Joulukuussa 1832 toista lastaan odottava 24-vuotias luostarinmäkeläinen Fredrica Söderlund sai suru-uutisen: hänen puolisonsa, 25-vuotias muurarinkisälli Carl Nummelin oli hukkunut Ahvenanmaalla Bomarsundin läheisyydessä. Nummelin oli yksi kuudesta turkulaisesta muurarinkisällistä, jotka olivat olleet huvipurjehduksella ja joutuneet onnettomuuteen palatessaan Töftön saarelta Bomarsundiin. Heidän aluksensa kenties kaatui tai ajautui karille, minkä seurauksena hukkui 13 henkilöä.

Nummelin oli syntynyt Turussa vuonna 1807 ja mennyt 21-vuotiaana naimisiin piikana työskennelleen Fredrica Söderlundin kanssa. Söderlund oli kotoisin Luostarinmäeltä tontilta 173, jonka omistivat hänen vanhempansa ja joka tunnetaan nykyisin Merimiehenpihana. Sinne pariskunta myös asettui asumaan esikoisensa Edla Fredrican synnyttyä elokuussa 1830. Söderlundien suku asuikin tontilla Luostarinmäen museokorttelin, silloisen Luostarinmäen käsityöläismuseon, avaamiseen asti.

Joulukuu on kummallinen aika huvipurjehdukselle hyisellä merellä Ahvenanmaalla kaukana kotoa, ja ajankohta yhdessä suuren onnettomuuden kanssa on omiaan herättämään historiantutkijan kiinnostuksen tapausta kohtaan. Mitä Nummelin oikein teki muiden muurarinkisällien kanssa Ahvenanmaalla tuohon aikaan?

Vastaus arvoitukseen piilee hukkuneiden turkulaisten ammateissa. Nämä muurarinkisällit osallistuivat mitä todennäköisimmin Ahvenanmaalla sijainneen Bomarsundin linnoituksen rakennustöihin. Aikanaan vaikuttavan linnoituksen rauniot kohoavat yhä Ahvenanmaalla Sundsvägenin varrella, mutta siitä on jäljellä lähinnä muurinpätkiä ja kasvillisuuteen peittyneitä tiili- ja kivikasoja. Vuodesta 1809 vuoteen 1854 Bomarsundin linnoitus ja sen yhteydessä sijainnut varuskuntakaupunki olivat kuitenkin Ahvenanmaan tärkeä keskus, jonka oli tarkoitus suojella alueen meriväyliä sekä puolustautua maalta ja mereltä tulevia hyökkäyksiä vastaan. Linnoitustyöt aloitettiin vuonna 1832, ja myös Carl Nummelinin on täytynyt lähteä rakennustöihin aikaisintaan keväällä 1832, sillä hänen ja Fredrica Söderlundin toinen lapsi syntyi helmikuussa 1833. Linnoitustyöt olivat edelleen kesken, kun Krimin sota syttyi, ja sen yhteydessä Bomarsundiin hyökättiin vuonna 1854. Taistelussa noin 12 000 brittiläistä ja ranskalaista sotilasta hyökkäsi linnoitukseen, joka antautui muutaman päivän taisteluiden jälkeen. Tappio merkitsi Bomarsundin linnoituksen tuhoa.

Bomarsundin rakennustöissä oli mukana noin tuhat rangaistusvankia, mutta muut tiedot rakentajista ovat jääneet historian hämäriin. Onneton useita turkulaisia perheitä kohdannut joulukuinen onnettomuus kuitenkin tuo esiin ihan tavalliset linnoitusta rakentaneet muurarit. Lisäksi se kääntää katseen näiden rakentajien perheisiin ja läheisiin. Onnettomuudessa hukkuneiden muurarinkisällien äkillisen kuoleman on täytynyt olla todella kova taloudellinen isku heidän perheilleen, sillä 1800-luvulla perheen elannon tienaaminen oli aviomiehen tehtävä. Isossa rakennusurakassa, joka oli hädin tuskin ehtinyt alkaa, oli mahdollisesti ollut kiinni perheen useamman vuoden tienestit. Yhtä suuri taakka lienee ollut perheenjäsenen kuolemasta aiheutunut suru, ja erityisesti raskaana olleen Fredrica Söderlundin tilanteen on täytynyt olla vaikea. Mitä ilmeisimmin hän sai kuitenkin perheeltään tukea, sillä hän asui samassa pihapiirissä vanhempiensa ja lähes kaikkien sisarustensa ja heidän perheidensä kanssa. Suvun antamasta henkisestä ja taloudellisesta tuesta kertoo se, ettei Söderlund solminut uutta avioliittoa ja että molemmat hänen lapsensa pääsivät aloittamaan koulunkäynnin vuonna 1820 Turkuun perustetussa erityisesti köyhille työläislapsille tarkoitetussa Bell‒Lancasterkoulussa.

Näiden muurarinkisällien osuus Bomarsundin rakentamisessa on jäänyt historiankirjojen ulkopuolelle, ja heidän kohtalonsa näkyvät ainoastaan rippikirjamerkinnöissä sekä kuoleman syitä ja olosuhteita valaisevissa merkinnöissä kuolleiden ja haudattujen luetteloissa. Niiden niukatkin merkinnät, historiantutkijalle korvaamattoman tärkeät johtolangat, paljastavat kuitenkin isoja asioita, kun ottaa käyttöön yhden tutkijan tärkeimmistä työkaluista: kontekstin.

Noora Viljamaa

Kirjoittaja on Suomen historian tohtorikoulutettava, joka tekee väitöskirjaa seksityöläisten lasten köyhyyskokemuksista 1800-luvun alkupuolen Turussa.

Lähteet

Bomarsund. Imperiumin etuvartio. Ahvenanmaan maakuntahallituksen Museovirasto, Maarianhamina 2004. Verkossa saatavissa: http://www.ahvenanmaa.fi/images/Bomarsund_fin.pdf (Haettu 28.5.2021.)

Turun suomalaisen seurakunnan rippikirja 1832‒1841 (I Aa1:60, II‒IV, Luostarikortteli ja Kupittaa), Kansallisarkisto Turku.

Suomalaisen seurakunnan kuolleiden ja haudattujen luettelot 1829‒1844 (I F1:12), Kansallisarkisto Digitaaliarkisto.