityksistä, yhdistyksistä ja säätiöistä. Humanistisen tiedekunnan Intranet-sivulle on listattu harjoittelupaikkoja, joista voi saada vinkkejä paikan hakuun. Harjoittelupaikka voi löytyä niin museosta, arkistosta, yliopistosta, kirjastosta kuin Puolustusvoimilta tai vaikka kustantamosta. Paikan saamiseen vaikuttavat luonnollisesti myös sivuaineesi.

Teetin kaikille historian pääaineopiskelijoille kyselyn, jossa pyysin heitä kertomaan harjoittelupaikoistaan. Vastaajat olivat olleet harjoittelussa muun muassa kulttuurihistorian, Suomen historian ja yleisen historian oppiaineissa, Maanpuolustuskorkeakoulussa, Suomen Tallinnan puolustusasiamiestoimistossa, Keskusrikospoliisilla kyberrikostorjuntakeskuksessa, Turun museokeskuksessa ja Paimion kaupungin sivistystoimialalla, Turun kaupungilla suunnittelutehtävissä, Kansallisarkiston Turun toimipisteessä ja Turun kaupunginarkistossa. Yksi vastaajista mainitsi olleensa harjoittelussa yksityisissä yrityksissä: Kenno Anhropological Consultingilla ja Miltonilla. Ainakin näiden vastausten perusteella harjoittelupaikka siis löytyy todennäköisimmin julkiselta sektorilta.

Vaikka harjoittelupaikan löytäminen ei välttämättä ole helppoa tai yksinkertaista, kyselyyn vastanneet kehottavat harjoittelupaikkaa etsiviä olemaan sinnikkäitä. Hakuprosessi vie aikaa ja voimia, ja ensimmäisen paikan saamisessa voi kestää. Silti ei kannata luovuttaa: mieluisa harjoittelupaikka voi olla joku muu kuin unelmapaikka tai jopa paikka, joka ei olekaan omaa alaa. Kyselyyn vastanneet kehottavatkin miettimään, mitkä oppimasi asiat ovat sellaisia, joita voi soveltaa monille aloille. Kokonaisuus ratkaisee, ja sivuaineenkin kautta voi päästä harjoitteluun.

Harjoittelupaikkoja voi etsiä esimerkiksi Aarresaari-tietokannasta, mutta monesti kannattaa olla itsenäinen ja etsiä piilotyöpaikkoja – ajoissa, jopa jo ennen kuin työpaikka hakee harjoittelijaa. Eräs vastaaja huomautti, että harjoittelupaikkaa etsiessään voi turvautua myös yliopiston neuvoihin: ”Esteettömyysneuvoja voi olla suureksi avuksi, jos sinulla on jokin opiskeluun, keskittymiseen tai muuhun arjessa selviytymiseen vaikuttava este. Muutenkin kannattaa harjoittelupaikkaa etsittäessä kysyä neuvoa opetushenkilökunnalta. Yliopisto voi auttaa monessa asiassa, kun rohkeasti kysyy ja ottaa selvää.”

Kyselyyn vastanneet kehottavat suhtautumaan työhön positiivisesti ja avoimesti. Harjoittelijan tehtävät vaihtelevat tietenkin työnkuvan mukaan, mutta tehtävistä suoriutuu kyllä perehdyttämisen jälkeen. Vastaajat olivat päässeet harjoittelussa esimerkiksi kirjoittamaan, toimittamaan, taittamaan, rakentamaan näyttelyitä, opastamaan museoissa ja järjestämään arkistoja. Tehtävät voivat olla yllättäviä, välillä kenties puuduttavia tai tylsiä, mutta vastauksista näkyi, että jokainen vastaaja oli suurin piirtein päässyt tekemään itselleen sopivia tehtäviä ja oppimaan sopivasti uutta.

Kaikilla vastaajilla oli oikeastaan pelkästään positiivista sanottavaa harjoittelusta. Harjoittelussa oppi muun muassa hallitsemaan aikatauluja ja omaa työntekoaan sekä työskentelemään itsenäisesti. Varsinaisen työn tekemisen lisäksi harjoittelussa on usein antoisaa mahdollisuus tututusta työympäristöön ja työkavereihin, ja saattaa olla, että välillä tärkeimmät opit saa kahvi- tai lounastauolla keskustellessa työkavereiden kanssa.

Noora Viljamaa

Päämääränä harjoittelupaikka

Budapest on täydellinen harjoittelupaikka historianopiskelijalle. Kuva: Sanna Oksanen.

