Kategoria: Opiskelijaelämä (page 2 of 2)

Monipuolinen yliopisto-opiskelu

Kuten monilla historiaa yliopistossa opiskelevilla on tapana, minä itsekin kiinnostuin historiasta jo lapsena. Suomen historia ei kuitenkaan kiinnostanut minua mitenkään erityisesti, ja ajatukseni kotimaani historiasta oli pitkään hyvin stereotyyppinen: ei täällä Suomessa ole ikinä tapahtunut mitään jännittävää tai kiinnostavaa. Kiinnostuksen kipinä Suomen historiaa kohtaan syttyi lukiossa Suomen historian kursseilla, ja ryhdyin vapaa-ajallani lukemaan siitä kertovia kirjoja. Niinpä Turun yliopisto, jolla oli oppiaineenaan Suomen historia, tuntui luontevalta valinnalta hakea opiskelemaan.

Historian opinnot yliopistossa ovat melko erilaiset kuin lukiossa. Poliittiset tapahtumat jäävät enemmän taka-alalle, ja opiskeluissa keskitytään esimerkiksi arjen historiaan. Sama koskee Suomen historiaa, eikä opintojen keskiössä ole esimerkiksi Ruotsin ajan poliittiset tapahtumat tai Kekkonen. Vielä peruskoulussa ja lukiossa opetus tähtää siihen, että opiskelija omaksuisi tietyn määrän tietoa. Yliopistossa tarkoitus ei ole, että luennoitsijat kaatavat kaiken tietonsa innokkaiden opiskelijoiden päähän eikä se, että opiskelijasta tulee muutamassa vuodessa kävelevä historian tietopankki. Sen sijaan opiskelijasta halutaan kehittyvän laaja-alainen historian tuntija, joka osaa jäsentää ja käsitellä tietoa kriittisesti. Tämän lisäksi opiskelijan täytyy oppia itse tuottamaan tietoa ja tieteellistä tekstiä. Niinpä ensimmäisen opiskeluvuoteni aikana olen oppinut paljon tutkimuksen tekemiseen liittyviä asioita: olen oppinut lähdekritiikin ja tieteellisen kirjoittamisen perusteet, sekä pohtinut historian olemusta ja sitä, mihin historiantutkimusta oikeastaan edes tarvitaan. Tämän lisäksi olen toki oppinut uusia konkreettisia asioita historiasta. Opinnot siis ovat melko erilaisia, mihin historianopetuksessa on tottunut vaikka lukiossa.

Yliopisto-opiskelu ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei opiskelijalla olisi muuta elämää kuin istua kirjojen ääressä ja lukea. Yliopistolla on tarjolla kaikenlaista vapaa-ajan toimintaa. Opiskelijoiden viihtyvyydestä huolehtivat esimerkiksi ainejärjestöt, ylioppilaskunta sekä osakunnat. Vanhana oppilaskunta-aktiivina lähdin mukaan historia-aineiden ainejärjestö Kritiikki ry:n toimintaan mukaan hakeutumalla järjestön hallitukseen, jossa tehtäväkseni tuli koulutuspoliittinen vastaavuus. Tiedän, kuulostaa järkyttävän tylsältä, mutta sitä se ei ole! Tehtävään kuuluu tiivistettynä toimia viestinvälittäjänä opiskelijoiden ja henkilökunnan välillä ja huolehtia omalla panoksellani siitä, että opiskelijoiden opinnot olisivat mahdollisimman toimivat. Konkreettisesti tämä näkyy mm. osallistumisena historia-aineiden oppiainekokouksiin ja kuuntelemalla opiskelijoiden murheita heidän opintoihinsa liittyen. Ainejärjestömme Kritiikki järjestää myös erilaisia tapahtumia jäsenistölleen, kuten viini- tai olutiltoja. Näissä rennoissa iltamissa tutustutaan erilaisiin viineihin tai oluisiin, yleensä teemojen kautta, kuten vaikka Etelä-Amerikan viinit. Näiden lisäksi tarjolla on erilaisia urheilu- ja kulttuuritapahtumia, matkoja kotimaassa ja ulkomailla sekä perinteisiä alkoholin huurruttamia juhlia. Ja kaikki tämä vain yhden ainejärjestön tarjoamana. Yliopistolla siis on tarjolla niin monipuolisesti erilaista vapaa-ajan toimintaa, että taatustikaan ei tule tylsää hetkeä!

