”Kun pääsimme ulapalle, pohjoistuuli voimistui myrskynpuuskiksi”, kertoo Adolf Ivar Arwidsson merimatkastaan Pohjanlahdella. ”Pian tuuli heikkeni ja kääntyi muutaman piirun lännemmäksi. Tällä tavoin saimme kohta näkyviin Ruotsin majakat, mutta samalla taivas pimeni tuulensuunnassa. Kukaan ei kiinnittänyt siihen huomiota eikä tajunnut tätä ennusmerkkiä. Kello oli kolme iltapäivällä. Puhurit ujelsivat takiloissa, ja laivan keinunta aallokossa irrotti vanttien kiinnityshaan tyyrpuurin puolelta. Kun se oli saatu takaisin paikoilleen, hirmumyrsky syöksyi päällemme. – – – Siinä samassa isopurje mastoineen ja takiloineen huuhtoutui laidan yli. Masto pirstoutui noin kyynärän syvyydeltä kannen alapuolelta ja sen palaset sinkoutuivat korkealle ilmaan. Yleinen tyrmistys ja kauhu valtasi kaikkien mielet, ja katsoimme sanattomina toisiamme.”

Arwidsson ja muutamat hänen ystävistään, jotka kuuluivat jälkimaailman nimeämään Turun romantikkojen joukkoon, olivat Itämerellä tosipaikan edessä. He olivat lähteneet Turusta kohti Tukholmaa Aurora-aluksella syyskuun jälkipuolella 1817 tarkoituksenaan päästä Uppsalan yliopistoon opiskelemaan. Laivan nimi, ”aamurusko”, sopi hienosti romantiikan teemoihin. Alkumatka oli sujunut heikon tuulen takia hitaasti. Ahvenanmaalta lähdön jälkeen Aurora kulki jo ripeämmin, kunnes lokakuun kolmantena päivänä naapurimaan siintäessä horisontissa olosuhteet muuttuivat yhtäkkiä ja kaikilla matkustajilla näytti olevan edessään meren hyinen hauta.

Myrsky vei ohjauskelvottoman aluksen takaisin merenselälle. Laivurista ei ollut mitään apua, tämä kun säntäili neuvottomana kannella edestakaisin. Merimiehet puolestaan ryhtyivät pelaamaan korttia ja juomaan viimeisiä viinojaan, sillä niitä ”ei taivaassa enää tarvittu”. Aallot keinuttivat Auroraa lastun lailla, ja taivaalta satoi vettä, rakeita ja räntää. Monet rukoilivat Kaikkivaltiaalta apua. Arwidsson kuvaa matkaa omaelämäkerrallisissa muistiinpanoissaan ja esittää itsensä sankarillisessa valossa, mutta hänkin kyllä myöntää, että vajosi epätoivoon myrskyn riehuessa pahimmillaan.

Lopulta turkulaiset pelastuivat, kun myrsky laantui ja rungoltaan ehjänä säilynyt alus ajautui Fårön rannikolle Gotlannin pohjoispuolelle. Täältä matkalaiset pääsivät monien vaiheiden kautta Uppsalaan lokakuun lopulla. Heistä ei ollut pitkään aikaan kuulunut mitään, joten Turussa heidän otaksuttiin hukkuneen. Tieto pelastumisesta saavutti Turun juuri kun siellä juhlittiin reformaation 300-vuotismuistoa ja tuomiokirkon naapuriin rakennetun uuden akatemiatalon vihkiäisiä.

Jukka Sarjala

Lähteet:

G[ustaf] Heinricius, ”A. I. Arwidssons svenska resor 1817 och 1821 och några litterära minnen från dem”. Finsk Tidskrift 69:1–2 (1910) s. 92–115.

Jukka Sarjala, Åboromantiken. Idéer, läslust och nätverk på 1810-talet. Helsingfors: Svenska Litteratursällskapet i Finland & Stockholm: Appell Förlag, 2025.