Keväällä se viimein varmistui myös itsellä, nimittäin odotettu harjoittelupaikka! Nyt noin kuukauden päästä tästä kirjoittamishetkestä olen lähdössä Unkarin Budapestiin tekemään harjoittelua Suomen suurlähetystössä. Sattuman kautta harjoittelun ajankohta on mitä kutkuttavin, onhan Suomi juuri silloin Euroopan Unionin puheenjohtajamaa. Lisäksi pelkästään jo Unkarin tilanne tekee harjoittelusta mielenkiintoisen ja varmasti opettavaisen. Vaikka Budapestissä on tullut useamman kerran käytyä, Unkariin tutustuminen maana tai kulttuurina ajan kanssa on upea mahdollisuus!

Suomen historian syventäviin opintoihin kuuluu jakso, jonka voi suorittaa opintoihin liittyvällä työharjoittelulla. Työharjoittelu tehdään ”omaa alaa vastaavassa työpaikassa, oppiaineen projektitehtävissä tai erityisenä työelämään johtavana kurssina.” Tässä suosittelen olemaankin rohkea ja miettimään rohkeasti erilaisia valintoja. Vaikka juuri museot ja erilaiset historialliset kohteet ovat yleisempiä valintoja historianopiskelijalle, myös juuri sivuaineiden kautta voi löytää mielenkiintoisia paikkoja. Harjoittelupaikan voi löytää joko yleisessä haussa tai hankkia itse. Itse hain harjoittelupaikkaa erilaisten sivustojen kautta, joihin näitä on kerätty. Oma opiskelutaustani on hyvin monipuolinen, sillä mukaan mahtuu niin opettajan opinnot kuten myös kansainvälisiä suhteita. Juuri laaja-alaiset opinnot ovat mielestäni hyvä pohja tulevalle harjoittelupaikalleni ja saivat ehkä myös etsimään mahdollista työpaikkaa mukavuusalueen ulkopuolelta.

Harjoittelupaikka oli odotettu melkein kahden vuoden hakemisen jälkeen. Tuona aikana hain monenlaiseen niin ulkomaiseen kuin suomalaiseen harjoittelupaikkaan, pääpaino juuri sekä suurlähetystöissä että erilaisissa instituutioissa ja organisaatioisissa Euroopassa. Kahden vuoden aikana into vaihtui useasi väsymykseen ja kyllästymiseen kirjoittaa hakemuksia ja muuttaa CV:tä. Esimerkiksi suurlähetystöt eivät usein rajaa tarkkaan minkä alan opiskelijoita he haluavat, minkä takia erityisesti hankalina hetkinä mieli saattoi alkaa laskea, kuinka moni muu eri aloilta ja yliopistoista oli hakemassa samaan paikkaan.

Budapestiä halkoo Tonava, joka jakaa kaupungin vanhaan historialliseen Budaan ja kaupunkimaiseen modernimpaan Pestiin. Kuva: Sanna Oksanen.

Mielestäni näihin epämotivaation hetkiin ei ole mitään tiettyä keinoa, joka auttaisi niiden yli. Itselläni paras keino oli tehdä konkreettisesti jotain harjoittelupaikan saamiseksi. Näin ollen tärkein neuvo, jonka voin antaa, on hyödyntää yliopiston palveluja – näistä juuri erityisesti Rekryn palveluita. Rekryn kautta osallistuin sekä mentorointiohjelmaan että uutena järjestettyyn uraohjaukseen generialisti-alojen opiskelijoille. Talven aikana minulla oli oma mentori, joka tuki harjoittelupaikan haussa ja luki hakemuksiani. Kevään ajan osallistuin uraohjauksiin, jossa saimme neuvoja niin uravalintaan, CV:n tekemiseen kuin työhaastatteluihin. Erityisesti opastus omien vahvuuksien erittelyssä ja ylös kirjaamisessa motivaatiokirjeeseen oli omalla kohdalla hyödyllistä, koska vaikka minulla on paljon kokemusta, oli vaikea sanoittaa sitä hyvin työpaikkaa varten. Kevään aikana pääsimme myös seuraamaan työpäivää meille valitussa paikassa, itse olin Turun käsityöläismuseossa. Uraohjauksessa oli mahdollista myös otattaa CV:hen kuva itsestään. Näiden ohjelmien lisäksi Rekry tarjoaa sekä yleistä neuvontaa uravalinnassa että CV-klinikoita. Kaiken kaikkiaan, ota kaikista näistä mahdollisuuksista mahdollisimman paljon irti! Ilman näitä en usko, että olisin päässyt haastatteluun saatikka saanut harjoittelupaikkaa!

