Jos haluaisin tietää kaikkien Suomen bussipysäkkien sijainnit, kotitalouksien koon eri postinumeroalueilla tai puiden keskimääräisen lumikuorman eri puolilla Suomea, saisin vastaukset kysymyksiini avointen paikkatietoaineistojen avulla. Historiantutkijana ensisijaiset kiinnostuksen kohteeni ovat kuitenkin hieman toisenlaisia. Miten avoimet paikkatietoaineistot palvelevat menneisyyden ilmiöistä kiinnostuneita tutkijoita?
Suomessa merkittäviä paikkatietoaineistojen tuottajia ovat muun muassa Maanmittauslaitos, Ilmatieteenlaitos, Luonnonvarakeskus, Tilastokeskus, Väylävirasto ja monet muut virastot ja laitokset, joiden perustyön tuloksena syntyy paikkatietoaineistoja. Aineistojen aikajänne on kuitenkin historioitsijan näkökulmasta lyhyt. Pitkää aikajännettä edustavat esimerkiksi Ilmatieteenlaitoksen aineistot, joista monet alkavat vuodesta 1961.
Historiallista paikkatietoakin on toki saatavilla, mutta sen määrässä ja löydettävyydessä on toivomisen varaa. Itseäni ilahduttaneena esimerkkinä mainittakoon Lounais-Suomen avointa dataa kokoavasta Lounaistieto-palvelusta löytyvä Varsinais-Suomen Maisemahistoriakartat –niminen kokonaisuus. Se on luotu useissa projekteissa digitoimalla isojakokartoille piirretyt kohteet kuten pellot, niityt, tontit, rajat, tiet, myllyt ja niin edelleen. Lounais-Suomen maataloushistoriaa tutkivalle tällainen aineisto on kullan arvoinen, sillä oman tutkimuksen yhteydessä useita pitäjiä kattava karttojen digitointityö olisi täysin mahdotonta.
Toisena itseäni kiehtovana esimerkkinä historiallisesta paikkatiedosta voisin nostaa esiin Kirjojen levinneisyys Suomessa vuoteen 1850 -hankkeen. Maantieteellisten alueiden lisäksi aineistosta on mahdollista hakea vanhaa kirjallisuutta esimerkiksi kielen, julkaisulajin tai julkaisuajankohdan avulla, ja aineistoa täydennetään jatkuvasti. Maataloushistoriasta kiinnostuneena olen luonnollisesti selvitellyt aineiston avulla maatalouskirjallisuuden levinneisyyttä.
Maailmalla on toteutettu monia laajoja historiallisen paikkatiedon hankkeita, jotka rajautuvat joko kansallisin tai temaattisin perustein. Kansallisten hankkeiden keskeistä aineistoa ovat esimerkiksi väestötiedot. Alankomaissa, Iso-Britanniassa ja Saksassa on luotu aineistot hallinnollisten alueiden rajoista eri aikoina. Tällaiset aineistot ovat hyvä pohja tulevalle tutkimukselle ja mahdollistavat tilastollisen tiedon kartallistamisen helposti. Niiden luomista hidastaa kuitenkin se, että niiden tekeminen on hyvin työlästä, ja tehty työ itsessään ei vie tutkimusta vielä juurikaan eteenpäin. Suomessa tietä on avannut Kotimaisten kielten keskus, joka on tuottanut murretutkimuksen aluejaon avoimena paikkatietoaineistona. Aluejako vastaa suunnilleen vuoden 1938 kuntajakoa.
Myös muut kuin historialliset paikkatietoaineistot voivat olla hyödyllisiä historiantutkimuksessa. Esimerkiksi maaston korkeussuhteet tai maalajit ovat siinä määrin muuttumattomia historiallisella ajalla, että niitä koskeva paikkatietoaineisto on monissa tapauksissa käyttökelpoista myös historiallisessa yhteydessä. Mainitut aineistot ovat sellaisia, joilla esimerkiksi historiallisiin karttoihin voidaan lisätä informaatiota, jota niihin ei alun perin ole piirretty.
Pöytyän Jalkalan kylän 1700-luvun lopun vainioiden sijoittuminen peruskartalle ja maalajikartalle. (Peruskartta 1:20000, 27.12.2018, Maanmittauslaitos; Maaperä 1:20000/1:50000, 3.2.2019, Geologian tutkimuskeskus; Jalkalan vainiot, Maisemahistoria, aineisto on ladattu Dataportaali -palvelusta 11.12.2018 lisenssillä Creative Commons Attribution 4.0.)
Oheisessa kuvassa olen asettanut päällekkäin nykyisen Maanmittauslaitoksen peruskartan, Geologisen tutkimuslaitoksen tuottaman maalajikartan sekä Maanmittauslaitoksen arkistossa säilytettävästä Pöytyän Jalkalan kylän isojakokartasta digitoidut vainiot. Kuvasta käy ilmi, että viivoituksella kuvatut kylän vainiot Kaulajoen varressa sijaitsivat kokonaan savimaalla (sininen väri), mikä olikin Pöytyällä tyypillistä. Samalla voidaan todeta, että 1700-luvun lopulla joen ja kallion (punainen väri) välinen viljelyyn sopiva maa oli käytetty tarkasti hyväksi.
Koska avointa historiallista paikkatietoa on saatavilla kovin rajallisesti, paikkatiedon kanssa toimivat tutkijat joutuvat tekemään paljon työvaiheita, jotka mahdollistavat varsinaisen tutkimuksen tekemisen. Toivottavaa olisi, että tämän työn hedelmät saataisiin avoimesti käytettäviksi, jotta kerran tehtyä työtä ei tarvitsisi tehdä uudelleen ja samalla ehkä kiinnostus paikkatiedon käyttöön lisääntyisi.
Kirsi Laine
Kirjoittaja on Suomen historian tohtorikoulutettava.
