Tämän tekstin ilmestyessä torstaina olemme Förfalskarna-hankkeessa väitöskirjaansa tekevän Josefine Sjöbergin kanssa rantautuneet Viking Linella Tukholmaan ja ehkä jo saapuneet Uppsalaan, jossa vietämme tutkijavaihdossa seuraavat kolme kuukautta. Odotamme seuraavilta kuukausilta inspiroivia ja antoisia kirjoitushetkiä, monia ruotsinkielisiä keskusteluja ruotsalaisten kollegoiden kanssa, kahvitteluja (ja taivaallista pullaa), tunnelmointia Uppsalan upeassa historiallisessa miljöössä, pitkiä kävelyretkiä ja seikkailuja. Tutkijavaihto on ollut haaveenani pitkään, ja kun kirjoitan tätä tekstiä alkuviikosta, tuntuu vaikealta käsittää, että astumme laivaan jo huomenna ja seilaamme meren yli Ruotsiin.

Tutkijavaihtomme suunnittelu on ottanut paljon aikaa, ja prosessissa on ollut myös mutkia. Tutkijavaihtoon lähtemistä sinänsä ei tarvinnut miettiä, sillä jo suunnitellessani väitöskirjan tekemistä tiesin, että haluan sisällyttää jatko-opintoihini jossain vaiheessa kansainvälisen jakson. Myös kohde oli alusta alkaen selvä: halusin Ruotsiin, mieluusti juuri Uppsalaan, jonne oppiaineellamme on entuudestaan hyvät yhteydet. Uppsalassa asuneet tai siellä vierailleet kollegani olivat kehuneet kaupungin ilmapiiriä, miljöötä ja myös yliopistoa, joka perustettiin jo vuonna 1477 ja kuuluu siten Euroopan vanhimpiin.  Pääsin pikaisesti aistimaan kaupungin tunnelmaa käydessäni siellä lyhyellä työmatkalla syyskuussa 2022, ja ihastuin siihen heti. Päätöksessäni painoi paljon myös halu kehittää ruotsin kielen taitoani, mille Ruotsi on tietenkin ihanteellinen paikka.

Tutkijavaihdon suunnitteleminen osoittautui kuitenkin kinkkisemmäksi kuin olin aavistanut. Aloin todella suunnitella vaihtoa keväällä 2023, sillä näytti siltä, että vuoden 2024 kevät olisi kaikin puolin otollisin aika vaihdolle. Haettuani aikani tietoa Turun yliopiston Intranetistä jouduin hyväksymään seuraavan tosiseikan: vaikka yliopisto kannustaa kansainvälistymään, ei kaltaiselleni apurahalla työskentelevälle väitöstutkijalle ole yliopiston puolelta tarjolla konkreettista apua tai tukea tutkijavaihdon järjestämiseen. Tämän vahvisti myös tohtoriohjelma Junon koordinaattori, jolta kysyin neuvoja aiheesta todettuani Intranetin tiedot hyödyttömiksi. Kaikki tutkijavaihtoon liittyvä eli kohde, aikataulu, tutkijavaihdon pituus ja yhtenä tärkeimmistä rahoitus piti järjestää itse ilman pienintäkään vinkkiä siitä, mistä esimerkiksi rahoituksen voisi saada.

Tässä vaiheessa näytti siltä, että tutkijavaihto jäisi ehkä kokonaan toteutumatta, mutta onneksi apuun riensivät kollegat. Keskustelin aiheesta Josefinen kanssa, ja totesimme, että olemme molemmat miettineet tutkijavaihtoa ja lyhyen keskustelun jälkeen sovimme lähtevämme Uppsalaan yhdessä. Olimme yhteydessä Uppsalaan professori Maria Ågreniin, joka toivotti meidät hyvin mielellään tervetulleeksi. Josefine puolestaan tiesi, että Åbo Akademin puolella väitöskirjaa tekevä Robin Engblom oli hiljattain ollut muutaman kuukauden Uppsalassa, ja häneltä saimme useita arvokkaita vinkkejä vaihdon järjestämiseksi. Robin kertoi saaneensa vaihtoa varten apurahan pieneltä ruotsalaiselta säätiöltä Vera och Greta Oldbergs Stiftelseltä, joka rahoittaa pohjoismaisten tutkijoiden liikkuvuutta myöntämällä apurahoja minimissään kolmen kuukauden mittaisiin tutkijavaihtoihin. Vinkki oli arvokas, sillä säätiö ei ollut tullut vastaan, kun olimme etsineet tietoa eri rahoitusmahdollisuuksista. Tämä ei tosin ollut mikään ihme, sillä säätiön nettisivut eivät tuolloin olleet toiminnassa.

Lähetimme elokuussa apurahahakemukset säätiölle vuoden 2024 maaliskuusta toukokuuhun ajoittuvaan tutkijavaihtoon, ja koko loppuvuosi olikin sitten piinaavaa rahoituspäätöksen odottelua. Emme tienneet aikataulusta mitään, sillä tietoa ei löytynyt säätiön sivuilta, jotka avautuivat vihdoin lokakuussa. Kun tiedustelimme pariin otteeseen sähköpostitse rahoituspäätösten aikataulua, saimme aina saman vastauksen: ”Jag har skickat frågan vidare till den som bör veta.” Näihin kysymyksiin emme kuitenkaan saaneet vastausta, ja kun myös rahoituspäätös viipyi, aloimme puhua jo tutkijavaihdon siirtämisestä. Samalla Uppsalasta tiedusteltiin pariin otteeseen aikatauluamme, ja jouduimme joka kerta vastaamaan, että valitettavasti rahoituksemme ei ole vielä varmistunut, emmekä siis tiedä, pääsemmekö ollenkaan heidän vieraakseen.

Tammikuussa saimme vihdoin kuukausia odottamamme päätöksen, joka oli suureksi iloksemme myönteinen. Päätös tuli aivan viimeisellä mahdollisella hetkellä, sillä suunnittelemamme lähtöhetkeen oli enää aikaa vain kaksi kuukautta. Aloitimme siis kuumeiset muuttojärjestelyt, joista varsinkin asunnon löytäminen stressasi. Tiesimme, että Ruotsissa asuntotilanne on vaikea ja että vuokra-asuntoja voi olla vaikea saada ja että ne ovat myös kalliita. Meillä kävi kuitenkin asunnon suhteen hyvä tuuri, sillä löysimme viikossa viihtyisän kalustetun kaksion hyvällä sijainnilla lyhyen kävelymatkan päästä yliopistosta.

Muuten järjestelyjä on tarvinnut tehdä hämmentävän vähän, sillä korkeintaan kolmen kuukauden oleskelusta toisessa Pohjoismaassa selviää käytännössä minimaalisella byrokratialla. Riittää, että olen uusinut passini ja muistan ottaa sen mukaan. Puhelinliittymääkään ei tarvitse vaihtaa, sillä liittymääni sisältyvät rajattomat puhelut, tekstiviestit ja netin käyttö Pohjoismaissa. Laivalla ja junalla matkustavan ei myöskään tarvitse huolehtia matkatavaroiden painorajoituksista, joten voin huoletta pakata mukaan vaelluskenkäni ja kiikarini, jotta pääsen toteuttamaan haaveilemani linturetket. Näin reilu vuorokausi ennen lähtöä jännitystä aiheuttaa lähinnä se, saanko kaikki tavarani mahtumaan matkalaukkuuni ja rinkkaani (kiikareitani en suostu jättämään pois) ja mitä tärkeää saatan mahdollisesti unohtaa. Meillä on edessä toivottavasti inspiroiva ja jännittävä kevät, ja odotamme molemmat hyvin innoissamme sitä, mitä Uppsalalla on meille tarjota!

Kirjoitus aloittaa Postkort från Uppsala -kirjoitussarjan, jossa Noora ja Josefine kertovat tutkijavaihdon tunnelmista pitkin kevättä.

Noora Viljamaa

Kirjoittaja on Suomen historian väitöskirjatutkija, joka tekee väitöskirjaa Koneen Säätiön rahoittamassa hankkeessa Lasten ja nuorten arjen kokemukset köyhyydestä ja huono-osaisuudesta kriisien jälkeisessä Suomessa 1800-luvulta nykypäivään