Miksi itse haluan harjoitteluun? Olen ollut jo kahdesti vaihdossa, Saksassa Mainzissa opiskelin historiaa ja Itävallassa Wienissä kansainvälistä politiikkaa. Opintojeni lähestyessä loppua halusin sekä laajentaa kansainvälisiä kokemuksia, että myös tunnustella mikä voisi olla yksi urapolku valmistumisen jälkeen. Halusin suunnata ulkomaille vaihteeksi työskentelemään, enkä opiskelemaan. Jos mielessäsi on edes hieman kansainvälinen ura, suosittelen laajentamaan harjoittelupaikan hakemista Suomen rajojen ulkopuolelle. Moni saattaa ajatella, että Suomen historian opiskelijana harjoittelupaikan täytyy olla kotimaassa, vaikka loppujen lopuksi nämä opinnot antavat loistavan pohjan moneen yllättäväänkin harjoitteluun. Hakeminen voi joskus koetella hermoja mutta uskaltaisin väittää, että mitä pidempään hakee, sitä paremmaksi sekä hakemus että CV hioutuvat, ja mieluisan harjoittelupaikan saaminen todennäköisempää! Vaikka työharjoittelu ei olisi sinulle vielä ajankohtainen, toivon että tämä kirjoitus ehkä jättää sinulle joitain ideoita korvan taakse!

Sanna Oksanen

Kirjoittaja on aloittanut opiskelut syksyllä 2013 ja tekee graduaan Suomen historiaan.

Pölyä ja bittejä? Miksi opiskella arkistoalaa?

Arkistoalan ja asiakirjahallinnan maisteriopinnot tarjoavat Suomen historian pääaineopiskelijoille mahdollisuuden erikoistua. Opinnot ovat 120 op laajuinen kokonaisuus, joka pätevöittää työskentelemään historiallisissa ja kulttuuriperintöarkistoissa sekä kaikenlaisen tiedon hallinnan parissa. Suomen historian opinnot kehittävät opiskelijoiden taitoja hankkia, käyttää, tuottaa ja arvioida kriittisesti tietoa. Arkistoalan koulutuksessa syvennetään tätä osaamista perehtymällä erityisesti tiedon hallintaan sekä laajentamalla ymmärrystä tiedon synnystä ja elinkaaresta.

Arkistot ovat perinteinen historioitsijoiden työympäristö, mutta työskentelyedellytykset niissä ovat muuttuneet paljon viime vuosina. Arkistoala vaatii monipuolista osaamista. Arkistonhoitajat ovat monialaisessa ympäristössä luovivia tiedon asiantuntijoita. Suomalaisen yhteiskunnan sekä sen historiallisten ja kulttuuristen taustojen tuntemus ja ymmärtäminen ovat humanistisen arkistokoulutuksen pohjana, mutta siinä perehdytään myös esimerkiksi informaatioteknologiaan, lainsäädäntöön ja arkistoteoriaan.

Mielikuva pölyisestä arkistosta, jossa arkistonhoitaja ahertaa yksin muinaisten papereiden kanssa, on vanhentunut. Vanhoja aineistoja on yhä olemassa ja pölyäkin niiden lomasta löytyy, mutta tiedon ja sen käsittelyn merkityksen kasvu sekä yhteiskunnan digitalisoituminen ovat muuttaneet arkistoja. Arkistonhoitaja on yhä useammin digitaalisen tiedon asiantuntija, joka tekee yhteistyötä eri alojen ammattilaisten kanssa. Arkistoalalla on mahdollista olla myös osa historian aarreaitan avaamista, kun tietoverkot ja digitaalisuus mahdollistavat yhä monipuolisempia tapoja saattaa aineistoja kaikkien käyttöön ajasta ja paikasta riippumatta.

Pakolliset informaatioteknologian opinnot antavat valmiudet keskustella IT-alan ammattilaisten kanssa sekä ymmärtää paremmin heidän toimintakulttuuriaan. Koodaamista ei opetella. Olennaista on muodostaa käsitys siitä, mikä on tietoteknisesti mahdollista ja kuinka humanisti voi puhua samaa kieltä IT-alan ihmisen kanssa sekä saada näkökulmansa ymmärretyksi.

