Tekijä: Juho Malka

Monipuolinen yliopisto-opiskelu

Kuten monilla historiaa yliopistossa opiskelevilla on tapana, minä itsekin kiinnostuin historiasta jo lapsena. Suomen historia ei kuitenkaan kiinnostanut minua mitenkään erityisesti, ja ajatukseni kotimaani historiasta oli pitkään hyvin stereotyyppinen: ei täällä Suomessa ole ikinä tapahtunut mitään jännittävää tai kiinnostavaa. Kiinnostuksen kipinä Suomen historiaa kohtaan syttyi lukiossa Suomen historian kursseilla, ja ryhdyin vapaa-ajallani lukemaan siitä kertovia kirjoja. Niinpä Turun yliopisto, jolla oli oppiaineenaan Suomen historia, tuntui luontevalta valinnalta hakea opiskelemaan.

Historian opinnot yliopistossa ovat melko erilaiset kuin lukiossa. Poliittiset tapahtumat jäävät enemmän taka-alalle, ja opiskeluissa keskitytään esimerkiksi arjen historiaan. Sama koskee Suomen historiaa, eikä opintojen keskiössä ole esimerkiksi Ruotsin ajan poliittiset tapahtumat tai Kekkonen. Vielä peruskoulussa ja lukiossa opetus tähtää siihen, että opiskelija omaksuisi tietyn määrän tietoa. Yliopistossa tarkoitus ei ole, että luennoitsijat kaatavat kaiken tietonsa innokkaiden opiskelijoiden päähän eikä se, että opiskelijasta tulee muutamassa vuodessa kävelevä historian tietopankki. Sen sijaan opiskelijasta halutaan kehittyvän laaja-alainen historian tuntija, joka osaa jäsentää ja käsitellä tietoa kriittisesti. Tämän lisäksi opiskelijan täytyy oppia itse tuottamaan tietoa ja tieteellistä tekstiä. Niinpä ensimmäisen opiskeluvuoteni aikana olen oppinut paljon tutkimuksen tekemiseen liittyviä asioita: olen oppinut lähdekritiikin ja tieteellisen kirjoittamisen perusteet, sekä pohtinut historian olemusta ja sitä, mihin historiantutkimusta oikeastaan edes tarvitaan. Tämän lisäksi olen toki oppinut uusia konkreettisia asioita historiasta. Opinnot siis ovat melko erilaisia, mihin historianopetuksessa on tottunut vaikka lukiossa.

Yliopisto-opiskelu ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei opiskelijalla olisi muuta elämää kuin istua kirjojen ääressä ja lukea. Yliopistolla on tarjolla kaikenlaista vapaa-ajan toimintaa. Opiskelijoiden viihtyvyydestä huolehtivat esimerkiksi ainejärjestöt, ylioppilaskunta sekä osakunnat. Vanhana oppilaskunta-aktiivina lähdin mukaan historia-aineiden ainejärjestö Kritiikki ry:n toimintaan mukaan hakeutumalla järjestön hallitukseen, jossa tehtäväkseni tuli koulutuspoliittinen vastaavuus. Tiedän, kuulostaa järkyttävän tylsältä, mutta sitä se ei ole! Tehtävään kuuluu tiivistettynä toimia viestinvälittäjänä opiskelijoiden ja henkilökunnan välillä ja huolehtia omalla panoksellani siitä, että opiskelijoiden opinnot olisivat mahdollisimman toimivat. Konkreettisesti tämä näkyy mm. osallistumisena historia-aineiden oppiainekokouksiin ja kuuntelemalla opiskelijoiden murheita heidän opintoihinsa liittyen. Ainejärjestömme Kritiikki järjestää myös erilaisia tapahtumia jäsenistölleen, kuten viini- tai olutiltoja. Näissä rennoissa iltamissa tutustutaan erilaisiin viineihin tai oluisiin, yleensä teemojen kautta, kuten vaikka Etelä-Amerikan viinit. Näiden lisäksi tarjolla on erilaisia urheilu- ja kulttuuritapahtumia, matkoja kotimaassa ja ulkomailla sekä perinteisiä alkoholin huurruttamia juhlia. Ja kaikki tämä vain yhden ainejärjestön tarjoamana. Yliopistolla siis on tarjolla niin monipuolisesti erilaista vapaa-ajan toimintaa, että taatustikaan ei tule tylsää hetkeä!

Jutun kirjoittaja Mikko Saira on toisen vuoden Suomen historian opiskelija. Hän toimii historianopiskelijoiden ainejärjestön Kritiikki ry:n koulutuspoliittisena vastaavana. Kuvassa myös koira Nero. Kuva: Sofia Hakala.

 

How to survive? Lyhyt opas yliopistossa selviytymiseen

Tiedämme, että opiskelijoilta edellytetään mahdollisimman nopeaa valmistumista. Yliopisto on asettanut tavoitteen valmistumisesta viiteen vuoteen, jonka aikana opiskelijasta pitää tulla oman alansa ammattilainen. Elämä ei kuitenkaan aina välitä tavoiteajoista ja budjeteista, eikä elämä mene aina niin kuin suunnittelee. Ei vaikka suunnittelisi kuinka hyvän henkilökohtaisen opintosuunnitelman (HOPS:in) itselleen. Haluan tällä tekstillä muistuttaa kaikkia historian opiskelijoita siitä, että elämään kuuluu muuta kuin opiskelu tavoiteaikoineen. Turun yliopistossa opiskelija voi opiskella seitsemän vuotta ennen kuin joutuu anomaan lisää opiskeluaikaa itselleen. Voit siis hyvillä mielin opiskella seitsemän vuotta rauhassa ennemmin kuin sellaisella tyylillä, joka ei itsellesi sovi.

Seuraava suuri kysymys, joka painaa opiskelijoiden mieltä, on opintojen rahoittaminen. Kuinka paljon saan opintorahaa, entä miten asumislisän saaminen muuttuu syksyllä 2017 ja kannattaako ottaa opintolainaa? Opintorahaa saa jokainen opiskelija 250 euroa kuukaudessa, riippumatta siitä milloin aloitti tai aloittaa opiskelut. Opiskeluiältään nuoremmat joutuvat miettimään tarkkaan, miten suunnittelevat opiskelunsa, koska heillä on tukikuukausia vähemmän kuin aiemmin aloittaneilla. Elokuussa 2017 opiskelijat siirtyvät yleisen asumistuen piiriin ja se aiheuttaa muutoksia enemmän tai vähemmän opiskelijoiden tuloihin. Asumistuki maksetaan nyt yksilöllisesti, kun aiempina vuosina kaikille maksettiin sama summa.

Opintolainan määrä sen sijaan nousee 400 eurosta 650 euroon. Korkeakouluopiskelijoiden opintolainavähennyksen ja -hyvityksen enimmäismäärät eivät muutu, vaikka lainamäärä suurenee. Näihin hyvityksiin ja vähennyksiin liittyy muutamia ehtoja, joihin kannattaa tutustua ennen kuin ottaa lainaa. Maksuhäiriö ei enää syyslukukaudesta 2017 alkaen estä opintolainan valtiontakauksen saamista.

Opiskellessa kannattaa pitää omasta jaksamisesta huolta. Hannele rentoutuu Mynämäen Karjalassa, jossa hän vietti lapsuuden kesänsä. Kuvassa on Hannelen lempipaikka Karjalasta isovanhempien saunan pihapiiri. Saunan vanhimmat osat ovat 1800-luvun jälkipuolelta ja uudemmat osat vuodelta 1902. Kuva: Antti Malin.

Kaikki eivät kuitenkaan halua ottaa lainaa, syystä tai toisesta. On muitakin keinoja, joilla opiskelija selviää rahallisesti opiskeluvuosistaan. Monet käyvätkin töissä opiskeluiden ohella. He tekevät joko oman alan töitä tai sitten aivan jotain muuta. Työskentely on yksi vaihtoehto rahoittaa opiskelut opintorahan lisäksi. Itse käyn sijaistamassa vanhoissa kouluissani ja tienaan sillä vuoden aikana ihan hyvin. Lisäksi teen satunnaisia keikkoja Muumitapahtumissa muutaman kerran vuodessa ja olen töissä Muumimaailmassa viikon ajan, kun on Taikatalvi. Teen paljon opintoja vuoden aikana ja enkä pystyisi itse tekemään säännöllisesti töitä ja opiskelemaan samalla. Mutta kuten aiemmin totesin, kaikki on yksilöllistä. Tärkeintä on, että pystyt itse tasapainottamaan elämääsi opiskeluiden, töiden ja muiden elämään kuuluvien asioiden välillä. Muistathan pitää omasta jaksamisestasi huolta, kaikkea ei tarvitse aina tehdä täysillä. Joskus hyvä erinomaisen sijaan on myös sallittua.

