Vierailin syyskuun alussa Ruotsissa Linköpingissä ja Vadstenassa, osallistuin Uppsalan yliopistossa käynnissä olevan Hus och sociala praktiker i svenska städer 1600–1850 -hankkeen järjestämään työpajaan. Työpajaan kuului tutustumista keskiajalla ja uuden ajan alussa rakennettuihin taloihin, asumisjärjestelyjen pohdintaa ja paljon kävelyä kauniin syksyisissä kaupunkimiljöissä. Ensimmäisenä päivänä vierailimme Linköpingin tuomiokirkossa.

Keskiajalla rakennetussa ja edelleen käytössä olevassa kirkossa riitti ajallisia kerrostumia tutkittavaksi, mutta huomioni kiinnittyi erityisesti lähelle kirkon kuoria lattiaan upotettuun hautalaattaan. Se erosi muodoltaan ja sisällöltään kirkon muista hautalaatoista, enkä muista nähneeni vastaavaa 1600-luvulla tehtyä hautalaattaa muissakaan kirkoissa. Laatta jakautui 23 ruutuun. Laatan yläosassa oli kolme ruutua vierekkäin. Näiden alle oli sijoitettu 20 ruutua. Jokaiseen ruutuun on kirjoitettu tietoja henkilöstä.

Hetken hautalaattaa tarkasteltuani ymmärsin, että laatan yläosaan oli kirjattu tiedot perheen isästä ja hänen kahdesta vaimostaan. Heidän alleen oli sijoitettu perheeseen syntyneet lapset.

Kyseessä oli siis Peder Matsonin (syntyi 1568, kuoli 16??) perheen hauta. Hautalaatta kertoo paljon perheestä ja sen jäsenten elämänvaiheista. Laattaan on kirjattu, että Peder Matsson oli kruunun virkamies ja verojenvuokraaja Linköpingin kaupungissa ja sitä ympäröineessä läänissä. Hän avioitui ensin Linköpingin arkkipiispan Anders Laurentiuksen tyttären Anna Andersdotterin (s. 156?, k. 1603). Hautalaatta ei paljasta, koska pari meni naimisiin, mutta todennäköisesti se tapahtui joskus 1580-luvun lopulla tai 1590-luvun alussa, sillä heidän ensimmäinen lapsensa syntyi 1590-luvun alkupuolella. 

Peder Matson ja Anna Andersdotter saivat kuusi lasta: Andersin (s. 159?, k. 1623), Hansin (s. 1596, k. 1603), Margarethan (s. 1598, k. 1605), Larsin (s. 160?) sekä kaksostytöt Annan (s. 1603, k. 1624) ja Britan (s. 01/1603, k. 08/1603). Kaksoset syntyivät tammikuussa ja Anna-äiti kuoli pian heidän syntymänsä jälkeen helmikuussa 1603 joko lapsivuoteen aikaisiin komplikaatioihin tai mahdollisesti johonkin sairauteen. Vuosi 1603 oli perheelle ilon ja surun vuosi: kaksostytöt syntyivät tammikuussa, mutta vuoden aikana perheen äiti, reilu puolivuotias Brita sekä seitsemänvuotias Hans kuolivat. Peder Matson jäi yksin neljän lapsen kanssa.

Peder Matson avioitui nopeasti uudelleen eli toimi samalla tavalla kuin moni varhaismodernina aikana nuorena leskeksi jäänyt pienten lasten isä. Lapset tarvitsivat äidin huolehtimaan heistä. Niinpä Peder Matson avioitui Linköpingin pormestarin tyttären Anna Pedersdotterin (s. 1580, k. 16??)  kanssa loppuvuodesta 1603 tai viimeistään alkuvuodesta 1604, sillä parin esikoinen syntyi jo syyskuussa 1604.

Peder Matson ja Anna Pedersdotter saivat 18 vuoden aikana 14 lasta: Karin (s. 1604), Jöns (s. 1606), Erich (s. 1607), Margareta (s. 1608), Anna (s. 1610), Mattias (s. 1611, k. 1612), Kirstin (s. 1613), Peer (s. 1613), Brita (s. 1615), Staffan (s. 1616), Maria (s. 1617), Matias (s. 1619), Elizabeth (s. 1621, k. 1621), Barbro (s. 1622).

Hautalaattaan kirjatuista tiedoista saamme tietää, että uusi jäsen toivotettiin tervetulleeksi perheeseen noin kahden vuoden välein 1590-luvun alkupuolelta 1620-luvun alkuun. Lapset syntyivät yhden tai kahden vuoden välein. Tämä oli yleistä porvarisperheissä ja kahden vuoden ikäeron on tulkittu kertovan siitä, että äidit imettivät lapsiaan. Lapsia imetettiin yleensä noin vuoden ikään ja imetys toimi ehkäisynä.

Saamme tietää myös, että perheeseen syntyi kahdet kaksoset: ensimmäiset Peder Matsonin ensimmäisestä avioliitosta vuonna 1603 ja toiset kymmenen vuotta myöhemmin hänen toisesta avioliitostaan. Ensimmäisistä kaksosista Anna eli 21-vuotiaaksi. Toiset kaksoset, Kirstin ja Peer, elivät ainakin vielä vuonna 1624 ja olivat silloin 11-vuotiaita.

Peder Matsonin ensimmäisestä avioliitosta syntyneistä lapsista kolme (Hans, Margaretha ja Brita) kuoli ennen kuin ehtivät täyttää 10 vuotta. Toisesta avioliitosta syntyneistä lapsista vain Elizabeth ja Mattias kuolivat alle yksivuotiaina. Vaikuttaisi siis siltä, että toisesta avioliitosta syntyneet lapset elivät pidempään. Tulkintaa saattaa kuitenkin vääristää se, että hautalaatan tietojen päivitys lopetettiin 1620-luvulla. Viimeinen merkintä on Annan kuolema vuonna 1624.

Peder Matsonille, hänen toiselle vaimolleen, Anna Pedersdotterille ja suurimmalle osalle lapsista ei ole kirjattu kuolinvuotta eli he ovat kuolleet vuoden 1624 jälkeen. Laatta ei kerro, miksi tietojen päivitys lopetettiin, mutta se kertoo, että perheelle oli tärkeää kirjata laattaan jokainen syntynyt lapsi. Ne, jotka olivat nukkuneet pois pieninä, olivat yhtä tärkeitä perheenjäseniä kuin ne, jotka olivat elossa. Hautalaatta onkin rinnastettavissa varhaismodernilla ajalla maalattuihin perhepotretteihin, joihin maalattiin mukaan myös kuolleet lapset.

Peder Matsonin ympärille rakentuneen perheen hautalaatta kuvastaa oivallisesti sitä, miten varhaismoderni perhe oli prosessi, jolle oli usein tyypillisempää muutos kuin pysyvyys. Avioliitot ja syntymät toivat perheyhteyteen uusia jäseniä, kuolemat veivät heidät perheestä. Ehkä Peder Matson halusi hakkauttaa perheensä kiveen vastustaakseen muutosta tai osoittaakseen jälkipolville, että tällainen oli minun perheeni. Hautalaatta oli kuitenkin itsekin jatkuvan muokkauksen alla, kun siihen lisättiin tietoja ihmisten elämänvaiheista. Laatta kertookin myös siitä, että Peder Matsonin lapset olivat lentämässä pesästä ja muodostamassa omia perheitään. Karin-tyttären nimen eteen on kirjattu lyhenne H. eli hustru, vaimo. Hän oli kytköksissä isänsä perheeseen, mutta jo muodostamassa omaansa. Vaikka perheen jäsenet hakkasi kiveen, eivät he suostuneet jäämään paikalleen.

Mari Välimäki

Kirjoittaja on oppiaineen dosentti, jonka erityisalaa on muun muassa varhaismoderni perhehistoria.