Arkistoalan opiskelija pääsee perehtymään myös viime vuosina korostuneisiin kysymyksiin yksityisyydestä, julkisuudesta ja tietosuojasta. Erityisesti hallinnon toimintaan, henkilötietojen suojaan sekä julkisuuslainsäädäntöön tutustuminen on ehdoton edellytys alalla toimimiselle. Keskeisen sääntelyn tunteminen on hyväksi kaikenlaisissa työtehtävissä. Se valmistaa myös eettisesti kestävän tutkimuksen tekoon.

Arkistotiede tarjoaa mielenkiintoisia näkökulmia historiallisten kertomusten muodostumiseen ja muodostamiseen. Syvempi ymmärrys siitä, kuinka arkistot ja niiden kokoelmat ovat syntyneet, kenellä on ollut mahdollisuus tulla muistetuksi sekä kuka päättää mitä säilytetään, on erinomainen pohja tutkijan uralle. Arkistojen muodostamis- ja järjestämisperiaatteiden tuntemus, yksityisten ja viranomaisarkistojen erilaisten luonteiden ymmärtäminen sekä arkistoteoreettisen keskustelun tunteminen antavat hyvät eväät tutkimuksen tekoon.

Linjan maisteriopinnoissa opiskelee opiskelijoita Turun molemmista yliopistoista. Linjan opetuksessa käytetään sekä suomea että ruotsia, mutta opiskelija saa luennoilla, seminaareissa ja tenteissä käyttää omaa kieltään. Opetus järjestetään pääsääntöisesti Minervassa ja Teutorissa.

Arkistoalan opiskelu on hieman toisenlaista kuin Suomen historian pääaineopinnoissa. Kurssit suoritetaan kahdessa vuodessa tiiviissä tahdissa ja pienessä ryhmässä. Opinnot antavat loistavan tilaisuuden muodostaa tiivis porukka, johon tukeutua myös valmistumisen jälkeen. Linja toimii lisäksi pienenä kielikylpynä ja mahdollisuutena tutustua muihin oppiaineisiin. Opiskelijoiden pääaineina ovat Suomen historia, kansatiede ja folkloristiikka Turun yliopistosta sekä pohjoismaiden historia, etnologia ja folkloristiikka Åbo Akademista. Käytössä ovat sekä suomi että ruotsi. Jokainen saa luennoilla, seminaareissa ja tenttivastauksissa käyttää omaa kieltänsä.

Mahdollisuuksia tutustua työelämään on runsaasti. Arkistovierailujen lisäksi tehdään yhteensä 6 kuukauden mittainen työharjoittelu. Sen tarkoituksena on soveltaa kerättyä teoreettista osaamista käytännössä, saada työkokemusta ja solmia suhteita työelämään. Samalla voi pohtia rauhassa millaiseen ympäristöön ja tehtäviin haluaisi itse jatkossa sijoittua. Viime vuosina opiskelijat ovat olleet harjoittelijoina esimerkiksi Kansallisarkistossa, yliopistoissa sekä kunnilla ja kaupungeissa. Myös esimerkiksi Puolustusvoimat, SUPO, Eduskunnan kirjasto ja erilaiset museot ovat tarjonneet harjoittelumahdollisuuksia.

Maisteriopinnot tarjoavat selkeän ammatillisen pätevyyden ja hyvät työllistymismahdollisuudet. Arkistoalan säätelyn ja vaatimusten kasvaessa tarvetta osaaville ihmisille on. Monet arkistoalan opiskelijat työllistyvät alalle nopeasti valmistumisen jälkeen tai jo opintojen loppuvaiheessa.

Arkistoalan opintoihin voi hakea keväällä 2018, jolloin valitaan 12 Turun yliopiston ja 3 Åbo Akademin opiskelijaa. Valintakriteerit ja hakujulistus julkaistaan linjan sivuilla www.ut u.fi/arkistoala. Siellä voi jo tutustua opintojen tämänhetkisiin sisältöihin. Lisätietoja antaa yliopisto-opettaja Taina Saarenpää (tmsaar@utu.fi).

Jutun kirjoittaja Taina Saarenpää on toiminut syksystä 2014 lähtien Arkistoalan ja asiakirjahallinnan maisteriopintojen osa-aikaisena yliopisto-opettajana. Kuva: Inga Hietaharju.

Harjoitteluhaastattelussa Reetta Nykänen

Kolmannen vuoden Suomen historian opiskelija Reetta Nykänen sai keväällä harjoittelupaikan Turun museokeskukselta. Kevään harjoittelujakso poiki heti kesäksi uuden harjoittelujakson museokeskuksella. Reetta on viihtynyt monipuolisessa harjoittelupaikassaan ja nauttii vaihtelevista työpäivistään.

Monet Reetan työtehtävistä ovat liittyneet museokeskuksen Kauppatorilla sijaitsevaan Konttiin. Kuva: Reetta Nykänen.

Hämeestä kotoisin oleva Reetta Nykänen sai opiskelupaikan Turun yliopistosta vuonna 2014. Aluksi hän opiskeli Turussa arkeologiaa, mutta vaihtoi ensimmäisen vuoden jälkeen pääainekseen Suomen historian. Opintojen alussa Reetta oli kiinnostunut esihistorian ja historiallisen ajan taitteesta Suomen alueella. Kun arkeologian kenttätyöt eivät ammatillisessa mielessä Reettaa houkutelleet, päätti hän vaihtaa pääaineekseen Suomen historian.

Historian opintojen aikana Reetan kiinnostus on vaihtunut nykyajan historiaan. Kandidaatintutkielmassaan hän käsitteli lehti- ja keskustelupalstalähteiden avulla internetin näkymistä nuorten arjessa 1990-luvulla. Arkeologian lisäksi Reetta on opiskellut sivuaineenaan museologiaa, sillä häntä kiinnostaa tulevaisuudessa työtehtävät museoalalla. Erityisesti Reettaa miellyttäisi työskentely museoiden kehittämistyön parissa, sillä museoala on parhaillaan suuressa murroksessa, koska museot toimivat nykypäivänä myös seiniensä ulkopuolella. Kun museologian opiskelijoiden ainejärjestön Museioinin sähköpostilistalle tuli tieto Turun museokeskuksen hakevan korkeakouluharjoittelijaa Turun keskustassa sijaitsevaan Kansalaistilaansa, Reetta päätti hakea tehtävää ja sai paikan.

Jo Kansalaistilassa esillä ollut Unelmien museo -kartta on esillä myös Kontissa. Karttaan voi merkitä oman unelmansa Historian museon sijainnista. Kuva: Reetta Nykänen.

Museokeskuksen korkeakouluharjoittelijan tehtävät ovat olleet Reetalle mieleisiä, koska työtehtävät ovat olleet monipuolisia ja vaihtelevia. Keväällä tehtävät liittyivät pääosin museokeskuksen Forumissa sijainneeseen Kansalaistilaan. Kesän harjoittelussa tehtävät ovat kytkeytyneet Kauppatorilla olevaan Konttiin. Tehtäviin on kuulunut tiedottamista Kansalaistilan ja Kontin tapahtumista ja niiden organisointia. Sekä kevään että kesän harjoittelussa hän pääsi tekemään työtä Historian museo – Unelmien museo -hankkeen parissa. Hankkeen myötä Reetta on päässyt selvittämään, millainen olisi turkulaisten unelmien museo. Lisäksi hän on ollut mukana esimerkiksi museokeskuksen Kansalaistilan ja Kontin sisältöjen suunnittelussa. Reetta toteaa, että harjoittelussa ”on ollut tosi kivaa, kun työ on ollut tosi monipuolista ja työpäivät ovat olleet vaihtelevia. Työpäivät ovat kuluneet nopeasti.”

Reetta kokee oppineensa harjoittelussa paljon uutta, vaikka opinnot ovat valmistaneet harjoitteluun hyvin. Reetta kertoo, että harjoittelussa hän on päässyt kokemaan, miten isossa organisaatiossa toimitaan ja kuinka projekteja toteutetaan. Reetta toteaa, että harjoittelussa hänen omat suunnittelu- ja organisointitaitonsa ovat kehittyneet. Myös verkostoitumisen merkityksen hän on harjoittelun aikana ymmärtänyt. Taidoissaan ja tiedoissaan Reetta on huomannut kehitettävää esimerkiksi liiketoimintaosaamisen osalta, sillä hän on havainnut sen työelämässä tärkeäksi taidoksi myös humanistisella alalla. Siksi hän kertoo harkitsevansa suorittavansa liiketoimintaosaamisen opintoja tulevaisuudessa.

Reetta toivoo, että voisi tehdä Historian museo – Unelmien museo -hankkeeseen liittyen gradua.

Harjoittelujakson jälkeen Reetta toivoo työllistyvänsä jatkossa museoalalle. Hän kertoo, että ”Historian museo – Unelmien museo -hanke on tullut itselleni tosi tärkeäksi. Toivon, että pystyn tekemään aiheeseen liittyen gradua tai ainakin olla jollain muulla tavalla mukana siinä hankkeessa.”

Juho Malka