Turun keskiaikaisessa hiippakunnassa oli ilmeinen ongelma: papit olivat hankkineet liturgisia käsikirjoituksia kuka mistäkin, mikä tarkoitti että hiippakunnan jumalanpalveluselämässä oli sisällöllistä variaatiota. Piispa Konrad Bitz (piispana 1460–1489) vaikuttaa tarttuneen ongelmaan tehokkaimmin aikana, jolloin jo saattoi turvautua painokoneen apuun. 1400-luvun lopulta säilyneiden Missale-käsikirjoituskatkelmien runsaudesta on päätelty, että hän aikaansai hiippakunnan suuren liturgisen yhtenäistämishankeen. Bitz mahdollisesti teki seurakuntien puolesta yhteistilauksen lyypekkiläiselle kirjanpainajalle Bartholomeus Gothanille, joka painoi Missale Aboensena tunnetun teoksen Lyypekissä vuonna 1488. Tämä Missale Aboensena tunnettu, Turun hiippakunnan oma messukirja, sisältää tekstit ja ohjeita messun viettämiseen kalenterivuoden mukaisessa järjestyksessä.
Missale Aboensen alkulauseet, jotka kirjan tilaaja piispa Bitz on muotoillut, antavat ymmärtää, että painettu messu perustui Turun hiippakunnassa vakiintuneelle liturgiselle kaavalle. Uuden painetun kirjan tavoitteena oli Bitzin tekstin mukaan korjata ja yhdenmukaistaa eri seurakunnissa vallinneita, ilmeisen vaihtelevia messukäytäntöjä. Painetun aineiston lisänä oli edelleen käsikirjoituslisäyksiä, jotka voivat viitata tarpeeseen muokata liian yleisestä liturgisesta kulttuurista tulevaa traditiota vastaamaan hiippakunnan omintakeisia piirteitä.
Missale Aboense -kirjassa on jotakin merkkejä, jotka viittaavat siihen, että tekstikokonaisuutta on muokattu juuri Turun hiippakuntaan sopivaksi, kuten kirjan aloitussivu, sitä seuraava kalenteri, osio ”Kuningaskunnan patronusten juhlapäivään” (De festo patronorum regni) ja sekvenssit ”pro ecclesia aboensis”.
Aloitussivua hallitsee puupiirros, johon on kuvattu hiippakunnan suojeluspyhimys Henrik sekä hänen seuranaan itse piispa Konrad Bitz ja tuomiorovasti Magnus Nicolai Stjernkors (Maunu Särkilahti). Kalenterin tunnistaa hiippakunnalle tehdyksi etenkin kahdesta siihen merkitystä juhlasta: tuomiokirkon pyhittämisjuhlasta (Dedicatio ecclesie) ja Pyhän Henrikin translaatiopäivästä (Translatio Henrici), jotka ovat peräkkäisinä päivinä 17. ja 18. kesäkuuta. Kuningaskunnan suojeluspyhimykille nimikoidussa osassa suurin osa on yleisiä pohjoismaisia pyhimyksiä, eikä erityisesti Ruotsin valtakuntaan yhdistettäviä. Turun tuomiokirkolle nimetty osio ei sekään vaikuta kovin erityiseltä; se sisältää tyypilliset dominikaanisääntökunnan liturgiassa käytetyt, suositut laulut.
Matti Parvio onkin esittänyt, että Missale Aboense -painoksen viimeisen osion otsikkoon olisi vain lisätty viimeiseksi sanat pro ecclesia Aboensis. Kysymykseen miksi näin on tehty ja miksi sekvenssit haluttiin omistaa juuri tuomiokirkolle, ei ole vastausta. Ehkä messukirjan lopussa haluttiin palata sen alussa luotuun illuusioon Turun hiippakunnan omasta liturgiasta: olihan puupiirroksen kunniapaikalla Turun hiippakunnan suojeluspyhimys Henrik kädessään kirja ja jaloissaan murhamies Lalli.
Marika Räsänen
Teksti pohjautuu teokseen Sari Katajala-Peltomaa, Anna-Stina Hägglund, Sofia Lahti ja Marika Räsänen, Pyhimys naapurissa. Kuinka uskoa elettiin ja koettiin keskiajan Suomessa. Gaudeamus 2026.