Jutun kirjoittaja Mikko Saira on toisen vuoden Suomen historian opiskelija. Hän toimii historianopiskelijoiden ainejärjestön Kritiikki ry:n koulutuspoliittisena vastaavana. Kuvassa myös koira Nero. Kuva: Sofia Hakala.

 

How to survive? Lyhyt opas yliopistossa selviytymiseen

Tiedämme, että opiskelijoilta edellytetään mahdollisimman nopeaa valmistumista. Yliopisto on asettanut tavoitteen valmistumisesta viiteen vuoteen, jonka aikana opiskelijasta pitää tulla oman alansa ammattilainen. Elämä ei kuitenkaan aina välitä tavoiteajoista ja budjeteista, eikä elämä mene aina niin kuin suunnittelee. Ei vaikka suunnittelisi kuinka hyvän henkilökohtaisen opintosuunnitelman (HOPS:in) itselleen. Haluan tällä tekstillä muistuttaa kaikkia historian opiskelijoita siitä, että elämään kuuluu muuta kuin opiskelu tavoiteaikoineen. Turun yliopistossa opiskelija voi opiskella seitsemän vuotta ennen kuin joutuu anomaan lisää opiskeluaikaa itselleen. Voit siis hyvillä mielin opiskella seitsemän vuotta rauhassa ennemmin kuin sellaisella tyylillä, joka ei itsellesi sovi.

Seuraava suuri kysymys, joka painaa opiskelijoiden mieltä, on opintojen rahoittaminen. Kuinka paljon saan opintorahaa, entä miten asumislisän saaminen muuttuu syksyllä 2017 ja kannattaako ottaa opintolainaa? Opintorahaa saa jokainen opiskelija 250 euroa kuukaudessa, riippumatta siitä milloin aloitti tai aloittaa opiskelut. Opiskeluiältään nuoremmat joutuvat miettimään tarkkaan, miten suunnittelevat opiskelunsa, koska heillä on tukikuukausia vähemmän kuin aiemmin aloittaneilla. Elokuussa 2017 opiskelijat siirtyvät yleisen asumistuen piiriin ja se aiheuttaa muutoksia enemmän tai vähemmän opiskelijoiden tuloihin. Asumistuki maksetaan nyt yksilöllisesti, kun aiempina vuosina kaikille maksettiin sama summa.

Opintolainan määrä sen sijaan nousee 400 eurosta 650 euroon. Korkeakouluopiskelijoiden opintolainavähennyksen ja -hyvityksen enimmäismäärät eivät muutu, vaikka lainamäärä suurenee. Näihin hyvityksiin ja vähennyksiin liittyy muutamia ehtoja, joihin kannattaa tutustua ennen kuin ottaa lainaa. Maksuhäiriö ei enää syyslukukaudesta 2017 alkaen estä opintolainan valtiontakauksen saamista.

Opiskellessa kannattaa pitää omasta jaksamisesta huolta. Hannele rentoutuu Mynämäen Karjalassa, jossa hän vietti lapsuuden kesänsä. Kuvassa on Hannelen lempipaikka Karjalasta isovanhempien saunan pihapiiri. Saunan vanhimmat osat ovat 1800-luvun jälkipuolelta ja uudemmat osat vuodelta 1902. Kuva: Antti Malin.

Kaikki eivät kuitenkaan halua ottaa lainaa, syystä tai toisesta. On muitakin keinoja, joilla opiskelija selviää rahallisesti opiskeluvuosistaan. Monet käyvätkin töissä opiskeluiden ohella. He tekevät joko oman alan töitä tai sitten aivan jotain muuta. Työskentely on yksi vaihtoehto rahoittaa opiskelut opintorahan lisäksi. Itse käyn sijaistamassa vanhoissa kouluissani ja tienaan sillä vuoden aikana ihan hyvin. Lisäksi teen satunnaisia keikkoja Muumitapahtumissa muutaman kerran vuodessa ja olen töissä Muumimaailmassa viikon ajan, kun on Taikatalvi. Teen paljon opintoja vuoden aikana ja enkä pystyisi itse tekemään säännöllisesti töitä ja opiskelemaan samalla. Mutta kuten aiemmin totesin, kaikki on yksilöllistä. Tärkeintä on, että pystyt itse tasapainottamaan elämääsi opiskeluiden, töiden ja muiden elämään kuuluvien asioiden välillä. Muistathan pitää omasta jaksamisestasi huolta, kaikkea ei tarvitse aina tehdä täysillä. Joskus hyvä erinomaisen sijaan on myös sallittua.

Jutun kirjoittaja Hannele Vilen on neljännen vuoden Suomen historian opiskelija.Hän toimii vuonna 2017 historianopiskelijoiden ainejärjestö Kritiikki ry:n sosiaalipoliittisena vastaavana. Kuva: Antti Malin.

Ajattelua, naurua ja laulua

Joka kerta, kun kävelen Turun tuomiokirkon ohi, minut valtaa pieni ihmetys. En tahdo aina uskoa, että olen päässyt näin kauniiseen paikkaan opiskelemaan. Tulin yliopistoon opiskelemaan historiaa. Ensimmäinen syksy meni hämmennyksen vallassa, kun joka luennolla puhuttiin tutkimuksesta ja sen tekemisestä.

”En minä mitään tutkimusta halua tehdä, vaan lukea historiaa”, muistan ajatelleeni.

Kuva on otettu vuoden 1936 Agfan Billy-Clack -paljekameralla.

Valot ja varjot leikkivät kauniisti yliopiston pääkirjaston lukusalissa, jossa on mukava opiskella. Kuva: Maria Syväniemi, 2017.

Minulla ei ollut opinahjoon tullessani aavistustakaan siitä, mitä siellä opiskelu oikein tarkoitti. Suomen historia kuulosti tutulta ja turvalliselta, joten valitsin sen pääaineeksi. Enkä ole päätöstäni katunut. Vähitellen sopeuduin ja lopulta myös innostuin yliopiston tutkimuksellisista tavoitteista.

Lukioon verrattuna yliopisto-opiskelu on paljon itsenäisempää. Luentoja minulla on ollut pääosin kolmesta kuuteen viikossa, mikä kuulostaa varmaan autuaan vähäiseltä. Lähiopetuksen lisäksi on kuitenkin varattava aikaa esimerkiksi kirjojen lukemiseen, erilaisten kirjallisten tehtävien kirjoittamiseen ja verkkokurssien suorittamiseen.

Edelleen tuppaa unohtumaan sen tärkeimmän aikatauluttaminen: nimittäin ajattelun. Oppiminen ei aina tapahdu siinä hetkessä kuin haluaisi. Joskus on ollut myös vaikea vetää rajaa opiskelun ja vapaa-ajan välille, kun asiat vain tahtovat pyöriä mielessä vastusteluista huolimatta. Jahkailu ja vatvominen ovat merkkejä luetun prosessoimisesta, joten niillekin on suotava aikansa. Jälkikäteen tarkasteltuna nuo solmukohdat ovat aina auenneet ja laajentaneet jollain tapaa ymmärrystäni. Mieleeni nousee lausahdus ”Non scholae sed vitae, Ei koulua, vaan elämää varten”.

Kun kaupunki ahdistaa, voi paeta Ruissalon metsiin tai meren rantaan rauhoittumaan. Se sopii tällaiselle Etelä-Pohjanmaan lakeuksien kasvatille hyvin. Kuva: Maria Syväniemi, 2016.

Näin neljän vuoden jälkeen yliopiston käytännöt ovat tulleet tutuiksi ja huomaan yhtäkkiä aloittaneeni jo gradun kirjoittamisen. Lasken opintopisteitä ja havahdun oivallukseen, että voisin valmistua vuoden sisällä. Järkytyn:

”Ei! Vasta nyt tiedän, mitä haluaisin vielä opiskella!”

Samalla mielessäni vilahtavat hupaisat hetket niin historian opiskelijoiden muodostaman viittakansan, Turun yliopiston kuoron kuin muidenkin opiskelijatuttujen kanssa. Ystävien parissa on kevennetty opintojen taakkaa ja porukasta on saatu vastapainoa yksin ahertamiselle. On naurettu, laulettu(!) ja jaettu kollektiivista turhautumista aina tarpeen vaatiessa. Onneksi hetkiä oppimisen ja ystävien kanssa on vielä edessä – valmistumisen jälkeenkin.

 

Jutun kirjoittaja Maria Syväniemi on viidennen vuoden Suomen historian opiskelija. Kuva: Maria Syväniemi.

Newer posts »

© 2019 Histofriikki

Theme by Anders NorenUp ↑