Jutun kirjoittaja Hannele Vilen on neljännen vuoden Suomen historian opiskelija.Hän toimii vuonna 2017 historianopiskelijoiden ainejärjestö Kritiikki ry:n sosiaalipoliittisena vastaavana. Kuva: Antti Malin.

Onko mies ihminen? – Kokemuksia kandidaatintutkielman kirjoittamisesta

Kun minua pyydettiin kirjoittamaan Historifriikkiin teksti kandintutkielman tekemisestä, tartuin tarjoukseen innolla, sillä koin tutkielman kirjoittamisen hyvin mielekkääksi puuhaksi. Olin jo kesällä pohtinut tutkielmani aihetta, mutta en ollut saanut siihen otetta. Moni asia kiinnosti, mutta yksikään niistä ei tuntunut sopivalta tutkielman aiheeksi.

Löysin aiheeni vasta lukuvuoden alussa, kun aloitin sukupuolentutkimuksen johdantokurssin. Luennolla mainittiin Suomessa 1960-luvulla toiminut naisasiajärjestö Yhdistys 9, joka ajoi myös miesten tasa-arvoa. Tämä herätti kiinnostukseni, ja lähdin tutkimaan aihetta tarkemmin. Lisätietoja ei netistä löytynyt paljoa, mutta löytämäni tiedonrippeet kiinnittivät huomioni vielä enemmän. Sain tietää yhdistyksen kirjoittamasta julkilausumasta, jonka nimi oli Mieskin on ihminen. Se käsitteli muun muassa isyyslomaa. Kandiaiheeni alkoi tässä kohtaa jalostua mielessäni, mutta siinä oli vielä paljon aukkoja. Se oli täyskäännös aikaisemmista ideoistani, sillä aikaisemmin olin ajatellut tutkia naisten tasa-arvoa.

Pian tämän kurssin jälkeen alkoi kandiseminaari, ja kävimme läpi mahdollisia aiheitamme. Tässä kohtaa sain tietää Yhdistys 9:ltä löytyvän arkiston, joka sijaitsee Kansan Arkistossa Helsingissä. Varasin bussiliput, ja ohjaajan vinkit mielessäni lähdin Helsinkiin valokuvaamaan arkistoa. Päiväretki oli jännittävä, sillä pahimmassa tapauksessa joutuisin vaihtamaan aihetta. Jännitys johtui siitä, etten ollut etsinnästä huolimatta onnistunut löytämään julkilausumasta kuin lyhyitä pätkiä. Jos koko tekstiä ei löytyisi, olisi vaikeaa tehdä tutkielmaa aiheesta, jonka ympärille se niin vahvasti kiinnittyy.

Kun pääsin paikan päälle, arkiston laajuus yllätti minut. Luulin olleeni tietoinen siitä, mutta kun pölyisiä kansioita ladottiin pöydälleni, oli tekstin määrä lamaannuttava. Onneksi olin varautunut kameralla. Kuvasin kaikki tekstit, jotka vaikuttivat sopivan tutkimukseeni. Vietettyäni puoli päivää arkistossa ja käytyäni läpi arkistoa tehokkaasti, alkoi pieni epäilys kolkuttaa takaraivossani. En ollut nähnyt vilaustakaan julkilausumasta.

Juuri siinä kohtaa, kun olin jo luovuttamassa, käänsin sivua, ja siinä se oli. Yksinkertainen, kellastunut paperi, jonka otsikko oli juuri se mitä etsin. Koko julkilausuma, täydellisenä! Onneksi olin yksin tutkijanhuoneessa, sillä olisin todennäköisesti häirinnyt muita ilonvingahduksieni kanssa. Nopean lukemisen perusteella lausuma oli juuri sellainen, kun olin ajattelutkin, ja se oli erittäin hyvä lisä tutkielmaani.

Yhdistys 9:n Mieskin on ihminen -julkilausuma löytyi Kansan Arkistosta.  Kuva: Tanja Laimi.

Arkistoreissuni jälkeen alkoi itse tutkimuksenteko. Olin aiemmin etsinyt hieman tutkimuskirjallisuutta, mutta nyt sitä piti etsiä toden teolla. Sukupuolentutkimuksen opiskelusta oli hyötyä, sillä löysin kirjoja myös sen puolelta. Samoihin aikoihin kävin läpi myös valokuvaamani aineistot, ja tein niistä muistiinpanot. Karsin pois suuren määrän tekstiä, ja jätin jäljelle vain sen, joka oikeasti liittyi aiheeseeni. Se vei yllättävän paljon aikaa.

Tutkimuskysymykseni olivat onneksi tässä kohtaa hahmottuneet selkeiksi, eivätkä ne työn aikana muuttuneet merkittävästi. Se helpotti aineistojen läpikäymistä. Samalla hahmottui jo työn otsikko: Onko mies ihminen? – Yhdistys 9 ja miesten tasa-arvo 1960-luvun Suomessa. Tutkimukseni kiinnittyi siis Yhdistys 9:ään, miesten tasa-arvoon ja Mieskin on ihminen -julkilausumaan.

Tutkimuksessani sain selville, että Yhdistys 9 oli yhteiskunnallisesti hyvin merkittävä yhdistys. Se sai äänensä kuuluville niin sanomalehdissä, radiossa kuin televisiossakin. Yhdistys nosti esille miesten tasa-arvon monipuolisesti. Se myös haastoi ajatusta perinteisestä roolijaosta miehen ja naisen välillä. Aiheesta keskusteltiin vilkkaasti 1960-luvun loppupuolella. Ajatus miesten tasa-arvosta jakoi ihmisiä, ja keskustelut kävivätkin kuumana.

Tutkimuksessani huomasin kuitenkin, että Yhdistys 9:n toiminnassa naisten tasa-arvo sai enemmän huomiota kuin miesten. Aikomuksia oli paljon, mutta toimintaa vähemmän. Isyysloma ei tullut voimaan 1960-luvulla, eikä miesten tasa-arvo parantunut oleellisesti, mutta Yhdistys 9:n nosti sen esille, ja sen vaikutus voidaan nähdä vielä vuosikymmenien jälkeenkin.

Näin tutkielman tehneenä voin antaa pari vinkkiä niille, jotka aloittavat kandiseminaarin tänä syksynä. Aloittakaa ajoissa, ja tehkää tutkimusta vähän kerrallaan. Merkatkaa muistiinpanoihinne lähteet kunnolla, ja tehkää selkeää työtä. On vaikea muistaa kuukauden jälkeen, mitä yksittäiset merkinnät tarkoittavat. Muistakaa jättää itsellenne aikaa siihen, että pidätte taukoa kirjoittamisesta. On helpompi nähdä teksti uusin silmin, kun siitä pitää hieman taukoa.

Tärkeimpänä kuitenkin, muistakaa nauttia sen tekemisestä! Ottakaa sellainen aihe joka kiinnostaa, ja tehkää tutkielmaa aikataululla, joka sopii teille. Mikään ei tapa motivaatiota yhtä tehokkaasti kuin kiire.

Jutun kirjoittaja Tanja Laimi on viidennen vuoden Suomen historian opiskelija. Kuva: Tanja Laimi.

 

Harjoitteluhaastattelussa Reetta Nykänen

Kolmannen vuoden Suomen historian opiskelija Reetta Nykänen sai keväällä harjoittelupaikan Turun museokeskukselta. Kevään harjoittelujakso poiki heti kesäksi uuden harjoittelujakson museokeskuksella. Reetta on viihtynyt monipuolisessa harjoittelupaikassaan ja nauttii vaihtelevista työpäivistään.

Monet Reetan työtehtävistä ovat liittyneet museokeskuksen Kauppatorilla sijaitsevaan Konttiin. Kuva: Reetta Nykänen.

Hämeestä kotoisin oleva Reetta Nykänen sai opiskelupaikan Turun yliopistosta vuonna 2014. Aluksi hän opiskeli Turussa arkeologiaa, mutta vaihtoi ensimmäisen vuoden jälkeen pääainekseen Suomen historian. Opintojen alussa Reetta oli kiinnostunut esihistorian ja historiallisen ajan taitteesta Suomen alueella. Kun arkeologian kenttätyöt eivät ammatillisessa mielessä Reettaa houkutelleet, päätti hän vaihtaa pääaineekseen Suomen historian.

Historian opintojen aikana Reetan kiinnostus on vaihtunut nykyajan historiaan. Kandidaatintutkielmassaan hän käsitteli lehti- ja keskustelupalstalähteiden avulla internetin näkymistä nuorten arjessa 1990-luvulla. Arkeologian lisäksi Reetta on opiskellut sivuaineenaan museologiaa, sillä häntä kiinnostaa tulevaisuudessa työtehtävät museoalalla. Erityisesti Reettaa miellyttäisi työskentely museoiden kehittämistyön parissa, sillä museoala on parhaillaan suuressa murroksessa, koska museot toimivat nykypäivänä myös seiniensä ulkopuolella. Kun museologian opiskelijoiden ainejärjestön Museioinin sähköpostilistalle tuli tieto Turun museokeskuksen hakevan korkeakouluharjoittelijaa Turun keskustassa sijaitsevaan Kansalaistilaansa, Reetta päätti hakea tehtävää ja sai paikan.

Jo Kansalaistilassa esillä ollut Unelmien museo -kartta on esillä myös Kontissa. Karttaan voi merkitä oman unelmansa Historian museon sijainnista. Kuva: Reetta Nykänen.

Museokeskuksen korkeakouluharjoittelijan tehtävät ovat olleet Reetalle mieleisiä, koska työtehtävät ovat olleet monipuolisia ja vaihtelevia. Keväällä tehtävät liittyivät pääosin museokeskuksen Forumissa sijainneeseen Kansalaistilaan. Kesän harjoittelussa tehtävät ovat kytkeytyneet Kauppatorilla olevaan Konttiin. Tehtäviin on kuulunut tiedottamista Kansalaistilan ja Kontin tapahtumista ja niiden organisointia.  Sekä kevään että kesän harjoittelussa hän pääsi tekemään työtä Historian museo – Unelmien museo -hankkeen parissa. Hankkeen myötä Reetta on päässyt selvittämään, millainen olisi turkulaisten unelmien museo. Lisäksi hän on ollut mukana esimerkiksi museokeskuksen Kansalaistilan ja Kontin sisältöjen suunnittelussa. Reetta toteaa, että harjoittelussa ”on ollut tosi kivaa, kun työ on ollut tosi monipuolista ja työpäivät ovat olleet vaihtelevia. Työpäivät ovat kuluneet nopeasti.”

Reetta kokee oppineensa harjoittelussa paljon uutta, vaikka opinnot ovat valmistaneet harjoitteluun hyvin. Reetta kertoo, että harjoittelussa hän on päässyt kokemaan, miten isossa organisaatiossa toimitaan ja kuinka projekteja toteutetaan. Reetta toteaa, että harjoittelussa hänen omat suunnittelu- ja organisointitaitonsa ovat kehittyneet. Myös verkostoitumisen merkityksen hän on harjoittelun aikana ymmärtänyt. Taidoissaan ja tiedoissaan Reetta on huomannut kehitettävää esimerkiksi liiketoimintaosaamisen osalta, sillä hän on havainnut sen työelämässä tärkeäksi taidoksi myös humanistisella alalla. Siksi hän kertoo harkitsevansa suorittavansa liiketoimintaosaamisen opintoja tulevaisuudessa.

Reetta toivoo, että voisi tehdä Historian museo – Unelmien museo -hankkeeseen liittyen gradua.

Harjoittelujakson jälkeen Reetta toivoo työllistyvänsä jatkossa museoalalle. Hän kertoo, että ”Historian museo – Unelmien museo -hanke on tullut itselleni tosi tärkeäksi. Toivon, että pystyn tekemään aiheeseen liittyen gradua tai ainakin olla jollain muulla tavalla mukana siinä hankkeessa.”

 

Juho Malka