Turun museokeskuksen Turun linnan kansainvälisestä naistenpäivästä naistenpäivään 8.3.2019–8.3.2020 kestävä näyttely Muutama sananen naisista kertoo muun muassa kuuden 1600-luvulla Turussa eläneen johtavaan porvaristoon kuuluneen naisen tarinan. He ovat myös eräitä kirjan 39 tarinaa 1600-luvun turkulaisnaisista päähenkilöitä. Nämä tulokset perustuvat väitöskirjaani Päättäväiset porvarskat – Turun johtavan porvariston naisten toimijuus vuosina 1623−1670, jossa selvitin kaupungin lähinnä ulkomaalaistaustaisen valtaporvariston naisten asemaa perheissään ja kaupungin asukkaina. Tutkimus osoitti, että naisten roolit olivat erilaisia eri elämäntilanteissa ja eri aviosäädyissä. Suomen kaupunkilaisnaisia 1600-luvulla ei ole tutkittu vielä yhtenä ryhmänä, joten työn jatko, jossa perehdyn muihin itsensä elättäviin kaupunkilaisnaisiin Turussa, on ajankohtainen tutkimuksen kentässä, joka keskittyy nykyisin yhä enemmän tavallisen ihmisen historiaan.
Johtavan porvariston naiset toimivat itsenäisesti talouden alalla esimerkiksi kauppiaina, laivanvarustajina, lainanantajina, ruukkien isännöitsijänä ja maatilojen emäntinä. Jotkin koko elämänsä naimattomina pysyneet porvarisperheiden tyttäret hoitivat aktiivisesti omaa perittyä omaisuuttaan koskevia asioita, ja toiset heistä harjoittivat myös porvarillisia elinkeinoja. Osa kaupungin porvarisleskistä jatkoi miehensä kuoleman jälkeen aktiivista uraa porvariselinkeinojen parissa, ja toiset heistä vetäytyivät kaupan alalta hoitamaan kaupunkitaloaan ja maatilojaan. Sen sijaan lähes kaikki naiset puuttuvat asiakirjoista vaimoina, sillä periaatteessa ja yleensä myös käytännössä vain yksi perheenjäsen eli aviomies edusti koko taloutta julkisesti.
Olen jatkanut 1600-luvun turkulaisnaisten tutkimusta Turun Yliopistosäätiön rahoittamassa hankkeessa Itsensä elättävät naiset 1600-luvun Turussa. Tarkoituksenani on kerätä mahdollisimman laajasti tietoa kaikista Turussa vuosina 1623−1712 asuneista naisista. Tutkimuksen piiriin kuuluvat alemman porvariston ja käsityöläisperheiden naiset, kaupungin varustaman 120 laivamiehen perheiden naiset, piiat, krouvarit, kätilöt, kaupustelijat, kutojattaret, pesijättäret, paloviinanpolttajattaret ja muut taloudellista toimintaa harjoittaneet naiset.
Tutkimusajankohdalta on säilynyt raastuvanoikeuden pöytäkirjoja sekä sen alioikeutena toimineen kämnerinoikeuden pöytäkirjoja, joita olen käynyt läpi elokuusta 2019 lähtien. Kämnerinoikeus käsitteli suuren osan vähäisistä talous- ja riita-asioista sekä suoritti alustavan tutkimuksen myös sellaisissa oikeustapauksissa, jotka vaativat raastuvanoikeuden tuomiota. Oletuksenani oli, että kämnerinoikeuden useista sadoista vuosittaisista oikeusjutuista löytyisi joitakin kymmeniä naisia koskevia tapauksia.
Yllätyksekseni vuotuisesta juttumäärästä 30−50 prosenttia koskee jollakin tavalla kaupungin naisia. Vuodessa tämä tarkoittaa jopa lähes kolmea sataa oikeuskäsittelyä. Tähän mennessä oikeustapauksia on kertynyt noin 7 000, ja koko määräksi arvioin raastuvanoikeuden mukaan lukien noin 15 000.
Nyt keräämistäni oikeustapauksista hahmottuu selkeä kuva siitä, miten ja millä aloilla naiset toimivat omaksi ja perheensä hyväksi. Mainitsin, etteivät valtaporvariston perheiden naiset esiinny oikeusjutuissa kuin vähäisessä määrin. Sen sijaan alemman porvariston vaimot vastaavat suurimmasta osasta naisia koskevia oikeustapauksia kämnerinoikeudessa. Suomen historian professori Kirsi Vainio-Korhonen on osoittanut omissa tutkimuksissaan 1700- ja 1800-lukujen turkulaisten porvarisvaimojen hoitaneen merkittävää osaa perheidensä taloudellisista toimista. Saman tyyppinen kuva on nyt hahmottumassa myös 1600-luvun osalta. Oikeustapauksista on mahdollista muodostaa kokonaisuuksia, ja lisäksi naisten esiintymisestä oikeudessa voidaan päätellä heidän oppimiaan taitoja omien ja perheidensä etujen valvojina. Vaimot siis löytyvät kuitenkin 1600-luvun turkulaisista oikeuslähteistä.
Piikojen osuus naisia koskevista taloudellisista tapauksista on keskeinen. Heitä palveli kaupungissa kerrallaan joitakin satoja. Tutkimus on osoittanut jo sen alkuvaiheessa yllättäviäkin piirteitä heidän toiminnastaan ja sosiaalisesta asemastaan. He eivät muodostaneet yhtenäistä ryhmää, vaan osa piioista oli maaseudulta kaupunkiin palvelukseen saapuneita talonpoikaisnaisia. Osa oli puolestaan porvaristyttäriä, jotka olivat perineet vanhempansa ja tunsivat kaupunkilaiselinkeinot maalta saapuneita piikoja paremmin. Tällaisella piikana varakkaassa porvarisperheessä palvelleella porvaristyttärellä saattoi esimerkiksi olla itsellään piika kutomassa palttinakangasta. Tämä kangas myytiin Tukholmaan, jossa siitä maksettiin kuusinkertainen summa porvaristytär-piian omalle piialleen maksamaan vuosipalkkaan nähden, joten hän osasi vallan hyvin käyttää saamansa mahdollisuuden taloudelliseen menestykseen.
Veli Pekka Toropainen
Kirjoittaja on arkeologian ja Suomen historian tutkijatohtori, joka on keskittynyt 1600-luvun Turun kaupunkiyhteisön tutkimukseen
