Televisionkatselijaa ovat vaanineet monet terveysvaarat aina 1960-luvulta lähtien


Kävin jokin aika sitten erästä artikkelia varten läpi luonnonmukaisen elämäntavan kannattajien lehteä Terveyttä kohti 1950- ja 1960-luvuilta, ja törmäsin mielenkiintoiseen ilmiöön: Huoleen televisionkatselun terveydellisistä haittavaikutuksista, jotka muistuttivat hyvin paljon tämän päivän käsityksiä liiallisen televisionkatselun haitoista. Säännölliset televisiolähetykset alkoivat Suomessa vasta 1950-luvun loppupuolella, mutta jo vuonna 1960 Terveyttä kohti -lehdessä ilmestyi ensimmäinen kirjoitus uuden ja ihmeellisen television terveyshaitoista.

Tytöt katselevat televisiota olohuoneessa. Kuva: Museovirasto – Musketti.

Suurinta huolta Terveyttä kohti -lehdessä tunnettiin televisionkatselun ”syvyyspsykologisista” vaikutuksista:

”…eritoten vanhemmat henkilöt, päivästä päivään jännittyneenä tv-ruutuun tuijottaessaan – kovin mukavasti ja vaivattomasti kuvavaikutelmia saadessaan, toisiaan seuraavien kuvien luomaan tunnelmaan hypnotisoituessaan – joutuvat tietämättään uuden sairauden uhriksi: alkavat kaivata sairaalloisesti tällaisten kuvasarjojen luomia vaikutelmia eivätkä kykene keskeyttämään tuijottamistaan kuvaruutuun, vaan ovat koko lähetysajan kuvaruudun vangitsemia tulipa sieltä mitä ohjelmaa tahansa.”

Nopeasti virtaavan kuvapaljouden pelättiin heikentävän yksilöllistä kuvittelu- ja arvostelukykyä ja johtavan sielulliseen tylsistymiseen sekä lopulta henkisesti ja sielullisesti samalla tavalla reagoiviin ”ihmisrobotteihin”. Mielenkiintoista kyllä, 2000-luvulla televisionkatselun aiheuttamia fyysisiä ja psyykkisiä haittoja on selitetty muun muassa televisiossa nopeasti liikkuvien kuvien kyvyllä varastaa katsojan huomio tyystin niin, ettei hän kykene irrottamaan katsettaan ruudusta.

Terveyttä kohti -lehdessä valistettiin television säännöllisen katselun aiheuttavan myös ikäviä fyysisiä seurauksia, kuten ”päänsärkyä, silmien huikaistumista, silmän sidekalvon tulehtumista ja erilaisia silmän väsymisilmiöitä, jopa verenkiertohäiriöiden lisääntymistä.” Lehden mukaan vielä pahempien terveydellisten haittojen nähtiin piilevän kuitenkin siinä, että televisionkatselu heikensi terveitä elämäntapoja vähentämällä liikuntaan ja nukkumiseen käytettyä aikaa. Terveyttä kohti -lehdessä Yleisradiota syytettiin jopa kansanterveyden turmelijaksi, koska se lähetti myöhäislähetyksinä tai jatkoaika-lähetyksinä paitsi asiaohjelmia, joita jokainen itseään sivistävä kansalainen katsoi olevansa velvoitettu seuraamaan univajeenkin kustannuksella, mutta myös mielen tasapainoa järkyttävää ja kiihdyttävää viihdettä, jota taas puolestaan halusivat seurata nuoriso tai ”muu kypsymätön kansanosa”. Televisionkatseluun kytketty univaje ja liikunnan puute kuulostavat tutuilta myös nykypäivän terveysvalistuksen näkökulmasta. Nykyään nimenomaan televisionkatselun aiheuttamaa tauotonta, yhtäjaksoista istumista pidetään syynä esimerkiksi ylipainon kertymiseen sekä tuki- ja liikuntaelinvaivoihin, mutta myös riskitekijänä tyypin 2 diabeteksen tai sydän- ja verisuonitautien kehittymisessä.

Todellisen hyödyn saamiseksi television katselusta sekä siihen liittyvien vaarojen välttämiseksi Terveyttä kohti -lehdessä annettiin seuraavanlaisia ohjeita: Televisiosta ei tullut suinkaan katsoa kaikkia lähetyksiä peräkanaa, vaan oli syytä valita etukäteen kehittäviksi ja rentouttaviksi arvioidut ohjelmat ja katsoa vain ne. Television katselu tuli lopettaa heti, jos tunsi silmiensä väsyvän tai hyvinvointinsa muuten häiriytyvän. Perheeseen ei saanut päästää pesiytymään ainoatakaan ”televisiohullua” alistamaan muuta perhettä diktatuuriinsa, vaan perheen kesken tuli sopia televisiottomista tunneista tai mieluummin jopa päivistä. Hyvin nykypäiväiseltä kuulostaa myös tämä ohje:

”Muistakaa toki, että vaikka televisio onkin uutta, vaikka se tarjoaakin paljon arvokasta ja vaikka olisittekin vielä uutuuden huuman vallassa, kuten ihmiset olivat radionkin alkuaikoina, perhe-elämällä on sittenkin monia sellaisia arvoja, joita televisio ei voita ja joita ei pitäisi jättää käyttämättä hyväkseen.”

Kirjoittaja on Suomen historian tohtorikoulutettava, jonka tekeillä oleva väitöskirja käsittelee luonnonmukaista elämäntapaa 1900-luvun alun Suomessa.

Lähteet:

Television varjopuoliin ajoissa huomiota, Terveyttä kohti, Biologisen suunnan terveyslehti 4/1960, 79–80.

Tv:n arveluttavista vaikutuksista, Terveyttä kohti, Biologisen suunnan terveyslehti 2/1965, 36.

Yleisradio kansanterveyden horjuttajana, Terveyttä kohti, Biologisen suunnan terveyslehti 1/1968, 2.

Salmi, Hannu: ”Atoomipommilla Kuuhun!” tekniikan mentaalihistoriaa. Edita, Helsinki, 1996.

https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=kol00402&p_listatyyppi=kol

https://www.terve.fi/artikkelit/arvostettu-psykologi-televisio-tuhoaa-lasten-terveyden

JAA ARTIKKELI: Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedin

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *