Juhannuksen taikaa – uskomuksia, perinteitä ja historiaa


Juhannus on jo muutaman päivän päästä. Grilliruuat ja saunajuomat on ehkä jo ostettu ja viimeiset työpäivät tuntuvat pitkiltä. Kaiho pois kaupungista mökille ja maaseudulle on suuri. Nykypäiväinen juhannus johon kuuluu juopuminen ja meluaminen, ei ole uusi juttu. Äänekäs hauskanpito on kuulunut juhannuksen viettoon jo pitkään, sillä sen on uskottu tuottavan onnea ja karkottavan pahoja henkiä. Erään uskomuksen mukaan mitä enemmän juhannuksena juopoteltiin, sitä parempi tuli kesän sadosta.

Kuva: Vanhat merkkipäivät, toim. Jouko Hautala (2017).

Juhannus ei kuitenkaan ole ollut pelkästään remuamista. Monenlaiset juhannustaiat ovat tunnettuja edelleen. Taikoja tehdään usein naimaonnen ja hyvän tulevaisuuden varmistamiseksi. Monet juhannustaioista tehtiin alasti. Tamperelaisen juhannustaian mukaan, jos juhannusyönä lakaisi alastomana selkä edellä kulkien tien rappusilta portille ja kääntyi toisinpäin, portilla näki tulevan sulhasensa. Naimaonnesta saatettiin akaalaisen uskomuksen mukaan myös kysyä sialta. Jos sika röhähti vastaukseksi, kysyjä pääsi naimisiin, mutta jos se oli hiljaa, naimisiinmeno ei onnistunut sinä vuonna.

Sato-onnea kerättiin itselle esimerkiksi kankaanpäälaisen uskomuksen mukaan vetämällä juhannusyönä lakanaa perässään jonkun pellolla. Kun väänsi kasteesta kastuneen lakanan omalle pellolleen, mukana tuli kaikki se sato pellolta, jolla oli kulkenut.

Kuva: Vanhat merkkipäivät -kirja, toim. Jouko Hautala (2017).

Juhannuksen perinteisiin kuuluvat myös esimerkiksi saunavihdat ja koivujen kanssa rakennusten koristelu. Näilläkin tavoilla on pitkä historia. Vanhan tavan mukaan talot pitäisi koristella sekä sisältä että ulkoa koivunoksilla. Juhannussaunassa kylvetään uudella vihdalla. Kukkivia syreenejä, kieloja ja muita kukkia kerättiin kodin kaunistukseksi. Jopa lehmiä on voitu koristella. Koristeiden on katsottu taanneen karjaonnen ja maidonsaannin.

Aikaisemmin virallinen juhannuspäivä on aina ollut kesäkuun 24.päivä. Viimeksi juhannusta on vietetty tällä paikalla vuonna 1954. Se siirrettiin kesäkuun 19. ja 26. päivän väliin sattuvaksi lauantaiksi työmarkkinajärjestöjen aloitteesta. Tällöin teollisuuden prosessit eivät olleet yhtä joustavia kuin nyt, eikä kuusipäiväistä työviikkoa haluttu katkaista. Enää nämä asiat eivät enää häiritse, mutta juhannuksen ajankohta on pysynyt silti samana.

Juhannuksella on myös hyvin suomalaiskansallinen merkitys. Juhannuspäivä on Suomen lipun päivä. Tällöin lippua saa pitää salossa koko juhannusyön. Päivän merkitys juontaa juurensa 1920-luvulle, jolloin haluttiin kiinnittää huomiota kansallislipun käyttöön ja suunnitella liputuspäiviä. Suomen lipun juhlapäivään kysyttiin sen ajan julkkiksilta ehdotuksia. Liputuspäivä ei saanut olla poliittisesti värittynyt. Kirjailija Maila Talvion ehdotus juhannuspäivästä Suomen lipun päiväksi voitti. Juhannuksesta tuli virallinen liputuspäivä vuonna 1934.

Juhannusta ajatellaan edelleen keskikesän juhlana niin suomalaisessa kuin monessa muussakin kulttuurissa. Sitä on alun perin vietetty vuoden valoisimpana päivänä, eli kesäpäivänseisauksen aikaan. Kristinuskossa juhannus liitetään Johannes Kastajan muisto- ja syntymäpäivään. Juhannuksen ajankohta ja tämä muistopäivä on Raamatun perusteella puoli vuotta joulusta eteenpäin. Kristityt ovat viettäneet juhannusta jo 400-luvulta lähtien.

Juhannusta on vietetty Suomessa jo ennen kristinuskon tuloa. Tällöin juhlaa vietettiin kesän valoisimpana aikana, säänjumala Ukon juhlana, sadon ja hedelmällisyyden varmistamiseksi. Ukon juhlaan liittyi esimerkiksi perinne kokon poltosta. Kokot roihusivat ensin Suomen itäisissä osissa ja sieltä ne levisivät 1900-luvun aikana koko maahan. Kokkoon liittyy myös paljon uskomuksia. Sillä ajatellaan olevan vaikutuksia hedelmällisyyteen ja pahojen henkien karkottamiseen.

Kuva: Vanhat merkkipäivät, toim Jouko Hautala (2017).

Juhannussalko, toiselta nimeltään maistonki, on Ahvenanmaalla ja suomenruotsalaisella rannikkoalueella juhannuskokon vastine. Laivan mastoa muistuttava korkea tanko koristellaan lehdin ja kukkasin värikkääksi. Salko on aikoinaan ollut osa skandinaavista pakanallista hedelmällisyysriittiä.

Juhlana juhannus on kerrostuma vanhaa ja uutta, historiaa ja nykyaikaa. Juhannuksen viettoon ovat sekoittuneet niin kristinusko kuin muinaissuomalaisten uskomukset. Nämä erilaiset perinteet ovat sekoittuneet keskenään, ja tehneet juhannuksesta sen juhlan, jota nykyään juhlimme.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuva: Tanja Laimi

Tanja Laimi, hum. kand.

Kirjoittaja on Suomen historian perustutkinto-opiskelija, joka työskentelee kesällä 2018 oppiaineen harjoittelijana.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lisää aiheesta:

Tuomikoski, Pekka. Päivästä päivään – kalenteriemme merkkipäivät. Edita, Helsinki, 2007.

Hautala, Jouko (toim.) – Vanhat merkkipäivät. Suomalaisen kirjallisuuden seura, Helsinki, 2017.

Juhlapyhät.fi Viitattu 28.5.2018.

Suomen suurlähetystö, Berliini: Yöttömänä yönä Suomi pysähtyy . Viitattu 24.5.2018.

Suomalaisen kirjallisuuden seura: Juhannus. Viitattu 25.5.2018.

Uusisuomi: Tästä syystä juhannus siirrettiin. Viitattu 28.5.2018.

 

JAA ARTIKKELI: Facebooktwittergoogle_pluspinterestlinkedin

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *