Kandidaatintutkielmat lukuvuonna 2017 – 2018

Harkas, Janne.  Kaukana kotoa: Kulttuurien kohtaaminen kahden suomalaisen silmin 1900-luvun alun Pohjois-Amerikassa.

Hedman, Hannu. Sairasjuna Konstantin muisteluissa: Sairasjunien hoitohenkilöstön henkinen kestävyys 1941–1944.

Himanen, Mikko. Kamppailu Suomesta pelilaudalla. Sisällissodan taistelut lautapelin muodossa.

Kailimo, Ella. Kiitoksella minäkin elämäni hevosia muistan, ylämäessä ja alamäessä ovat olleet apuna”: Hevossuhde suomalaisten naisten sota-ajan muistoissa.

Malin, Antti.  Päivänsä päättäneet. Itsemurhaaja ja itsemurha Uudessa Aurassa vuosina 1916-1920.

Markkanen, Jere. Kohti opin tasa-arvoa? Kotkan työväenopisto kansan sivistäjänä 1911-1922.

Savolainen, Iida. Etelä-Pohjanmaan lakeuksilla: Karjalaisen siirtoväen ja pohjalaisen paikallisväestön yhteiselo Lapualla 1940- ja 1950-luvuilla.

Stapels, Charlotte. Kauppalaivoja ja faktoreita: Turun ja Amsterdamin välinen kaupankäynti vuosina 1667-1815.

Tanska, Meri-Pinja. Suuri ja mahtava: Idänkaupan romahdus Suomessa 1989-1991.

Vilen, Hannele. Jumala työ töveri: Kansakoulun opettajan rooli ja ihanne Opettajain Lehdessä vuonna 1918.

Viljamaa, Noora. Koira toverina sodassa: Koettu ja kuvattu ystävyys sotakoirien ja sotilaiden välillä talvi- ja jatkosodassa.

Österlund, Marika. ”Papin pitä kirconkirjaan kirjoittaman” Keskiaikaiset pyhimysnimet Porissa ja Raumalla vuosina 1687-1697.

Onko mies ihminen? – Kokemuksia kandidaatintutkielman kirjoittamisesta

Kun minua pyydettiin kirjoittamaan Historifriikkiin teksti kandintutkielman tekemisestä, tartuin tarjoukseen innolla, sillä koin tutkielman kirjoittamisen hyvin mielekkääksi puuhaksi. Olin jo kesällä pohtinut tutkielmani aihetta, mutta en ollut saanut siihen otetta. Moni asia kiinnosti, mutta yksikään niistä ei tuntunut sopivalta tutkielman aiheeksi.

Löysin aiheeni vasta lukuvuoden alussa, kun aloitin sukupuolentutkimuksen johdantokurssin. Luennolla mainittiin Suomessa 1960-luvulla toiminut naisasiajärjestö Yhdistys 9, joka ajoi myös miesten tasa-arvoa. Tämä herätti kiinnostukseni, ja lähdin tutkimaan aihetta tarkemmin. Lisätietoja ei netistä löytynyt paljoa, mutta löytämäni tiedonrippeet kiinnittivät huomioni vielä enemmän. Sain tietää yhdistyksen kirjoittamasta julkilausumasta, jonka nimi oli Mieskin on ihminen. Se käsitteli muun muassa isyyslomaa. Kandiaiheeni alkoi tässä kohtaa jalostua mielessäni, mutta siinä oli vielä paljon aukkoja. Se oli täyskäännös aikaisemmista ideoistani, sillä aikaisemmin olin ajatellut tutkia naisten tasa-arvoa.

Pian tämän kurssin jälkeen alkoi kandiseminaari, ja kävimme läpi mahdollisia aiheitamme. Tässä kohtaa sain tietää Yhdistys 9:ltä löytyvän arkiston, joka sijaitsee Kansan Arkistossa Helsingissä. Varasin bussiliput, ja ohjaajan vinkit mielessäni lähdin Helsinkiin valokuvaamaan arkistoa. Päiväretki oli jännittävä, sillä pahimmassa tapauksessa joutuisin vaihtamaan aihetta. Jännitys johtui siitä, etten ollut etsinnästä huolimatta onnistunut löytämään julkilausumasta kuin lyhyitä pätkiä. Jos koko tekstiä ei löytyisi, olisi vaikeaa tehdä tutkielmaa aiheesta, jonka ympärille se niin vahvasti kiinnittyy.

