Avainsana-arkisto: pommitukset

1900-luku

Turun linnan pommitukset

Kommentoi

Niin talvi- kuin jatkosodassa neuvostoliittolaiset pommikoneet moukaroivat Turkua, jolloin Turun linna sai useita osumia. Itse linna ei ollut punakoneiden maalina, vaan ympäröivä Turun satama. Linnassa oli vuonna 1939 valmistauduttu sotaan siirtämällä arvokkaimmat lähialueiden kartanoiden suojiin. Talvisodan alettua kerrokset tyhjennettiin kokonaan, jolloin myös arvokkaimmat tapetit ja uunit siirrettiin museon suojiin. Samalla pesutupaan ja pyöreän tornin alakertaan järjestettiin väestönsuojat.

Mustavalkoinen valokuva tulessa olevasta suuresta kivilinnasta, jonka katosta lyö liekkejä ja nousee savua.
Turun linna palaa pommitusten seurauksena 26.6.1941. Kuva: Yrjö Paldan/Turun kaupunginmuseo, kuva N19508.

Varautuminen kannatti, sillä joulupäivänä 1939 pommi tuhosi uuden osan pohjoisen kulmatornin ja pohjoissiiven rajalta kattoa ja huoneiden yläosia. Pommitus 1.1.1940 tuhosi saman tornin ylimmän välikerran sekä kattoa. Entinen museonvartija Esko Selin onnistui tuolloin sammuttamaan uuden linnan eteläiseen siipirakennukseen osuneen palopommin. Länsi-Suomi -lehdessä kerrottiin 25.1.1940 tapauksesta: ”Palopommi oli pudonnut linnan sen siipirakennuksen katolle, jossa sijaitsi linnan arvokkain sisustus. Kaikki luulivat, että kalleudet olivat pian tuhon omina. Mutta niin ei tapahtunut. Eräs vahtipojista kiipesi nopeasti katolle, tarttui pommiin ja heitti sen alas kadulle.” 

Linna selvisi siis talvisodasta pienehköin vaurioin, ja keväällä 1940 niitä korjatessa pystyttiin myös tutkimaan linnan rakenteita, kun muun muassa tiilirakenteita paljastui murtuneiden rappausten alta. Samalla löytyi vanhoja seinämaalauksia, joista vanhin oli 1600-luvun puolivälistä eli Pietari Brahen ajalta peräisin oleva friisi, joka löytyi purettaessa Nuhjalan huoneen ja barokkisalin välistä pomminvaurioittamaa seinää.

Kesäkuussa 1941 satama saksalaisjoukkoineen, aluksineen ja lentokoneineen muodosti mehevän maalin. Kesäkuussa 1941 Neuvostoliiton pommituksissa tuhot olivat hirmuisia. Toisen pommituspäivän aikana 26.6. pommit sytyttivät linnan vanhan osan tuleen. Pahimpia tuhoja oli vuodelta 1705 peräisin olleen linnankirkon täydellinen palaminen sisustuksineen kaikkineen. Kirkossa oli alkuperäiset vanhat penkit, saarnastuoli sekä ainutlaatuiset niin sanotut kuninkaan ja kuningattaren tuolit, joita ei voitu siirtää turvaan. Pommituksista oli suuret otsikot 27. ja 28.6. ja Turun Sanomien etusivun juttu oli otsikoitu: ”Turun linna kärsi suuria vaurioita raakalaislentäjien pommituksessa”.

Kirkon keskikäytävä, jonka vasemmalla ja oikealla puolella on puiset penkkirivit. Kummallakin puolella on valoisia syvennyksiä, joissa on puisia vanhoja veistoksia. Katosta roikkuu votiivi eli laivan pienoismalli. Seinillä on lisäksi vaakunoita ja vasemmalla yksi seinävaate. Vasemmalla takana on saarnastuoli. Lattia ja katto on tehty laudasta.
Pommituksissa 26.6.1941 tuhoutuneen Turun linnankirkon sisäkuva kirkon ollessa vielä ehjä. Kuva otettu noin 1935–1941. Kuva: Gustaf Welin/Turun kaupunginmuseo, kuva N766.

Turun palokunnassa palvellut Albin Karlsson muisteli jatkosodan alkua: ”Minun osastoni sai komennuksen Kakolanmäkeen, jossa paloi muutama verstasrakennus. Olimme siellä parhaalla mahdollisella näköalapaikalla – – Erityisen ilkeältä näytti Turun linnan palo. Liekit löivät korkealle ja katot romahtivat. Näytti siltä, ettei koko linnasta jää mitään jäljelle. Onneksi ihan näin ei kuitenkaan käynyt. Vauriot olivat kuitenkin pahat. Sammutusvoimaa ei ollut riittävästi käytettävissä. Korjaustöiden yhteydessä lahjoittivat sitten sadat suomalaiset yhden tai useamman kuparilevyn hinnan linnan uusiin kattoihin. Samalla he saivat lahjoittamiinsa levyihin omat nimensä, mitkä siellä kai ovat tänä päivänäkin luettavissa.”

Riku Kauhanen

Lähteet:

Aarnipuu, Petja. Turun Linna kerrottuna ja kertovana tilana. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008.

Grönholm, Pertti et al. Elämää Sotavuosien Turussa 1939–1945. Turku: Turun Historiallinen Yhdistys, 2014.

Hintsala, Kari/Kaponieeri. Turun linnan tuho 1941. 3.2.2014. https://kaponieeri.blogspot.com/2014/02/turun-linnan-tuho-1941.html

Karlsson, Albin. Liekit Turun linnasta löivät korkealle. Teoksessa (toim. Kalske, Tauno) Tapahtui Suomen Turussa: Muistoja Sotavuosilta 1939–1944. Turku: 1987, s. 36–38.

Länsi-Suomi 25.1.1940.

Turun Sanomat 28.6.1941.

1900-luku

Pommitusjälkiä Turun katukuvassa

Kommentoi

Tärkeänä vesiväylänä länteen Turku ja etenkin sen satama olivat toisessa maailmansodassa neuvostoilmavoimille tärkeä maali. Pommeja putosi eri puolille Turkua, ja monin paikoin ne aineellisten tuhojen lisäksi vaativat ihmisuhreja.  Kokonaisuudessaan Turkua pommitettiin ankarimmin talvisodassa kolmessa jaksossa: Ensimmäinen jakso oli 25.12.1939–4.1.1940, toinen jakso alkoi viikon päästä 12.1.–4.2. ja kolmas jakso oli 14.2.–9.3. Ainoastaan sääolosuhteet rajoittivat pommituslentoja. 

Mikäli Viipuria ei lasketa, oli Turku talvisodassa Suomen pommitetuin kaupunki. Pommitustuhoja esittelevistä kartoista huomaa hyvin, kuinka talvisodan pommimatot kulkevat kaakosta eli Viron suunnasta kohti luodetta. Pommikoneet ovat avanneet luukkunsa yleensä Aurajoen tai Kupittaankadun kohdalla.

Turun katukuvasta ohikulkijoille tutuimmat jäljet talvisodan pommituksista ovat ”mustana maanantaina” 29.1.1940 syntyneet, Postitalon kupeessa eli Eerikinkatu 25:n kohdalla olevat repeämät rakennuksen kivijalassa. Tapahtumista muistuttamassa on peräti kaksi kivilaattaa, joista ensimmäinen, vuonna 1986 asennettu laatta kertoo jälkien olevan talvisodan pommitusten perua. Vuonna 2011 täydennykseksi sen alle liitetty laatta kertoo myös uhrien lukumäärän: 29 ihmistä.

Pommituksen jälkiä on Postitalon lisäksi muuallakin Turussa. Mustana maanantaina Suomen Pankin edustalla kuoli kolme ihmistä, ja samalla pankin oven yläpuolella oleva kivinen Suomen leijona sai sirpaleista osumia. Haavoittunut leijona on yhä silpoutunut, mahdollisesti jätetty sellaiseksi tarkoituksella muistomerkiksi talvisodan murhenäytelmästä.

Pommitusjälkiä Puolalankatu 1:n sisäpihalle johtavassa käytävässä. Jäljet syntyivät ilmeisesti pommituksessa aamuyöllä 19.–20.2.1940. Kuva: Riku Kauhanen.

Mikaelinkirkon Sairashuoneenkadun puoleisissa portaissa on myös selkeästi havaittavissa talvisodan aikaisia pommitusjälkiä. Kadulle pudotettiin 2.2.1940 neljä pommia, jotka vaurioittivat asuinrakennusta Sairashuoneenkatu 18:ssa ja samassa pommituksessa Betelin lähetyskirkko (Yliopistonkatu 29) kärsi pieniä vaurioita. Kenties turkulaisille huomaamattomimmat jäljet ovat Puolalankatu 1:ssä, Sammontaloa vastapäätä olevassa rakennusten välisessä käytävässä, joka johtaa korttelin sisäpihalle. Kivijalka sai osumia neljä yötä jatkuneissa pommituksissa 17.–21.2.1940, todennäköisesti aamuyöllä 19.–20.2.

Turkua pommitettiin myös jatkosodassa. Erityisen ankarasti kärsi Betanian kirkon ympäristö Martissa. Kirkko tuhoutui pommituksissa jo talvisodassa 25. ja 27.12.1939, ja jatkosodan alussa neuvostokoneet muuttivat 26.6.1941 kaupunginosan liekkimereksi. Betanian kirkon raunioiden kohdalla (Itäinen Pitkäkatu 51) on pommitusten muistolaatta. Jatkosodan alun pommituksissa erityisen tärkeä maali oli jälleen Turun satama, jolloin Turun linnaan osui useampi pommi ja se kärsi pahoja vaurioita. Turun linnan viereisten puumakasiinien sisällä on yhä jälkiä näiden pommien sirpaleista, ja osa seinähirsien rei’istä voi olla peräisin näistä pommituksista.

Riku Kauhanen

SA-kuva Martin alueen pommitustuhoista kesäkuussa 1941. Kuva esittää aluetta Martinkirkosta länteen, Tapulikadun ja Vilhonkadun välistä korttelia. Neuvostokoneet pommittivat aluetta ankarasti 26.6.1941, mutta kuvausajankohdaksi on merkitty 25. päivä. Kuva: SA-kuva 20998.

Lähteet:

Hallanvaara, Lea-Kaarina. 1975. Turun pommitukset talvisodan aikana. Turun historiallinen arkisto 30. Turun Historiallinen Yhdistys, Turku: s. 257–322.

Penttilä, Eino. 1988. Turku talvi- ja jatkosodassa. Karisto Oy:n kirjapaino, Hämeenlinna

Pesonen, Aake. 1982. Tuli-iskuja taivaalle: ilmatorjuntajoukkojen taisteluista talvi- ja jatkosodassa. Karisto, Hämeenlinna

Raevuori, Antero. 2016. Tuho taivaalta: talvisodan pommitukset 1939–1940. Otavan Kirjapaino, Keuruu.

Hintsala, Kari. Pommeja Turkuun talvisodassa, http://kaponieeri.blogspot.fi/2016/01/pommeja-turkuun-talvisodassa.html

1900-luku

Turun musta maanantai 29.1.1940 aikalaiskuvauksissa

Yksi kommentti

”Tukahduttavassa kuumuudessa ja ilmanpuutteessa istuimme siellä (=pommisuojassa) monta toivotonta tuntia. Kun pääsimme pois, odotti silmäämme lohduton hävityksen näky. Koko postin ympäristö oli täynnä savuavia puutaloja – kaikkiaan 9 täysosumaa.”

Näin kuvasi postitalon sotasensuurissa 29.1.1940 työskennellyt lotta Helka Hiisku verekseltään päiväkirjaansa päivän tapahtumia. Historiaan jääneen Turun mustan maanantain pommituksessa sai surmansa 36 henkeä, näistä juuri postitalon kohdalla menehtyi 29.

Turku oli talvisodan aikana Suomen pommitetuimpia kaupunkeja. Tuona maanantaina kaakon suunnasta saapuneiden neuvostokoneiden pommitukset suuntautuivat keskustan kortteleihin – ja mikä pahinta, ne pääsivät yllättämään turkulaiset täysin. Valtaosa vajaasta 250 pommista oli palopommeja, jotka kylvivät kuolemaa ennen muuta Linnankadulla sekä Eerikinkadun ja Humalistonkadun kulmassa.

Turun mustan maanantain 29.1.1940 pommitusten tuhoja postitaloa vastapäätä. Postitalon edessä Eerikinkadulla sai surmansa 29 ihmistä. Kuvaaja Yrjö Paldan. Turun kaupunginmuseo.

Postitalon Eerikinkadun puoleisen porttikäytävän ovi oli poikkeuksellisesti lukossa ja ihmiset joutuivat kiertämään talon päästäkseen Humalistonkadun puolelta pommisuojaan. Turvaan pyrkivien ihmisten keskellä räjähti kaksi pommia – ja tuho oli totaalinen: kymmeniä kuolleita ja haavoittuneita, palavia taloja ja savuavia raunioita. Mustan maanantain pommitusten sammutustyöt kestivät liki 12 tuntia. Tilannetta pahensi vielä 30 asteen pakkanen.

Ihmepelastuksena voi pitää Ulla Heikelän (s. Rossila) selviytymistä. Työpaikaltaan postitalon naapuruudesta hän juoksi työtovereidensa kanssa ohi Eerikinkadun suljetun portin ja saavuttuaan postitalon ovisyvennykseen hän muiden mukana heittäytyi maahan pommien samalla räjähtäessä. ”Se oli valtavaa rytinää, johon liittyi särkyvien ikkunalasien helinä. OIimme kuitenkin nipin napin ehtineet postitalon kulman taakse. Ja tämä kulma suojasi meitä Eerikinkadulle pudonneiden pommien tappavilta sirpaleilta”, kertasi Heikelä pelastumistaan vuosikymmeniä myöhemmin.

Ilmavalvontalottana ilmapuolustuskeskuksessa (IPAK) työskennelleen Irma Jylhän päiväkirjaan on tallentunut silminnäkijäkuvaus postitalon edestä sorakasan alta löytyneestä naisesta, jolla ei enää ollut alaruumista. Jylhä jatkaa: ”Maassa makasi suullaan mies selkä auki, nyrkinkokoisia reikiä täynnä. ´Perkeleen Molotof´, sanoi hän”.

Pommituksia oli muuallakin keskustassa. Lukiolainen Katarina Nurmi (myöh. Piha) oli Hämeenkadun alkupäässä, kun sireeni soi pitkästä aikaa. Hän kirjoitti päiväkirjaansa: ”Kuhnailimme sireenin ulvoessa ja ajattelimme, että kyllä sitä ehtii. Tultuamme saunan kohdalle huusivat miehet: ´Ne on tosa jo, 7 konetta!´ Luulimme niitä suomalaisiksi. Ryssän 7 konetta liiteli päämme päällä. Ja me olimme kadulla paljaan taivaan alla kuten niin monet muutkin. Juoksimme henkemme edestä – sitten alkoi paukkua – prätisi ja paukkui – paukkui ja viuhui – ja ääni vain läheni. Odotin vain pommin putoavan eteeni (…) Hävitys oli kaameampi kuin koskaan ennen. Ainakin ihmishenkiin nähden.”

Ikuiseksi arvoitukseksi jäänee, miten näin pääsi tapahtumaan. Miksi hälytys viipyi, vaikka tieto koneiden tulosta oli välitetty, ja miksi postitalon porttikäytävän ovi oli lukossa? ”Jotain täytyi olla vinossa Turussa sinä päivänä, siitä olimme kaikki varmoja”, Hiisku päätteli. Aika oli otollinen erilaisille arvuutteluille ja huhuille.

Tapani Kunttu

Lähteet:

Arkistoaineisto

Helka Hiiskun päiväkirjat 1939–1940. Suomen Kirjallisuuden Seuran kirjallisuusarkisto, Helsinki.

Irma Jylhän päiväkirja talvisodan ajalta. Turun Seudun Lottaperinneyhdistys ry, Turku.

Katarina Pihan päiväkirja talvisodan ajalta. Kristina Kuntun hallussa.

Kirjallisuus

Hallanvaara, Lea-Kaarina: Turun pommitukset talvisodan aikana. Turun Historiallinen Arkisto 30. Turun Historiallinen Yhdistys, Turku 1975.

Heikelä: Ulla: Pelastuin nipin napin. Teoksessa Tapahtui Suomen Turussa. Muistoja sotavuosilta 1939–1944. Toim. Tauno Kalske. Turkuseura-Åbosamfundet ry, Turku 1987.

Kallioniemi, Jouni: Sotavuosien 1939–1945 Turku, Turku 1999.

Kunttu, Tapani: Aatteellista toimeliaisuutta. Turun lotat rauhan ja sodan vuosina. Turun Seudun Lottaperinneyhdistys ry, Turku 2008.

Meronen, Mikko: Turun ilmapuolustus talvisodan aikana. Teoksessa Forum Marinum. Vuosikirja 2010. Toim. Mikko Meronen. Forum Marinum-säätiö, Turku 2010.