Vallitsevissa olosuhteissa, jossa kontakteja läheisten kanssa, matkustamista ja jopa liikkumista paikkakunnalta toiselle on jouduttu rajoittamaan, voi omalla tavallaan samaistua 150 vuoden takaiseen elämään, jossa pitkien välimatkojen kulkeminen oli hankalaa ja hidasta ja läheisten tapaamisten välillä saattoi kulua pitkiä aikoja. Kun fyysinen kohtaaminen ei ollut mahdollista, hoidettiin paljon asioita etänä. Tieto piti välittää paikkakunnalta toiselle lähetettyjen kirjeiden kautta. Normaali posti kulki kaupunkien välillä kahdesti viikossa, maaseudulle harvemmin. Kiireiset lähetykset tehtiin kuriirien välityksellä ja usein kirjeet kulkivat paikkakunnalta toiselle matkaavien tuttavien mukana.

Gabriel Wegelius omisti Pelkolan kartanon Hattulassa ja työskenteli Jämsän tuomiokunnan kihlakunnantuomarina vuosina 1847–1861. Tuomarin tuli asua kihlakuntansa alueella ja niinpä Wegelius hankki itselleen Koukanniemen tilan Kuhmoisista. Lakisääteisiä käräjiä istuttiin kolmesti vuodessa, syksyllä, talvella ja keväällä ja tämän lisäksi tarpeen vaatiessa ylimääräisiä käräjiä. Jämsän kihlakunnassa käräjiä istuttiin kolmessa käräjäkunnassa, Jämsässä, Längelmäellä ja Padasjoella. Juttuja oli käräjillä useita satoja ja käräjät saattoivat kestää kerralla monta viikkoa. Käräjien järjestäminen tuotti tuomareille paljon töitä, sillä oikeuden jakamisen lisäksi heidän oli hoidettava kaikki siitä koituneet paperityöt sekä osallistuttava käräjäkappojen kokoamiseen. Seurauksena tästä oli se, että Pelkolan isäntä ehti vuoden aikana oleilla kotitilallaan Hattulassa vain muutamien kesäkuukausien ajan. Käräjäkapat tarkoittivat käräjien järjestämiseen kerättyjä veroja, jotka muodostivat suurelta osin tuomarin palkan. Vielä 1850-luvulla suuri osa näistä veroista maksettiin luontaistuotteina, kuten viljana, voina tai talina.

Kotitilalla Pelkolassa asioiden hoidosta vastasi Wegeliuksen vaimo Emma. Emma Catharina Wirzenius oli Gabriel Wegeliuksen toinen vaimo, jonka vastuulle jäi vain reilu vuosi häiden jälkeen tilan ja pariskunnan pienen tyttären lisäksi viisi miehen ensimmäisestä liitosta syntynyttä lasta. Tiivistä yhteyttä aviopuolisoiden välillä ylläpidettiin kirjeenvaihdolla. Gabriel Wegeliuksen Pelkolaan lähettämiä kirjeitä on säilynyt noin 300 kappaletta. Kirjeissä hoidetaan asioita kaikilta elämän osa-alueilta, mutta käytännön taloudenhoitoon liittyvät aiheet ovat niissä suuressa roolissa. Kirjeistä voi muun muassa lukea, miten tärkeässä asemassa maatalouden hoito säätyläisvirkamiehen perheessä oli, kuka talouden eri osa-alueista vastasi ja miten töitä käytännössä tehtiin.

Perinteisesti maatilan työt ja vastuualueet oli jaettu sukupuolen mukaan. Isännän vastuulla olivat peltoon ja metsään liittyvät työt, emännän koti- ja karjatalous. Herraskartanoissa maatalouden töitä johtivat pehtoorit ja renkivoudit, mutta 1850-luvulla oli tavallista, että kartanon omistajat ottivat aktiivisesti osaa töiden suunnitteluun sekä vastasivat niihin liittyvistä päätöksistä. Pelkolan kartanon isäntä saneli kirjeissään kotiin yksityiskohtaiset ohjeet lannan ajamisesta navetasta ja levittämisestä pellolle, uudismaan muokkauksesta ja kylvöistä. Hän määräsi metsäpalstat, joista kerättiin hakoja eli kuivikkeena ja ”lannan jatkeena” käytettyjä havupuiden oksia, kaadettiin puita tai poltettiin hiiltä sepän tarpeiksi.

”Kaikki ojista kaivettu multa pitää ajaa Jakkariin ja kasata sitten ensimmäiseksi aloitetulille saroille ladon ympärille kodin puolelle valtaojaa…” (Gabriel Wegelius Emma Wegeliukselle 13.11.1858)

Karjaan liittyvät päätökset olivat ensisijaisesti emännän käsissä. Gabriel Wegelius kysyi vaimoltaan neuvoa eläinten hoidossa ja erityisesti niiden lahtiin liittyvissä kysymyksissä. Hän kyllä esitti mielipiteensä kannustamalla toistuvasti säästäväisyyteen rehujen käytössä, mutta muisti lisätä lauseen loppuun: ”tee niin kuin parhaaksi näet”.

”Olen huolissani lahdista, täällä on lahdattavaksi vain yksi suuri eläin ja neljä pientä lammasta Koisalosta. Olisikohan parasta saada Skytän eläimet Pelkolaan ja lahdata niistä? Päätä ja tee kuten haluat.” (Gabriel Wegelius Emma Wegeliukselle, ilman päiväystä)

Poikkeustilanteissa perinteisistä säätyyn ja sukupuoleen liittyvistä rooleista jouduttiin joustamaan, töiden oli pakko edistyä ja päätökset tehdä, vaikka puoliso ei ollut nopeasti tavoitettavissa. Isännän piti ratkoa riitelevien piikojen ongelmia ja emännän edustaa käräjillä tai tehdä päätöksiä omistuksessa olevien tilojen vuokraajista. Etäisyydestä huolimatta asioiden hoito onnistui, mutta ikävä, välittäminen ja huoli olivat silti jatkuvasti läsnä.

”Olisipa ihanaa, jos sinä ja lapset olisitte täällä – välillä ikävöin niin sanoinkuvaamattoman paljon yksinäisyydessäni – jos minulla ei olisi virkatyötäni ja talouttani täällä menehtyisin varmasti ikävään.” (Gabriel Wegelius Emma Wegeliukselle 22.4. ilman vuotta)

Gabriel Wegelius kertoo kirjeissään valvoneensa öitään murehtien perheensä vointia tai nähneensä unta kotia kohdanneista onnettomuuksista. Vanha sanonta ”Poissa silmistä, poissa mielestä” ei missään nimessä toteutunut – sekä henkilökohtainen elämä että kartanon taloudenhoito onnistuivat Wegeliusten perheessä yhteistyötä tekemällä, toisista huolta pitämällä – välimatkankin päästä.

Elsa Hietala

Kirjoittaja tekee väitöskirjaa lähteenään Pelkolan kartanon arkiston kirjeet. Alkuperäiset kirjeet on kirjoitettu ruotsiksi ja käännökset ovat kirjoittajan tekemiä.

Lähteet:

Kansallisarkisto, Hämeenlinna: Pelkolan kartanon arkisto, Gabriel Wegeliuksen kirjeet Emma Wegeliukselle.

Holmberg, Håkon 1959. Suomen tuomiokunnat ja kihlakunnantuomarit. Helsinki.

Leino-Kaukiainen, Pirkko 2011. Postin kulku Suomessa. Teoksessa Leskelä-Kärki, Maarit & Lahtinen, Anu & Vainio-Korhonen Kirsi (toim.) 2011. Kirjeet ja historiantutkimus. SKS, Saarijärvi

Leskelä-Kärki, Maarit & Lahtinen, Anu & Vainio-Korhonen Kirsi (toim.) 2011. Kirjeet ja historiantutkimus. SKS, Saarijärvi.

Jutikkala, Eino & Nikander, Gabriel 1946. Suomen kartanot ja suurtilat III.

Suvanto, Seppo 1965. Kuhmoisten historia. Lahti.

Wirilander, Kaarlo 1974. Herrasväkeä. Suomen säätyläistö 1721–1870. SHS, Helsinki.

Östman, Ann-Catrin 2000. Mjölk och jord. Om kvinnlighet, manlighet och arbete i ett österbottniskt

jordbrukssamhälle ca 1870–1940. Åbo Akademi, Åbo.

Östman, Ann-Catrin 2004. Mekanisoinnin ensimmäinen aalto. Teoksessa: Peltonen, Matti (toim.) Suomen maatalouden historia II: Kasvun ja kriisien aika 1870-luvulta 1950-luvulle. SKS, Helsinki.