Kun pääsin paikan päälle, arkiston laajuus yllätti minut. Luulin olleeni tietoinen siitä, mutta kun pölyisiä kansioita ladottiin pöydälleni, oli tekstin määrä lamaannuttava. Onneksi olin varautunut kameralla. Kuvasin kaikki tekstit, jotka vaikuttivat sopivan tutkimukseeni. Vietettyäni puoli päivää arkistossa ja käytyäni läpi arkistoa tehokkaasti, alkoi pieni epäilys kolkuttaa takaraivossani. En ollut nähnyt vilaustakaan julkilausumasta.

Juuri siinä kohtaa, kun olin jo luovuttamassa, käänsin sivua, ja siinä se oli. Yksinkertainen, kellastunut paperi, jonka otsikko oli juuri se mitä etsin. Koko julkilausuma, täydellisenä! Onneksi olin yksin tutkijanhuoneessa, sillä olisin todennäköisesti häirinnyt muita ilonvingahduksieni kanssa. Nopean lukemisen perusteella lausuma oli juuri sellainen, kun olin ajattelutkin, ja se oli erittäin hyvä lisä tutkielmaani.

Yhdistys 9:n Mieskin on ihminen -julkilausuma löytyi Kansan Arkistosta.  Kuva: Tanja Laimi.

Arkistoreissuni jälkeen alkoi itse tutkimuksenteko. Olin aiemmin etsinyt hieman tutkimuskirjallisuutta, mutta nyt sitä piti etsiä toden teolla. Sukupuolentutkimuksen opiskelusta oli hyötyä, sillä löysin kirjoja myös sen puolelta. Samoihin aikoihin kävin läpi myös valokuvaamani aineistot, ja tein niistä muistiinpanot. Karsin pois suuren määrän tekstiä, ja jätin jäljelle vain sen, joka oikeasti liittyi aiheeseeni. Se vei yllättävän paljon aikaa.

Tutkimuskysymykseni olivat onneksi tässä kohtaa hahmottuneet selkeiksi, eivätkä ne työn aikana muuttuneet merkittävästi. Se helpotti aineistojen läpikäymistä. Samalla hahmottui jo työn otsikko: Onko mies ihminen? – Yhdistys 9 ja miesten tasa-arvo 1960-luvun Suomessa. Tutkimukseni kiinnittyi siis Yhdistys 9:ään, miesten tasa-arvoon ja Mieskin on ihminen -julkilausumaan.

Tutkimuksessani sain selville, että Yhdistys 9 oli yhteiskunnallisesti hyvin merkittävä yhdistys. Se sai äänensä kuuluville niin sanomalehdissä, radiossa kuin televisiossakin. Yhdistys nosti esille miesten tasa-arvon monipuolisesti. Se myös haastoi ajatusta perinteisestä roolijaosta miehen ja naisen välillä. Aiheesta keskusteltiin vilkkaasti 1960-luvun loppupuolella. Ajatus miesten tasa-arvosta jakoi ihmisiä, ja keskustelut kävivätkin kuumana.

Tutkimuksessani huomasin kuitenkin, että Yhdistys 9:n toiminnassa naisten tasa-arvo sai enemmän huomiota kuin miesten. Aikomuksia oli paljon, mutta toimintaa vähemmän. Isyysloma ei tullut voimaan 1960-luvulla, eikä miesten tasa-arvo parantunut oleellisesti, mutta Yhdistys 9:n nosti sen esille, ja sen vaikutus voidaan nähdä vielä vuosikymmenien jälkeenkin.

Näin tutkielman tehneenä voin antaa pari vinkkiä niille, jotka aloittavat kandiseminaarin tänä syksynä. Aloittakaa ajoissa, ja tehkää tutkimusta vähän kerrallaan. Merkatkaa muistiinpanoihinne lähteet kunnolla, ja tehkää selkeää työtä. On vaikea muistaa kuukauden jälkeen, mitä yksittäiset merkinnät tarkoittavat. Muistakaa jättää itsellenne aikaa siihen, että pidätte taukoa kirjoittamisesta. On helpompi nähdä teksti uusin silmin, kun siitä pitää hieman taukoa.

Tärkeimpänä kuitenkin, muistakaa nauttia sen tekemisestä! Ottakaa sellainen aihe joka kiinnostaa, ja tehkää tutkielmaa aikataululla, joka sopii teille. Mikään ei tapa motivaatiota yhtä tehokkaasti kuin kiire.

Jutun kirjoittaja Tanja Laimi on viidennen vuoden Suomen historian opiskelija. Kuva: Tanja Laimi.

 

Pro gradu ja sivuainetutkielmat lukuvuonna 2016–2017

Antola, Lauri. Pieni pitäjä julmassa sodassa – Vuoden 1918 sisällissota Merikarvialla.

Eriksson, Olav. Oppia ikä kaikki. Sivistyksen tulo suomenkielisiin oppikouluihin 1800-luvun keskivaiheilla.  (sivuainetutkielma)

Hemmilä, Ilkka. Valkohangilta valkokankaille – Talvisodan kulun ja osapuolten kuvaaminen suomalaisissa uutisfilmeissä 1939–1940.

Huuskonen, Tiina. Murhelauluja ja vallankumousrunoja – Suomalaiset arkkiveisut aikansa kuvaajina 1899–1917.

Järvinen, Ville. Nuorten sotilaiden oppikoulu. Valtion sisäoppilaitos Niinisalossa vuosina 1945–1947.

Kipinoinen, Kristian. ”Kaikki unelmat eivät aina toteudu” – Kriminaalihuoltoyhdistyksen asuntolatoiminnasta luopuminen 1975–1997.

Pro gradu -tutkielma on nykyään pituudeltaan 60-90 sivua. Kuva: Juho Malka.

Kojo, Jesse. Paniikkia synnyttämässä ja liennyttämässä – suomalaisten yhteiskunnallinen paniikki ensimmäisen maailmansodan ensikuukausina.

Mistola, Salla. Yhteisöllisyyden kokemus lähiössä – Turun Runosmäki 1970-luvulla.

Pekkarinen, Akseli. ”Älä ole punk jos olet niin tyhmä, että teet kaiken niin kuin tekee ryhmä.” – Identiteetin rakentaminen suomalaisissa punk-fanzineissa 1978–1980

Pääkkönen, Tuukka. Turun Pernon telakan lakkokulttuuri – Lakot, niiden väitetyt syyt ja toimintaperiaatteet vuosina 1976–1984.

Ropponen, Tytti. ”Naisellisen olennon suurin sulo on pehmeys ja miellyttäväisyys.” – Käytösoppaat naisihanteen tuottajina Suomessa 1879–1915.

Saarinen, Henry. Kansallis-isänmaallinen nainen. Naisen tehtävät ja velvollisuudet Uusi Huomen -lehdessä 1938–1944.

Salvi, Tuomas. Kulutusjuhlapuheesta lamapuheeseen. Suomalaisen kulutuspuheen muutos Helsingin Sanomissa vuosina 1989–1992.

Kandidaatintutkielmat lukuvuonna 2016–2017

Iisakkala, Veera.  Ransuusi, laukkuryssäntauti, espanjanvaiva, paha tauti … – Häpeällinen kuppa ja piirilääkärit Suomessa 1850–60 -luvuilla.

Jalonen, Julius. Työntekijän käyttäydyttävä hyvin – Johdon suhde työntekijöihin Barkerin tehtaassa 1930-luvun laman aikana.

Kytöharju, Heta. Sotavankikuulustelut – Valtiollinen poliisi ja sotavankien paluu Suomeen vuonna 1946 ja 1953-1955.

Laimi, Tanja. Onko mies ihminen? – Yhdistys 9 ja miesten tasa-arvo 1960-luvun Suomessa.

Nurminen, Niklas. Kirkonmiesten kertomaa – Kansakoulun uskonnonopetus ja vuoden 1925 opetussuunnitelma.

Nykänen, Reetta. Kirjaston koneella Kissin chattiin – Miten internet näkyi suomalaisnuorten arjessa 1990-luvulla?

Kandidaatintutkielma laaditaan suomeksi ja se on pituudeltaan 1520 sivua. Kuva: Juho Malka.

Oksanen, Sanna. Kouluun käy tie! – Jyväskylän yksityisten tyttöjen koulujen perustaminen vuonna 1864 ja sen ensimmäiset oppilaat.

Pesola, Kristiina. “Eteenpäin elävän mieli” – Maatalouskoneiden markkinointi Teijon Tehtaitten tuotelehtisissä 1920- ja 1930-luvuilla.

Pirinen, Eija. Loistava suunnitelma – Turun kehruuhuone 1700-luvun pakkotyölaitoksena.

Seppänen, Oona. Näin meitä naisia sorretaan – Naisten kilpaurheilu Suomessa 1950-luvun alussa ja olympiavoittaja Sylvi Saimon kokemukset kilpaurheilijana.

Talikainen, Katariina. Selviytyminen ja solidaarisuus – Varsinaissuomalaiset maanviljelijät ja suomalaisuuden ihanteet vuokrausvalituksissa vuonna 1945.

Tammivaara, Dita. Kilpailu elinkeinoista – Turun puusepät ja luvaton ammatinharjoitus 1700-luvulla.