Kapeita näkökulmia, rajallista ongelmanratkaisukykyä, vähäisiä innovaatioita ja menetettyjä mahdollisuuksia – ei kuulosta hyvältä! Nämä ikävät seuraukset voivat kuitenkin hiipiä osaksi yliopistojen toimintaa, jos tieteenalojen välinen yhteistyö sakkaa.

Monitieteinen yhteistyö kirjataan usein yliopistojen strategioihin, mutta ilman käsitteen tarkempaa ymmärtämistä aito yhteistyö voi jäädä löyhäksi ja toiminta epämääräiseksi. Monitieteisellä yhteistyöllä tarkoitetaan tavallisesti ennemminkin tieteidenvälistä yhteistyötä, mutta sen toteutumiseksi olisi tärkeää puhua käsitteistä niiden oikeilla nimillä.

Tieteenalojen välisen tutkimusyhteistyön keskeisistä käsitteistä monitieteinen (multidisciplinary), tieteidenvälinen (interdisciplinary) ja poikkitieteellinen (transdisciplinary) yhteistyö kuvaavat useamman kuin yhden tieteenalan yhteistyötoimintaa. Käsitteet kuitenkin eroavat toisistaan muun muassa siinä, kuinka paljon todellista yhteistyötä toiminnassa tapahtuu ja miten eri tieteenalojen näkemykset sovitetaan yhteen. Siinä missä yksitieteinen lähestymistapa on monesti paikallaan, tarvitaan etenkin monimutkaisiin ja vaikeasti ratkaistaviin tieteellisiin ja yhteiskunnallisiin haasteisiin (wicked problems) tieteidenvälistä tai poikkitieteellistä yhteistyötä.  Tätä edellyttävät usein myös uudet innovaatiot, joihin tarvitaan yhtä alaa laajempaa näkökulmaa, yhteisen tiedon tuottamista, yhteistä ongelmanratkaisua ja tieteenalakohtaisten näkemysten yhteensovittamista. (1–2)

Yksitieteisen lähestymistavan etuina ovat yhteinen tausta, alakohtainen yhteisö ja tieteenalan itsenäisyys. Monitieteisessä yhteistyössä eri tieteenalojen toimijoilla puolestaan on yhteinen aihe, jota kukin osapuoli lähestyy alakohtaisesti. Tieteidenvälisessä yhteistyössä tieteellisiä näkemyksiä pyritään yhteensovittamaan ongelman ratkaisemiseksi, kun taas poikkitieteellisessä yhteistyössä yhteisen tiedon tuottamiseen voi osallistua akateemisten toimijoiden lisäksi muitakin. (Kuvio 1.)

Tieteenalojen välinen työskentely tunnistetaan yliopistoissa yhä keskeisemmäksi. Etenkin tieteellisen tiedon tuottamisessa ja uusien innovaatioiden syntymisessä tieteidenvälisellä ja poikkitieteellisellä yhteistyöllä on merkittävä rooli. Euroopan parhaiksi luokiteltujen tutkimusyliopistojen liitto (League of European Research Universities, LERU) on julkaissut tänä vuonna ohjeistuksen tieteidenvälisen yhteistyön toteuttamisesta ja suosittaa yliopistoille monitieteisyyden asemesta tieteidenvälistä tai poikkitieteellistä lähestymistapaa. (1.)

Yksi tapa lisätä tieteidenvälisyyttä ja poikkitieteisyyttä on tarjota tieteidenvälistä koulutusta. Koulutuksen saralla – niin tutkintoon johtavassa koulutuksessa kuin jatkuvan oppimisen tarjonnassakin – olisi suositeltavaa päästä siirtymään monitieteisestä lähestymistavasta tieteidenväliseen ja poikkitieteelliseen koulutukseen (Kuvio 2). Tämä mahdollistuu esimerkiksi eri tieteenalojen yhteisopettajuuden ja eri tieteenalojen opiskelijoiden ongelma- tai haastelähtöisen oppimisen avulla. Näistä jälkimmäiset ovat erityisen hyödyllisiä muun muassa tiimityötaitojen kehittämisessä, joita tieteenalojen välinen ja poikkitieteellinen työskentely edellyttävät. Muita keinoja edistää yliopistokoulutuksen tieteidenvälisyyttä ja poikkitieteellisyyttä ovat eri tieteenalojen opiskelijoille tarjottavat nk. poikkitieteelliset opintojaksot (transversal courses), kuten akateemisen kirjoittamisen kurssit tai erilaiset menetelmäopinnot. Tällaiset opintojaksot voivat edistää opiskelijoiden kriittistä ajattelua ja auttaa heitä olemaan avoimia moninaisille tavoille tietää asioita. (1.) Tällöin luodaan pohja tieteenalojen yhteistyölle ja hedelmällinen maaperä uusille näkökulmille ja eri alojen tiedon yhteensovittamiselle. Tiedon yhdyspintoja tarvitaan yliopistoissa. Parhaimmillaan ne voivat toimia sysäyksenä uudenlaisten ratkaisujen kehittämiseen monimutkaisiin ja hankalasti ratkaistaviin tieteellisiin ja yhteiskunnallisiin haasteisiin.

Reetta Mustonen

Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

Kirjoittaja on väitöskirjatutkija, terveystieteiden maisteri ja sairaanhoitaja (AMK). Väitöskirjatyö käsittelee sote-ammattilaisten monialaisen yhteistyötoiminnan ilmiötä ja sen oppimista verkkopohjaisen täydennyskoulutuksen kontekstissa.

ramust(at)utu.fi

LinkedIn @Reetta Mustonen

Lähteet:

1. League of European Research Universities. 2023. Implementing interdisciplinarity in research-intensive universities: good practices and challenges. Advice paper no. 30 – March 2023. Saatavilla 18.10.2023 https://www.leru.org/publications/implementing-interdisciplinarity-in-research-intensive-universities-good-practices-and-challenges
2. Rubin, A. 2022. Monitieteisyys, poikkitieteisyys, tieteidenvälisyys. TOPI – Tulevaisuudentutkimuksen oppimateriaali. Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun kauppakorkeakoulu, Turun yliopisto. Saatavilla 18.10.2023 https://tulevaisuus.fi/filosofiset-perusteet/monitieteisyys-poikkitieteisyys-tieteidenvalisyys/