Nykypäivänä keskusteluaiheiksi ovat nousseet niin miesten asevelvollisuus, miesten syrjäytyminen, isyysvapaan lyhyys kuin poikien huonompi koulumenestys. Aihe ei ole kuitenkaan niin uusi, kuin siitä ajatellaan. Keskustelu samasta aiheesta viidenkymmenen vuoden takaa on jäänyt unholaan. Tutkin kandidaatin tutkielmassani 1960-luvulla toiminutta Yhdistys 9 nimistä järjestöä. Keskityin yhdistyksen toiminnassa juuri sen miesten tasa-arvoa ajavaan toimintaan.
Keskustelu sukupuolirooleista ja tasa-arvoasioista rantautui Pohjoismaihin jo 1950-luvulla, mutta Suomessa siitä alettiin puhua vasta 1960-luvun puolivälissä. Tämän keskustelun innostamana perustettiin Suomessa vuonna 1965 epävirallinen Ryhmä 9 ja vuonna 1966 virallinen Yhdistys 9. Yhdistys oli ensimmäinen suomalainen järjestö, joka kiinnitti huomiota sekä naisten että miesten sukupuolirooleihin. Se kiinnitti huomiota perinteiseen miehen rooliin ja kyseenalaisti sen.
Mieskin on ihminen -julkilausuma löytyy Kansan Arkistosta. Kuva: Tanja Laimi
Vaikka yhdistys perustettiin jo 1966, nousi keskustelu miesten tasa-arvosta esille suurelle yleisölle vasta vuonna 1968. Tällöin julkaistiin yhdistyksen kirjoittama julkilausuma Mieskin on ihminen. Julkilausumaa levitettiin laajalle ja siitä luettiin jopa pätkä Ylen myöhäisuutisissa. Julkilausumassa Yhdistys 9 kritisoi miesten stereotyyppisiä sukupuolirooleja: miehen pitää olla rohkea, menestynyt, kilpailuhenkinen, fyysisesti vahva ja elättää perhe. Miesten ongelmiksi esitettiin lyhyempi odotettu elinikä, alkoholismi ja suuret itsemurhaluvut. Julkilausumassa suurinta kohua herätti ehdotus kolmen kuukauden isyyslomasta. Näin sekä äiti että isä saisivat kummatkin kolme kuukautta lomaa.
Julkilausuma sai osakseen paljon huomiota, ja sitä sekä kehuttiin että kritisoitiin. Ehdotuksesta saatiin myös paljon pilaa aikaiseksi. Yhdistykseltä kysyttiin muun muassa sitä, miten isä imettää, ja saako hän isyyslomaa kaikista lapsistaan, siis muistakin kuin vain aviopuolison synnyttämistä. Yhdistyksessä toimineita miehiä syytettiin sukupuolisesti heikoiksi ja heidän sanottiin julistavan sukupuolettomuutta.
Kuva: Wikimedia Commons
Työ ei ollut pilkasta huolimatta turhaa. Isyyslomaehdotus oli vuonna 1968 eduskunnan sosiaalivaliokunnan harkinnassa. Tästä huolimatta ensimmäinen vanhempainvapaa, jonka vanhemmat saivat jakaa keskenään, tuli vasta vuonna 1978. Varsinainen isyysvapaa vahvistettiin vasta vuonna 1985. Julkilausuman jälkeen kesti siis kaksitoista vuotta ennen kuin päästiin asiaan. Yhdistys 9 oli kuitenkin nostanut ajatuksen esille. Yhdistys lakkautettiin vuonna 1970, mutta monet sen jäsenistä jatkoivat tärkeissä rooleissa esimerkiksi uudessa vuonna 1972 perustetussa Tasa-arvoasian neuvottelukunnassa, jonka alaisuuteen saatiin myöhemmin oma miesjaosto. Työ ei siis loppunut yhdistyksen myötä. Julkilausuman stereotyyppiset ajatukset miehistä eivät ole historiaa. Työ jatkuu edelleen.
Kuva: Tanja Laimi
Tanja Laimi, hum. kand.
Kirjoittaja on Suomen historian perustutkinto-opiskelija, joka työskentelee kesällä 2018 oppiaineen harjoittelijana.
Yhdistys 9:n arkisto, Kansan Arkisto, Helsinki
Mickwitz, Margaretha: Yhdistys 9 ja sukupuoliroolikeskustelu. Roolien murtajat – tasa-arvokeskustelua 1960-luvulta 2000-luvulle. Toim. Margaretha Mickwitz, Agneta von Essen, Elisabeth Nordgren. Gaudeamus Helsinki University Press, Helsinki, 2008, 25-56.
Lindfors, Jukka & Sommar, Heidi: Naisasiajärjestö Yhdistys 9. Verkkosivu, julkaistu 8.9.2006, päivitetty 20.9.2012, haettu 6.1.2016.
JAA ARTIKKELI:
Hienoa, että joku tutkii tätäkin asiaa! Iloitsin aikoinani Yhdistys 9:n toiminnasta, vaikka en itse ollutkaan siinä mukana. Edesmennyt isäni, jatkosodan sotaveteraani, oli aikaansa edellä: hän oli yhdessä 5 muun miesopiskelijan kanssa vaatimassa (ja myös sai) syksyllä 1938 kotitalousopetusta myös miehille Jyväskylän kasvatusopillisessa korkeakoulussa, osasi hoitaa myös kahta pientä tytärtään kymmenkunta vuotta myöhemmin ja pesi 1950-luvulla vauvanpyykkiä käsin, kun meillä ei vielä ollut pesukonetta ja äidin käsissä oli paha ihottuma. Nämä lapsuudenkokemukset saivat minut jo nuorena uskomaan, että Yhdistys 9 oli oikealla asialla ja että tällaisten “naisten töiden” tekeminen ei tee miehestä millään tavoin epämiehekästä eikä heikkoa. Samaan nahkaan mahtuivat hyvin sekä edellä kuvaamani hoivaisä että sotaveteraani, yliluutnantti, musiikkioppilaitoksen rehtori ja tiedemies.