Asianmukainen ja oikea-aikainen diagnostiikka on tärkeä osa potilaan hoitoketjua. Diagnostiset virheet ovat kuitenkin viime vuosina nostettu esiin yhdeksi keskeisimmiksi potilasturvallisuutta vaarantaviksi tekijöiksi (1-2). Yhdysvaltalaisen kansallisen lääketieteellisen akatemian (The National Academy of Medicine, NAM) julkaiseman raportin “Improving diagnosis in health care” mukaan, diagnostisia virheitä esiintyy kaikissa hoitoympäristöissä aiheuttaen merkittävälle osalle potilaista viivästynyttä tai haitallista hoitoa sekä lisäten huomattavasti terveydenhuollon taloudellisia kustannuksia. Ratkaisuna tähän on esitetty, että kaikkien terveydenhuollon ammattilaisten ymmärrystä diagnostisesta prosessista tulisi parantaa koulutuksen avulla diagnostisten virheiden vähentämiseksi (2-4).

Diagnostiikka (taudinmääritysoppi, diagnoosin teko) on prosessi, joka sisältää potilaan terveysongelman selvittämiseen liittyvää kliinistä päättelyä ja tiedonkeruuta. Tärkeitä tiedonkeruumenetelmiä ovat kliininen anamneesi, fyysinen tutkimus, diagnostiset testit sekä tarvittaessa muiden lääkäreiden lähetteet ja konsultointi. Tietoa voidaan hankkia eri vaiheissa, ja prosessi sisältää kerätyn tiedon jatkuvan yhdistämisen ja tulkinnan työdiagnoosin muodostamiseksi. Diagnoosin vahvistus ja erotusdiagnoosien poissulkeminen tapahtuvat testien, hoitokokeilujen tai seurannan perusteella. Diagnostinen virhe voi ilmetä missä tahansa prosessin vaiheessa. (2.)

Terveydenhuollon hoitohenkilökunnalla, johon tässä ajatellaan kuuluvaksi muun muassa sairaanhoitajia, röntgenhoitajia ja bioanalyytikoilla on tärkeä rooli diagnostisessa prosessissa. Lain mukaan lääkäri päättää potilaan lääketieteellisestä tutkimuksesta, taudinmäärityksestä ja siihen liittyvästä hoidosta, mutta diagnostinen prosessi on kuitenkin potilaskeskeistä tiimityötä, jossa tarvittavien ammattilaisten määrä vaihtelee potilaan terveysongelman luonteen mukaan. (2.) Hoitajien tehtäviä diagnostisessa prosessissa on esimerkiksi, tiedonkeruu, oireiden ja hoidon arviointi, diagnostisten testien suoritus sekä potilaan ohjaus ja seuranta parhaan hoidon varmistamiseksi (2-3).

Yhteistyö potilaan, potilaan omaisten sekä ammattilaisten välillä on keskeistä onnistuneessa diagnostiikassa (2). Tiimityötaitojen opettaminen jo koulutuksen aikana terveydenhuollon ammattilaisille onkin nostettu yhdeksi osa-alueeksi, mitä tulisi edelleen kehittää mahdollistamaan sujuva moniammatillinen yhteistyö diagnostisessa prosessissa (3-4). Esimerkiksi moniammatillisella koulutuksella potilastapausten avulla voidaan havainnollistaa opiskelijoille, miten diagnostiikkaprosessi toimii sekä mahdollistaa lääketieteen ja hoitotyön opiskelijoille yhteinen ymmärrys tiimin jäsenten rooleista sekä lisätä kykyä kommunikoida tehokkaasti käyttäen yhteistä terminologiaa (3). Myös sairaanhoitajien ja bioanalyytikoiden yhteisillä opinnoilla voidaan mahdollisesti edistää opiskelijoiden kykyä tarkastella potilaan hoitoa kokonaisuutena, jonka jälkeen he ovat valmistautuneempia terveydenhuollon työelämään (5). Kaikkien terveydenhuollon ammattilaisten tulisi ymmärtää oma tärkeä roolinsa diagnostisessa prosessissa potilasturvallisuuden parantamiseksi.

Elina Linnavuori

Turun yliopisto, Hoitotieteen laitos

Kirjoittaja on väitöskirjatutkija, terveystieteiden maisteri ja bioanalyytikko (AMK). Väitöskirjatyö käsittelee terveysalan ammattilaisten osaamista diagnostisessa prosessissa, kohdistuen diagnostisen testin, aivosähkökäyrätutkimuksen (EEG eli enkefalografia) toteuttamiseen liittyvään osaamiseen. Tutkimuksessa tarkoituksena on kehittää ja testata uusi mittari EEG-osaamisen arviointiin.

melinn(at)utu.fi

Lähteet:

1.WHO 2023. Patient safety. Saatavissa: Patient safety (who.int)

2.National Academies of Sciences, Engineering, and Medicine. Improving diagnosis in health care. Washington (DC): National Academies Press; 2015, Saatavissa: https://doi.org/10.7326/M15-2256

3.Gleason, K., Harkless, G., Stanley, J., Olson, A. P. J., & Graber, M. L. (2021). The critical need for nursing education to address the diagnostic process. Nursing outlook, 69(3), 362–369. https://doi-org.ezproxy.utu.fi/10.1016/j.outlook.2020.12.005

4.Olson A, Rencic J, Cosby K, Rusz D, Papa F, Croskerry P, Zierler B, Harkless G, Giuliano MA, Schoenbaum S, Colford C, Cahill M, Gerstner L, Grice GR, & Graber ML (2019). Competencies for improving diagnosis: an interprofessional framework for education and training in health care. Diagnosis. 10.1515/dx-2018-0107

5.Stewart, M., McQuillen, E. P., & Carter, E. V. (2023). Promoting System Thinking and Professionalism Through Simulated Hospital Experiences for Nursing and Clinical Laboratory Science Students. Nursing education perspectives, 44(2), 110–112. https://doi-org.ezproxy.utu.fi/10.1097/01.NEP.0000000000000917

Kuva: Pixabay