Valintakoejännitystä kulissien takana


Valintakoepäivä on suuri päivä kaikille, jotka hakevat opiskelemaan korkeakouluun. Kokeeseen on valmistauduttu jopa kuukausia: valintakoemateriaalia on luettu viikosta toiseen, ja se pyritään opettelemaan ulkoa etu- ja takaperin. Hakijat eivät kuitenkaan ole ainoita, jotka ovat valmistautuneet päivään pitkään, sillä valintakoe on iso ponnistus myös oppiaineiden henkilökunnalle, joka valmistelee koetta.

Turun yliopiston arkeologian ja historia-aineiden valintakokeen takana on iso joukko henkilökuntaa, ja valmistelut alkavat jo vuosi ennen varsinaista tilaisuutta, kun valintakoesalit varataan. Työryhmä laatii valintakoekysymykset, jotka professorit hyväksyvät. Ennen koetta on etsittävä valintakoevalvojat, tulostettava satoja kysymyspapereita, hankittava varakyniä, -teroittimia ja -kumeja, tehtävä valmiiksi satoja nippuja kysymys- ja konseptipapereista, pohdittava turvallisuussuunnitelmaa, valintakoevalvojien tauottamista sekä sitä, miten hakijoiden tavaroista huolehditaan kokeen ajan ja kuka tarkistaa hakijoiden henkilöllisyydet.

Viime kesänä Suomen historian harjoittelijana toiminut Tanja Laimi huolehti muun muassa hakijoiden tavaroista vuoden 2018 valintakokeessa. Tänä vuonna koe pidettiin Educarium- ja Publicum-rakennuksissa. Kuva: Mari Välimäki.

Tänä vuonna hakijoiden tavaranarikasta piti huolta arkeologian opiskelijoiden ainejärjestö Vare, ja hakijoille tarjoili mehua ja keksejä historian opiskelijoiden ainejärjestö Kritiikki. Viimeinen kokous pidetään valintakoeaamuna pari tuntia ennen kokeen alkua, ja silloin sovitaan vielä viimeisistä käytännön järjestelyistä ja varmistetaan, että kaikki tietävät, mitä tehdä.

Vuosi 2019 oli toinen vuosi, kun valintakokeeseen ei enää luettu määrättyä teosta, vaan koe pohjautui lukion valtakunnallisten kurssien oppimäärään sekä kokeessa annettaviin aineistoihin. Valintakokeen muuttuminen aineisto- ja lukiokurssipohjaiseksi on kasvattanut hakijamäärää viime vuosista – tänä vuonna hakijoita oli yhteensä 603, joista kokeeseen saapui 382 ­– mutta koe ei ole varsinaisesti yhtään sen helpompi kuin ennen. Vielä vuonna 2017 kokeessa vastattiin yhteen kysymykseen pelkän valintakoekirjan pohjalta ja toiseen sekä valintakoekirjan että kokeessa jaetun aineiston pohjalta. Vuoden 2018 kokeessa hakijaa pyydettiin kirjoittamaan essee kristinuskon leviämisestä ja vakiintumisesta Pohjoismaissa keskiajan loppuun mennessä sekä tarkastelemaan aineiston avulla sitä, miten suomalaisten elinolot muuttuivat 1900–1970-lukujen aikana.

Valintakokeen tekijöitä ja valvojia Edu 1 -salissa. Kuva: Noora Viljamaa.

Tämän vuoden kokeessa oli tuttuun tapaan kaksi kysymystä. Ensimmäisessä tuli käsitellä Itämerellä käytyä kansainvälistä kauppaa keskiajalta 1700-luvulle, ja tehtävässä oli aineistona kartta hansa- ja tapulikaupungeista, kolme valokuvaa arkeologisista esinelöydöistä sekä luetteloita laivojen lasteista ja kauppatavarasta. Toisessa kysymyksessä pyydettiin kertomaan eurooppalaisten kokemuspiirien muutoksesta 1800-luvun lopulta ensimmäisen maailmansodan alkuun. Aineistona oli katkelmia romaaneista ja tietokirjoista sekä lisäksi kuva ranskalaisesta, japanilaisvaikutteisesta parfyymimainoksesta 1800-luvun lopulta. Kysymyksistä saatiin palautetta heti kokeen päättymisen jälkeen: osan mielestä kysymykset olivat vaikeita, kun taas osa piti niitä kohtuullisina.

Valintakoe näytti kaikin puolin erilaiselta henkilökunnan ja järjestäjän näkökulmasta kuin hakijan silmin katsottuna. Kun hain opiskelemaan historiaa vuonna 2015, en todellakaan arvannut, että päädyn vielä uudelleen valintakokeeseen – tosin hiukan toisenlaisissa tehtävissä kuin omana valintakoepäivänäni, sillä kun neljä vuotta sitten istuin tekemässä koetta, nyt istuin valvomassa sitä. Päivä oli kaikin puolin hauska, eikä pelkästään siksi, että pääsin näkemään tulevia opiskelijoita. Oli kiinnostavaa saada kurkistaa valintakokeen kulisseihin ja nähdä, millaisista palasista koe ja päivä muodostuvat. Vaikka en itse tällä kertaa jännittänytkään oman opiskelupaikan saamista, lenteli vatsassani silti perhosia. Hakijoiden jännitykseen ja stressiin oli helppo samastua, ja päivä on tietenkin joka kerta kutkuttava myös henkilökunnalle, joka tapaa uudet opiskelijat syksyllä.

 

Noora Viljamaa, hum. kand.
Kirjoittaja on Suomen historian perustutkinto-opiskelija, joka työskentelee oppiaineen harjoittelijana kesällä 2019.

JAA ARTIKKELI: Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedin

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *