Etsivän keskuspoliisin henkilömappi numero 799 on hyvin ohut. Varsinaisia seurantatietoja ei juuri ole, sillä henkilömappi sisältää lähinnä muutaman lehtileikkeen henkilöstä. Vaikuttaa siltä, että turvallisuuspoliisi on ollut kiinnostunut seuraamaan henkilöä vain etäältä, eikä hänen toimintansa nähty merkittävästi uhkaavan yhteiskuntajärjestystä 1920–1940-lukujen Suomessa. Toisaalta henkilöön liittyvät rikosepäilyt ja rikokset, joista lehtileikkeetkin kertovat, tekivät asiasta enemmän muiden poliisivoimien, ei turvallisuuspoliisin, asian. Henkilömapin ensimmäinen ilmoitus helmikuulta 1925 on kuitenkin mielenkiintoinen:
“Saamani tarkistamattoman tiedon mukaan pitäisi Maria Åkerblommin asua täkäläisessä Bolseviikki edustajistossa Bolevardink. N:o 21. Tiedoittajani oli viimeviikon keskiviikkona nähnyt neuvostoauton varustettuna tunnetulla punaisella lipulla odottelevan Åkerblomilaisten huvila ”Ulffosas” edustalla ja lähti mainitulla autolla 3 henkilöä kaupungille päin. […] Sama kertoja oli työväentalolla kuullut eräässä kokoustilaisuudessa jo aikaisemmin paljon puhutuista ”Maailmanlopun” ilmoituksista, että tämäkin olisi Maria Åkerblommilaisten hommaa joilla oli tarkoitus saada hämminkiä aikaan Suomessa jolloin ryssien muka piti hyökätä Suomeen.”
Maria Åkerblom näki itsensä Jumalan valitsemaksi sananjulistajaksi. Horrossaarnoissaan hän ilmoitti kannattajilleen näkynsä ja profetoi tulevaa mutta ajautui rikosten tielle. Kuva: Wikimedia Commons.
Mielenkiintoisen ilmoituksesta tekee se, että siinä Etsivälle keskuspoliisille havainnoistaan kertonut tiedottaja samaisti tunnetun unissasaarnaajan, herätysliikkeen johtaja Maria Åkerblomin ja tämän seuraajat kommunisteihin. Ilmoittaja näki åkerblomilaisissa samaa yhteiskunnallista vaarallisuutta, mitä aikakaudella nähtiin kommunisteissa – mahdollisesti viittaus kommunisteihin teki ilmoituksesta arkistoimisen arvoisen myös sen kirjanneelle ylietsivälle.
Ilmoituksessa mielikuvitus oli saanut punaväritteiset siivet, sillä poliisi ei laajoista etsinnöistään huolimatta ollut löytänyt Åkerblomia. Ilmoitus ajoittuu aikaan, jolloin Åkerblomia oli etsitty jo muutaman kuukauden ajan hänen karattuaan Kammion sairaalasta, jonne hän oli joutunut mielentilatutkimukseen varkausepäilyjen ja vääriin valoihin liittyneiden yllyttämisepäilyjen jälkeen. Åkerblomilaisten Helsingin Meilahdessa sijainneeseen kartanoon tehdyt piilopaikat ja salakäytävät estivät poliisia löytämästä häntä ennen heinäkuuta 1926.
Åkerblomilaisuuden samaistaminen tasavallan järjestykselle vaarallisiksi luokiteltuihin kommunisteihin selittää varmasti se, että liike oli kehittynyt hyvin suljetuksi yhteisöksi ja omaksunut oikeusjärjestyksen vastaisia toimintatapoja syyllistyessään vääriin valoihin ja murhayritykseen. Rinnastus kommunisteihin oli tehty jo elokuussa 1924 Turun Sanomissa, kun viranomaisilta vaadittiin toimia laillisuuden rajat ylittäneelle liikkeelle: ”Jokainen yritys horjuttaa lainalaista yhteiskuntajärjestystä – tapahtuu se sitten kumouksellisten kommunistien tai uskonnollisen lahkon taholta – on vaarallinen ja sellaisenaan torjuttava.”
Sisällissodan katkeroittamassa ilmapiirissä ja epävakaassa yhteiskunnallisessa tilanteessa Maria Åkerblomin unissasaarnaamisesta ja tulevan profetoimisesta vuonna 1917 alkaneen liikkeen oli ollut helppo saada kannatusta ihmisten etsiessä pysyvyyttä ja ratkaisuja turvattomuuteensa. Åkerblomilaisuus oli kuitenkin alkanut saada kyseenalaista huomiota, kun toimintaan liitettiin epäilyjä pahoinpitelyistä, varkauksista, ammuskelusta, oikeudessa annetuista lukuisista vääristä valoista ja liikkeen toimintaa tutkineen nimismiehen murhayrityksestä. Vuosien kuluessa epäilyt ja liikkeen puheet Palestiinaan matkaamisesta Kristuksen toista tulemista varten vaihtuivat vankilatuomioiksi. Kun lehdet uutisoivat jatkuvasti åkerblomilaisia kohtaan käydyistä oikeudenkäynneistä ja Åkerblomin pakomatkoista, lukevalle yleisölle välittyi tietoa liikkeen väärinkäytöksistä ja todistajanlausunnoista siitä, miten pitkälle liikkeen kannattajat olivat olleet valmiita menemään suojellakseen Åkerblomia.
Samaan aikaan, kun julkinen huomio åkerblomilaisuutta kohtaan oli suurta oikeudenkäyntien vuoksi, Etsivä keskuspoliisi perusti åkerblomilaisuudelle myös oman asiamapin vuonna 1926. Mappi on Maria Åkerblomin henkilömapin tavoin ohut. Mappi sisältää lehtileikkeiden välissä vain yhden muun dokumentin. Yksittäinen dokumentti on kuitenkin sitäkin mielenkiintoisempi. Vaikka Viipuri oli kaukana åkerblomilaisuuden varsinaisilta vaikutusalueilta, Viipurin alaosasto arvioi tilannekatsauksessaan åkerblomilaisuutta tammikuussa 1927: ”Vaikkakin tämä åkerblomilaisten asia on erikoinen ilmiö yhteiskunnassa, niin sillä on paljon yhtäläisiä piirteitä esoteerisen kommunismin kanssa. […] Molemmissa tapauksissa on havaittavissa sama orjamainen totteleminen ja liikkeen johdossa olevien kaikkien tekojen, hyvien ja huonojen, summittainen hyväksyminen.”
Etsivä keskuspoliisi tallensi Maria Åkerblomin vankilapakoihin ja liikkeen oikeudenkäynteihin liittyviä lehtiliikkeitä. Kuva: Piia Vuorinen.
Rinnastukset kommunismiin ovat vähäisiä, mutta sitäkin mielenkiintoisempia kuvauksia sotienvälisestä Suomesta. Toisaalta ilman kommunismirinnastuksiakin Etsivän keskuspoliisin mapit ja lehtien kirjoitukset kertovat, että liikkeessä nähtiin olevan tiettyä yhteiskunnallista vaarallisuutta. Etsivän keskuspoliisin mielenkiinto Maria Åkerblomia kohtaan päättyi kuitenkin jo vuonna 1933, kun hän vapautui ehdonalaiseen. Mielenkiinnon vähenemistä selittää varmasti se, että suurin osa kannattajista oli jättänyt liikkeen vankeustuomioiden aikana.
Viime viikolla 4.10. ensi-iltansa saaneen Marian paratiisi -elokuvan myötä Maria Åkerblom on jälleen ajankohtainen. Zaida Bergrothin ohjaama elokuva ammentaa tarinaansa todellisista tapahtumista, mutta käsittelee aihetta fiktiivisesti. Elokuvan kohdalla voisi pohtia ikuista kysymystä historiallisten elokuvien faktan ja fiktion suhteesta, mutta se on melko turhaa, koska elokuva paljastaa jo alkuteksteissään fiktiivisyytensä. Mielenkiintoisempaa on tällä kertaa havainto siitä, miten elokuva on nostanut kiinnostusta Maria Åkerblomia kohtaan historiallisena henkilönä. Mielenkiinto ilmenee kirjastojen varauslukuina teologian tohtori Gustav Björkstrandin kirjoittamaan Maria Åkerblomin elämäkertaan. Ensi-iltaviikonlopun jälkeen pääkaupunkiseudun Helmet-järjestelmässä 34 niteeseen on tehty kirjoitushetkellä 80 varausta. Myös Varsinais-Suomen alueen Vaski-järjestelmässä kirjoihin on kymmenen varausta, jotka voi tulkita elokuvan lisäämäksi kiinnostukseksi. Kiinnostus on varmasti hetkellistä, eikä se ole tietenkään mitään verrattuna elokuvan katsojamääriin tai syksyn kirjauutuuksiin (Helmet-järjestelmässä Jari Tervon Loiri-teokselle on 2 859 varausta). Mielestäni on kuitenkin mielekästä pohtia historiallisista henkilöistä tehtyjen elokuvien merkitystä vaihteeksi myös tästä näkökulmasta.
Liikkeen 300 kannattajaa muutti Kokkolasta Helsinkiin vuonna 1923, kun paikalliset vaativat viranomaisilta toimenpiteitä Åkerblomin häätämiseksi seudulta. Tavoitteena oli lähteä Palestiinaan kohtaamaan Kristus ja tällä matkalla ensimmäinen etappi olisi Helsinki. Kannattajien varoilla ostettiin mm. Toivolan kartano ja kannattajat eivät koskaan päässeet Helsinkiä pidemmälle. Nykyään kartanossa on asuntoja. Kuva: Piia Vuorinen.
Myös itse kiinnostuin lähemmin Maria Åkerblomista elokuvan ensi-iltaa odottaessa. Olen aikoinaan nähnyt dokumentin Maria Åkerblomista, lukenut hänen henkilömappinsa Kansallisarkistossa osana omaa väitöskirjatutkimustani ja rajannut henkilömapin oman tutkimukseni ulkopuolelle. Ilman elokuvaa en olisi tehnyt tätä reilun viikonlopun mittaista sivupolkua tutkimuksestani. En olisi vielä pitkään aikaan löytänyt aikaa tutustua Åkerblomin elämäkertaan tai varmistanut, mikä Seurasaarentien huviloista åkerblomilaisten Toivola oikeasti oli. Reippaillessani seuraavan kerran rakennuksen ohi lenkilläni on yksi historiakerros lisää.
Varmaa kuitenkin on, että elokuvan ja elämäkerran jälkeen Åkerblom pysyy jossain määrin arvoituksena, jossa inhimillisyys ja hyväntekijyys sekä epäinhimillisyys ja manipuloivuus ovat rinnakkain.
Piia Vuorinen
Kirjoittaja on Suomen historian tohtorikoulutettava, joka tutkii EK-Valpoa ja sen valtio- ja maanpetosrikoksista epäilemiä naisia.
Kirjallisuus:
Björkstrand, Gustav: Maria Åkerblom – Elämän ja kuoleman lähettiläs. Suomentanut: Mirja Hovila. Schildts, Helsinki 2011.
Björkstrand, Gustav: Åkerblom-rörelsen – En finlandssvensk profetrörelses uppkomst, utveckling och sönderfall. Väitöskirja, Åbo Akademi 1976.
JAA ARTIKKELI:
Kommunismirinnastus on kyllä mielenkiintoinen. Marian kumppani Eino Wartiovaara oli kuitenkin sotinut valkoisissa, hänen (Einon) veljensä oli jääkäri, eno sisällissodan aikaisista karuista lausunnoistaan tunnettu piispa Colliander ja koko perhe hyvissä asemissa yhteiskunnassa. Minua kiinnostaakin Einon osuus tässä liikkeessä. Oliko hän Marian lumoissa vai ymmärsikö mitä liikkeessä tapahtui. Oliko kyse tosiaan avun hakemisesta sotatraumaan vai mistä. Erikoisia ihmiskohtaloita.
Mielenkiintoinen huomio, jota en huomannut itse edes pohtia. Itse tulkitsen, että rinnastukset ja vertailut kommunismiin kertovat yksinomaan ajan yhteiskunnasta ja Etsivän keskuspoliisin asenteista, joissa yhteiskunnallisten uhkien nähtiin tulevan vasemmalta. Yleinen kommunisminpelko oli todennäköisesti helppo samaistaa tällaiseen liikkeeseen, jonka piirteissä nähtiin samankaltaisuuksia. Rinnastukset ja vertailut eivät siis kerro toiminnasta, vaan muiden siihen liittämistä käsityksistä. Olisin voinut korostaa tekstissäni tätä vielä enemmän.
Omat tietoni aiheesta perustuvat Etsivän keskuspoliisin aineistoa lukuun ottamatta Gustav Björkstrandin teoksiin. Elämänkerrassa Björkstrand kuvaa, että Vartiovaara oli hyvin tolaltaan sisällissodan jälkeen, etsi lohtua uskonnosta ja oli hyvin vakuuttunut siitä, että Jumala puhuu Åkerblomin välityksellä. Elämänkerrasta välittyy kuva, että Vartiovaaralla oli aktiivinen rooli liikkeen kyseenalaisten toimintamuotojen suunnittelussa. Vankilatuomionsa jälkeen Vartiovaara kuitenkin jättäytyi liikkeestä vähitellen pois. Jos et ole vielä lukenut Björkstrandin kirjoittamaa elämänkertaa, niin suosittelen lukemaan sen, sillä se auttaa varmasti hahmottamaan Vartiovaaran osuutta ja vastaamaan kysymykseesi.