Suomen historian oppiaineen lehdellä Histofriikillä on pitkät perinteet.  Kymmenet eri Suomen historian harjoittelijat ovat kesäisin kirjoittaneet, taittaneet ja kuvanneet lehteen artikkeleita. Ensimmäinen lehti on ilmestynyt vuonna 1999. Histofriikkiä ei ole tehty aivan joka vuosi. Ajat ovat muuttuneet, mutta monet asiat ovat säilyneet samana – muutokset yliopistolla ja oppiaineessa ovat mietityttäneet, ensimmäisen vuoden opiskelijoille on kerrottu vinkkejä ja oppiainetta on esitelty kaikista mahdollisista suunnista. Tähän artikkeliin olen kerännyt poimintoja näistä lehdistä vuosien varrella.

Ensimmäisessä Histofriikissä vuodelta 1999 mietittiin Internetin tarjoamia mahdollisuuksia. Anu Lahtisen artikkelissa ”Valot päälle – Raunistulan sähköistäminen – kaupunkitutkimus, opetus- ja julkaisuhanke” mietittiin, miten Internet voitaisiin tehdä tutuksi tutkijoille ja opiskelijoille. Artikkelissa pohditaan verkkosivujen, sähköisen tiedonkulun ja sähköisten tietokantojen käyttöä historiantutkimuksessa.

Uuden vuosituhannen myötä Histofriikissä esiteltiin Suomen historian kansainvälisyyttä. Vuonna 2000 Kirsi Vainio-Korhonen kirjoittaa ”Suomen historiaa Australiassa – miksi ihmeessä?” -artikkelissa International Council for Small Business World Conference 2000 – maailmankonferenssista joka järjestettiin Australian Brisbanessa.  Suomen kansallinen historia kiinnostaa siis Australiassa asti.

Seuraavana vuonna Internetin mahdollisuuksia lähdettiin käyttämään käytännössä. Kimmo Jalosen kirjoittamassa artikkelissa vuodelta 2001 ”Virtuaalinen visio historian opinnoista – Suomen virtuaaliyliopisto esittää: ympäristöhistoriaa verkko-opintoina” esitellään juuri perustettua Turun virtuaaliyliopistoa. Historia-aineet olivat siis edelläkävijöiden joukossa – yksi Turun yliopiston ensimmäisistä verkkokursseista oli ympäristöhistorian kurssi. Virtuaaliopiskelun välineenä toimi WebCT-ympäristö.

”Bolognan prosessi Turun yliopistossa” otsikko komeili Histofriikin etusivulla vuonna 2002. Artikkelin on kirjoittanut Anna Saukkonen. Tämän prosessin seurauksena Suomessa on esimerkiksi kaksivaiheinen kansainvälisesti vertailukelpoinen tutkintojärjestelmä. Prosessi oli artikkelin kirjoitushetkellä kesken. Käytännön asiat puhututtivat ihmisiä – miten uuteen tutkintoon siirrytään ja minkälaisia vaikutuksia sillä on opiskelijoille?

Bolognan prosessin käsittely jatkui vuonna 2003. Se ei kuitenkaan ollut aiheuttanut vaikeuksia historian opiskelijoille. Prosessi on lehdessä pienemmässä osassa, sillä keskiaukeaman artikkelissa mietitään larppauksen ja historian yhteyttä. Outi Niemisen kirjoittamassa artikkelissa kerrotaan larppauksesta keinona hahmottaa historiaa. Larppauksen avulla kokeillaan millaiselta tuntuisi päästä keskelle vanhoja tapahtumia. Toisaalta live-roolipelatessa ei voi koskaan vain toistaa todellisia tapahtumia, joten historiaa ei voida mallintaa tarkasti.

”Iso G vai pikku G – Graduntekijän mietteitä” oli artikkelin nimi vuoden 2004 lehdessä. Sami Leinon kirjoittama teksti antaa vinkkejä gradun tekemiseen. Siinä myös lohdutetaan – yksikään gradun tekijä ei ole samanlainen. Toisiin ei voi verrata itseään. Itseään voi myös hemmotella esimerkiksi ansaitulla oluttuopposella pienemmänkin edistyksen jälkeen. ”Ihminenhän ei kuitenkaan ole mikään muurahainen, joka jaksaa jatkuvasi kantaa monta kertaa oman painonsa kokoista taakkaa.” Gradun teon ei tarvitse olla vain tuskaa. Tärkeintä on löytää oikeanlainen aihe, ja pitää positiivinen asenne.

Vertaistukea gradun kirjoittamiseen tarjottiin Histofriikissä Vuonna 2005 esitellyssä gradupiirissä. Otto Ala-Nissilän artikkelissa kerrotaan kymmenen opiskelijan eri historia-aineista järjestävän vapaaehtoista gradupiiriä, joka toimi jäsenilleen suunnannäyttäjänä, henkisenä tukena sekä sosiaalisena henkireikänä. Opiskelijat kokivat hyötyneensä siitä, että gradupiirissä on mukana muitakin kuin oman historia-aineen opiskelijoita.

Vuosi 2006 muistetaan vuotena, jolloin historian laitos muutti Sirkkalan kasarmin tiloihin. Anni Jalkasen kirjoittamassa artikkelissa tutustutaan tarkemmin kasarmin historiaan. Historian laitos majoittui kasarmilla entiseen köyhäintaloon. Tällöin suunniteltiin myös taiteiden tutkimuksen laitoksen muuttoa Sirkkalaan.

Suomen historian oppiaineeseen uutena asiana alkoi lukuvuonna 2006-2007 arkistoalan opintoja tarjoava linja. Vuonna 2007 arkisto-alaa koskevan artikkelin on kirjoittanut Kirsi Vainio-Korhonen, joka toimi linjan vastuuopettajana. Linja perustettiin yhdessä Åbo Akademin historian laitoksen kanssa. Linjan opetus oli kaksikielistä ja sen tenttivastauksissa sekä kirjallisissa töissä voitiin käyttää ruotsia tai suomea.

Jokaisessa Histofriikissä on uratarinoita historiasta valmistuneiden kertomina. Vuoden 2008 lehdessä käsitellään tavanomaisten ammattivalintojen lisäksi diplomaatin uraa. Aino Henrikssonin artikkelissa kerrotaan, että historia luo hyvän pohjan myös diplomaatin uralle. Työ muistuttaa historian tutkimista, sillä lähteitä ja vastapuolen sanomisia ja kirjoituksia analysoidaan samalla tavalla. Diplomaatin uraa varten tarvitsee historian lisäksi kielitaitoa ja yhteiskunnallista kiinnostusta, artikkelissa kerrotaan.

Vuoden 2009 Histofriikissä tartuttiin ajankohtaisiin asioihin ja käsiteltiin niiden historiaa. Meksikosta tällöin levinnyt sikainfluenssa sai Lari Kivirannan kirjoittamaan tartuntatautitutkimuksesta. Kiviranta vertaa sikainfluenssaa artikkelissa espanjantautiin, joka oli samantyyppinen, joskin rajumpi tartuntatauti. Samalla artikkelissa kerrotaan siitä, millaista tutkimusta Suomen historian oppiaineessa tehdään tartuntataudeista.

Oppiaineessa osallistuttiin Turun kulttuuripääkaupunkivuoden (2011) suunnittelemiseen vuonna 2010. Suomen sydän – projektissa toteutettiin yhdessä Turku 2011 – säätiön ja Liedon Vanhalinnan kanssa historiallinen kulttuurikävelyreitti. Tuomas Salvin kirjoittamassa artikkelissa kerrotaan tämän projektin etenemisestä. Oppiaineessa muun muassa koottiin materiaalia reitin opastukseen ja tehtiin opaskartta ja verkkosivut reitille.

Lähempänä nykyaikaa tullessa, vuonna 2014, hypätään suoraan tulevaisuuteen. Lauri Viinikkalan tekstissä Futuristista menneisyyttä museoissa käsitellään lisätyn todellisuuden käyttämistä museo- ja kulttuurialalla. Tällöin eri laitteilla tai virtuaalilaseilla pääsisi näkemään esimerkiksi Luostarinmäen museoalueen elämää 1700 – luvulta.

Vuonna 2015 järjestettiin Suomen historian kesäkurssi ulkomaalaisille opiskelijoille, joka oli ensimmäinen laatuaan. Inga Hietaharjun artikkelissa kerrotaan kurssin järjestämisestä ja sen onnistumisesta. Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus CIMOn (nykyisen Opetushallituksen) rahoittama kurssi opetti 24:lle suomen kielen ja kulttuurin opiskelijalle Suomen historiaa. Kolmen viikon kurssi piti sisällään niin luentoja, pienryhmätapaamisia kuin opastettuja käyntejä ympäri Turkua ja vapaamuotoista toimintaa. Kesäkurssilaiset pitivät kurssia onnistuneena.

Kuten nähdään, Histofriikki on käsitellyt aiheita laidasta laitaan. Kantavana teemana ovat olleet työllistyminen, tutkimus ja henkilökunnan esittely. Sen lisäksi päivän polttavat aiheet, ajankohtaiset teemat ja tapahtumat ovat kiinnostaneet. Jokainen Histofriikki on ollut tekijänsä näköinen.

Vuoden 2018 Histofriikki on nyt luettavissa! Siirry Histofriikin sivuille.

Kuva: Tanja Laimi

Tanja Laimi, hum. kand.

Kirjoittaja on Suomen historian perustutkinto-opiskelija, joka työskentelee kesällä 2018 oppiaineen harjoittelijana.