F. E. Sillanpään Hurskas kurjuus ja Hämeenkyrön lähdeaineistojen todellisuus


F. E. Sillanpää 1920-luvulla (Museovirasto)

Kirjailija Frans Emil Sillanpää julkaisi 1919 romaanin Hurskas kurjuus, jossa hän kuvaili 1857 syntyneen ja 1918 punakaartilaisena teloitetun Toivolan Jussin elämänvaiheita. Päähenkilö on fiktiivinen, mutta hänen kotipitäjästään on helposti tunnistettavissa Sillanpään kotipitäjän Hämeenkyrön paikkoja, paikannimiä ja henkilöitäkin.

Toivolan Jussi eli Johan Abraham Benjamininpoika syntyy syyskuussa 1857 Benjamin Nikkilän ja hänen kolmannen vaimonsa Maija Ollilan ainoana yhteisenä lapsena. Nikkilä ja Ollila ovat taloja Sillanpään kotikylässä Kierikkalassa, jossa on myös lasten leikkipaikaksi romaanissa kuvailtu Sikomäki ja josta romaanissa käytetään nimeä Harjakangas. Sen sijaan kylän talona mainittua Husaria ei Kierikkalassa eikä koko pitäjässäkään ole ollut.

Nikkilän Penjami kuvataan vahvasti viinaan meneväksi mieheksi, jonka talo on velkaantunut ja joka on ilmentänyt isäntävaltaansa antamalla kullekin vaimolleen keppiä. Velkaantunut hän on lähinnä Ollilan uudelle isännälle, joka on kotoisin Kokemäeltä. Hämeenkyrön rippikirjojen mukaan Kierikkalassa ei 1850-luvulla ollut yhtään Kokemäellä syntynyttä henkilöä, joten tältä osin kyseessä on fiktio.

Nikkilän ja sen väen lopulliseksi kohtaloksi koituvat nälkävuodet 1866–1868. Vuosi 1866 tuo pitäjään Pohjanmaalta ensimmäiset kerjäläiset ja heidän mukanaan kulkutauteja. Vuoden 1867 suuret katovahingot pakottavat Nikkilän Penjamin luovuttamaan talonsa kiinnekirjan Ollilan varakkaalle isännälle, joka hakee 2600 markan saatavansa ulos lääninkansliassa pidetyn pakkohuutokaupan avulla ja huutaa Nikkilän itselleen. Nikkilän Penjami kuolee vielä kotonaan kuumetautiin, mutta Maija ja Jussi lähtevät kerjäläisinä Kokemäelle etsimään turvaa siellä asuvista varakkaista sukulaisista. Pian sukulaistaloon päästyään Maijakin kuolee kulkutautiin.

Hämeenkyrössä kuoli 1867–1868 alun toista tuhatta henkeä erilaisiin kulkutauteihin, ja kaikkiaan 18 taloa joutui vuosina 1867–1870 pakkohuutokauppaan. Kierikkalassa joutui pakkohuutokauppaan ainoastaan Jutilan talo. Sen isäntä Kaarle Kustaa Aadolf Kustaanpoika, joka 1870-luvulla otti sukunimen Kataisto, oli syntynyt Hämeenkyrössä 27.4.1840 ja hänen puolisonsa Eufrosyne Kristianintytär Mouhijärvellä 20.11.1846. Avioliitosta syntyi 8 lasta vuosina 1865–1890.

Menetettyään tilansa he asuivat ensin renkiperheenä ja sitten itsellisinä Vanajan kylässä Kaupin talon maalla ja olivat elossa vielä 1911, jolloin Hämeenkyrön viimeinen internetissä oleva rippikirja päättyy. Muistakaan Hämeenkyrön talollisperheistä, jotka menettivät tilansa pakkohuutokaupoissa 1860-luvun lopulla, ei ole löydettävissä varsinaisia vastineita Hurskaassa kurjuudessa kuvatulle Nikkilän perheelle.

Toivolan Jussi, joka on ottanut itselleen sukunimen päästyään metsätöihin, päätyy monien vaiheiden kautta takaisin kotipitäjäänsä, menee siellä naimisiin toisen miehen lasta odottavan piian kanssa ja pääsee torppariksi Yrjölän tilaan kuuluvaan huonokuntoiseen Kräpsälän torppaan. Kylää ei mainita, mutta Kräpsälä-niminen torppa kuului alun perin Muotialan kylässä olevaan Koonin ja vuodesta 1896 lähtien Mäkelän tilaan ja itsenäistyi siitä 1922. Tampereelle muuttanut perheen vanhin poika tutustuttaa Jussin Kansan Lehteen ja työväenaatteeseen, josta Jussi eli Juha toivoo pelastusta köyhiin oloihinsa ja jota hän saarnaa kaikille, jotka joutuvat sitä kuuntelemaan.

Lakkolaisia Hämeenkyrön työväentalon edessä 1909 (Työväen museo)

Punakaartin tultua perustetuksi syksyllä 1917 Toivolan Juha liittyy siihen, ja sisällissodan alettua 1918 hän toimii komppaniansa esikunnan antamissa tehtävissä, suorittaa pakko-ottoja talollisten luona ym. Komppanian esikunta on sijoittunut lähellä hänen syntymäkyläänsä sijaitsevaan Rinnen taloon; sen todellinen esikuva oli IV komppanian esikunta Kaarlo Linnen talossa. Miehille jaetuista kivääreistä tehdään luettelot, joihin on merkitty kiväärin saaja ja kiväärin numero.

Punaisten pääpuolustusasema pohjoisesta päin hyökkääviä valkoisia vastaan sijaitsi Kyröskoskella, josta romaanissa käytetään nimeä Kuuskoski. Maarianpäivän ”pakoyönä” 23.3. rintama murtui, ja punaiset pakenivat jäätietä pitkin valkoisten tieltä etelää kohti. Toivolan Jussi määrätään kivääreineen vartioimaan matkan varrella asuvaa ”Paitulan herraa”. Herran ja hänen kohtalonsa todellinen esikuva oli Laitilan virkatalon vuokraaja Eero Koskimies. Pakomatkallaan vieraspaikkakuntalaiset punaiset murhaavat hänet ja jättävät ruumiin makaamaan järvenjäälle.

Jussi näkee tapahtuman, jättää kiväärinsä ruumiin viereen ja pakenee kotiinsa. Sieltä valkoiset löytävät hänet jo seuraavana päivänä, koska ovat saaneet haltuunsa punaisten kivääriluettelot ja päätelleet Jussin murhaajaksi. Muuan jääkäri teloittaa hänet ja 8 muuta punakaartilaista Hämeenkyrön hautausmaalla, jossa ammuttavia varten on kaivettu suuri joukkohauta. Jussi laskeutuu makuulle ruumiskasan päälle, mutta jääkäri komentaa hänet pystyyn ja ampuu sitten.

F. E. Sillanpää, joka oli liittynyt Hämeenkyrön suojeluskuntaan, kuuli jääkärin kertovan ”hauskana juttuna” tätä teloitukseen liittyvää tapausta, ja sisällytti sen Hurskaan kurjuuden käsikirjoitukseen. Kustantaja katsoi kuitenkin sen loukkaavan liiaksi jääkärien kunniaa, minkä vuoksi se jätettiin pois.

Tältä osin ei siis ole kysymys fiktiosta, mutta Kansallisarkiston Sotasurmat-tiedoston mukaan Hämeenkyrössä teloitettiin 24.–25.3. yhteensä vain viisi punaista. Teloittajana toiminut jääkäri oli mahdollisesti eräs Hämeenkyrön suojeluskuntalaisten joukkueenjohtajaksi määrätty mies. Jääkärin suorittama vanhan miehen teloitus tapahtui ilmeisesti myöhemmin, eikä teloitettua ole tunnistettu Kansallisarkiston Suomen Sotasurmat 1914–1922 -tiedostosta eikä muistakaan lähteistä.

 

 

Terhi Nallinmaa-Luoto
Kirjoittaja on Suomen historian jatko-opiskelija, joka valmistelee väitöskirjaa työnimellä ”Talollisista tilattomiksi. Sosiaalisia romahduksia ja niiden seurauksia 1860-luvun Pirkanmaalla”, tutkimusalueina Hämeenkyrön ja Längelmäen kunnat.

 

Kirjallisuutta:

Nallinmaa-Luoto, Terhi 1990: Hämeenkyrön historia II vuodesta 1722 vuoteen 1865. Julk. Hämeenkyrön kunta ja Hämeenkyrön seurakunta.
Nallinmaa-Luoto, Terhi – Agge, Marja 2003:  Hämeenkyrön historia III vuodesta 1866 vuoteen 2000. Julk. Hämeenkyrön kunta ja Hämeenkyrön seurakunta.
Rajala, Panu 1983: F.E. Sillanpää vuosina 1888-1923. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 397.
Sillanpää, F.E. 1958: Hurskas kurjuus. Päättynyt suomalainen elämäkerta. Teoksessa F.E. Sillanpää: Valitut teokset. Viides painos. Kustannusosakeyhtiö Otava. Helsinki.

 

JAA ARTIKKELI: Facebooktwitterpinterestlinkedin

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *