Aihearkisto: 1200-luku

1100-luku, 1200-luku

Ravattulan kirkko Suomen varhaisimman seurakuntaelämän todistajana

Kommentoi

Kaarinan Ravattulassa, aivan nykyisen Turun kaupungin rajalla, on sijainnut pian 1100-luvun puolivälin jälkeen rakennettu kirkko. Aurajoen tuntumassa sijaitseva pieni Ristimäki-niminen moreenikumpu piti tätä salaisuutta sisällään 2010-luvulle asti. Ennen arkeologisia kaivaustutkimuksia paikan nimen oletettiin liittyvän hautauksiin. Tutkimuksissa kävi ilmi, että mäellä oli jo ennen kirkon rakentamista pieni kalmisto, johon kylän väki hautasi vainajiaan 1000-luvulta lähtien. Kirkon rakentamisen myötä paikalle muodostui laajemman yhteisön käyttämä aidattu kirkkopiha, jonka lepoon laskettiin useampi sata vainajaa.

Ravattulan kirkko sijaitsee pienellä peltojen ympäröimällä metsäkumpareella Aurajoen läheisyydessä Kaarinassa. Mäen keskellä erottuu kirkon kivijalan ennallistus ja muistoristi.  Kuva Juha Ruohonen.

Ravattulan kirkkoa voidaan perustellusti pitää Suomen vanhimpana tähän mennessä löydettynä kirkollisen rakennuksen jäännöksenä. Tämä ”Suomen vanhin kirkko” todettiin Turun yliopiston arkeologian oppiaineen tekemissä kaivauksissa vuonna 2013. Puisesta rakennuksesta oli maan alla säilynyt luonnonkivinen perustus, jonka perusteella kirkko oli noin kymmenen metriä pitkä ja kuusi metriä leveä. Siinä oli kookkaampi runkohuone ja kapeampi kuoriosa, jonka itäpäässä sijaitsi alttari. Kyse oli niin kutsutusta kapeakuorisesta kirkosta, jollaisia rakennettiin Suomeen pääasiassa 1100-luvulta 1300-luvun alkuun.

Kirkon sijainti Aurajokilaakson sydämessä tekee siitä tutkimuksellisesti erityisen merkittävän. Varsinais-Suomen väestö oli omaksunut kristinuskon jo 1000-luvulla. Arkeologiset havainnot valaisevat alueen kirkollisen järjestäytymisen varhaisinta ajanjaksoa tavalla, johon ei esimerkiksi kirjallisten lähteiden puuttuessa ole voitu päästä suoraan käsiksi. Ravattulan kohde osoittaa, että kirkollinen elämä organisoitui Aurajokilaaksossa pieniksi paikallisseurakunniksi jo 1100-luvulla. Ilmiö ajoittuu siis paljon varhaisemmaksi kuin aiemmin on ajateltu.

Paikallisesti kirkko sijaitsi keskellä sitä käyttänyttä yhteisöä. Aurajoki oli viereisen Hämeen Härkätien tavoin tärkeä kulku- ja yhdysreitti, jonka varrelle jokilaaksoon oli viimeistään rautakaudella syntynyt maataloudesta elantonsa saaneita vauraita asutuskeskittymiä. Ravattulan kirkkoa käyttänyt yhteisö koostui noin viiden toisiaan lähellä olevan kylän asukkaista. Myöhemmin historiallisella ajalla kylät tunnettiin nimillä Ravattula, Kausela, Littoinen, Kurala ja Haaga.

Ravattulan kirkko ja kirkkomaa jäivät ilmiönä suhteellisen lyhytaikaisiksi, sillä paikan käyttö jatkui korkeintaan 1230- tai 1240-luvulle. Kirkon hylkääminen voidaan liittää laajempiin hallinnollisiin toimiin Suomen lähetyshiippakunnan alueella. Vuonna 1229 annettu lupa piispanistuimen siirtämiseen johti maamme kirkollisen keskuksen syntymiseen Maarian Koroisiin, vain noin kolmen kilometrin etäisyydelle Ravattulasta. Samoihin aikoihin oli käynnissä muitakin uudistuksia, jotka viimeistään johtivat laajojen pitäjänseurakuntien syntyyn. Tarvetta pienille, muutamien kylien asukkaiden käyttämille seutukirkoille ei uudessa pitäjänseurakuntajärjestelmässä enää ollut, vaan niistä voitiin siirtyä laajoihin, kymmenien kylien yhdessä ylläpitämiin seurakuntiin.

Nykyisin Ravattulan Ristimäki muodostaa ainutlaatuisen muinaisjäännöskohteen keskellä historiallisesti kerrostunutta kulttuurimaisemaa. Kaivausten jälkeen kirkkorakennuksen kivijalan ennallistuksen itäpäähän, kirkon alttarin alkuperäiselle paikalle, pystytettiin valkoinen risti. Tutkimusten perusteella tällä paikalla oli jo läpi keskiajan ollut puinen muistoristi, jonka perusteella mäkeä oli ryhdytty kutsumaan Ristimäeksi.

Juha Ruohonen

Lähteet:

Juha Ruohonen: Ravattulan Ristimäki ja Aurajokilaakson varhaisin seurakunnallinen järjestäytyminen. Karhunhammas 22.

1200-luku

Dominikaanit – uudet tuulet keskiajan Turussa

Kommentoi

Useimmiten tavataan todeta Suomen ja Pohjolan alueen syrjäisyys ja hidas saavutettavuus, kun puhutaan uutuuksien liikkumisesta keskiajan Euroopassa. Yleistys ei aina kuitenkaan pidä paikkaansa tai nopeuttakin voi pohtia suhteellisena käsitteenä. Yksi 1200-luvun alun uutuus, dominikaani-ideologia, saapui Pohjoiseen kenties jopa nopeammin kuin moneen muuhun Euroopan mantereen kolkkaan. Dominikaani-ideologiassa korostuu köyhyys, oppineisuus ja saarnaaminen uskovien sielunhoidollisina perustyökaluina.

Sääntökunnan perustajan Dominicus Guzmanin (1170–1221) tulkitaan vierailleen Tanskassa jo 1200-luvun ensimmäisin vuosina peräti kaksi kertaa Kastilian kuninkaan erikoislähettiläänä. Varsinainen sääntökunta muotoutui Dominicuksen ympärille 1210-luvun puolivälissä Etelä-Ranskassa ja seuraavalla vuosikymmenellä perustettiin ensimmäiset Pohjolan dominikaaniyhteisöt Tanskaan.

Suomen alueelle dominikaanit perustivat ensimmäisen yhteisönsä, konventin, vuonna 1249 (MCCXLIX venit conventus Finlandiam). Sen sijainnista ei ole varmuutta. Muualla Euroopassa dominikaanit suosivat asuinpaikkoinaan suuria kaupunkeja, sellaisia, missä sijaitsivat yliopisto ja piispanistuin. 1200-luvun puolivälin Suomessa ei ollut vielä yhtään kaupunkioikeudet saanutta paikkaa saatikka yliopistoa mutta piispanistuin siellä oli, Koroisissa. Toisin sanoen todennäköisin vaihtoehto ensimmäiselle dominikaaniyhteisön pysyvälle asuinpaikalle olisi nykyisestä Turun keskustasta muutama kilometri Aurajoen yläjuoksun suuntaan sijaitseva Koroinen. Piispanistuimen lisäksi paikka tarjosi hyvät liikennöintiyhteydet jokivartta ja merenrantaa pitkin ympäristön kyläyhteisöihin. Alueen tiheä ja vauras asutus muodostivat hyvät saarna- ja kerjuumaastot lähtökohtaisesti almuilla elävälle yhteisölle.

Koroisissa ja piispanistuimen läheisyydessä dominikaaniveljet avustivat piispaa teologisissa kysymyksissä, pappien riittävän koulutuksen varmistamisessa ja seurakuntalaisten sielunhoidossa. Oppineet dominikaanit näyttävät olleen mukana nuoren hiippakunnan järjestäytymisessä mm. sen liturgian osalta.  On todennäköistä, että tässä työssä veljet toimivat hyvin tiiviissä yhteistyössä ei vain piispan vaan myös vuoteen 1276 mennessä perustetun kapitulin kanssa.

Näkymä Kaskenmäestä kohti Aurajokea: Konventti sijaitsi kuvan alueella 1500-luvulle asti. Kuva: Ernst Gustaf Arvidsson (1913), Turun kaupunginmuseo.

Kun tuomiokirkko ja -kapituli siirrettiin Turkuun Unikankareelle 1200-luvun lopussa, dominikaanit tulivat mukana. Varmuutta siitä, minne veljet aluksi asettuivat, ei ole. Ensimmäinen ja ainoa konventin paikka, joka Turusta tunnetaan, on Kaskenmäessä joen ja Mustainveljiestenkujan välimaastossa.

Marika Räsänen

1200-luku, 1900-luku, 2000-luku

Turku juhlii syntymäpäiviään vuonna 2029 – miksi?

Kommentoi

Turku 800 -juhlavuoden ilmeen ja teemojen julkistamisen jälkeen mediassakin on keskusteltu, juhliiko Turku syntymäpäiväänsä oikeana vuonna. 800 vuotta tulee kuluneeksi vuodesta 1229, mutta historioitsijoiden ja arkeologien jakama käsitys on, että keskiaikainen Turku perustettiin vuoden 1300 tienoilla. Mistä vuosi 1229 siis tulee?

Näkymä nykyiseen Aurajokeen ja Turkuun. Kuva: Janne Mustonen / Turun kaupunki.

Tarkkaa Turun perustamisvuotta ei tiedetä. Lähes varmasti Turulle on perustamisen yhteydessä myönnetty kaupunkiprivilegiot, mutta tätä tai mitään muutakaan alkuperäistä asiakirjaa perustamisesta ei ole säilynyt.

Kaupungin perustamisen ja piispanistuimen siirron on pitkään nähty olleen toisiinsa kytköksissä. Jo 1500-luvulla kirjoitetussa Paulus Juustenin piispainkronikassa esitettiin käsitys, jonka mukaan Turun piispanistuin siirrettiin Koroisista nykyiselle sijainnilleen vuonna 1300. Viimeistään 1600-luvulla tämä siirto yhdistettiin Turun kaupungin perustamiseen.

Vuoteen 1229 ulottuva Turun historia on sen sijaan verrattain uusi. 1920-luvulla Turun tuomiokirkon restaurointia johtanut Juhani Rinne esitti tulkinnan, joka poikkesi aiempien ja myöhempien historioitsijoiden näkemyksistä. Rinteen mukaan paavi Gregorius IX:n vuonna 1229 antama lupa siirtää Suomen piispanistuin parempaan paikkaan viittasi siirtoon Koroisista nykyiselle tuomiokirkon paikalle. Tämä käsitys on sittemmin hylätty: Gregorius IX:n kirjeessä ei mainita paikkoja, mutta kaikki viittaa siihen, että luvan seurauksena piispanistuin siirrettiin Nousiaisista Koroisiin, tosin todennäköisesti vasta jonkin aikaa paavin antaman luvan jälkeen.

Rinteen tulkinnan pohjalta oletettiin, että myös kaupungin perustaminen tapahtui tuolloin, ja siksi Turku juhli 700-vuotisjuhliaan vuonna 1929. Aikainen perustamivuosi sopi itsenäisyyden alun kansakunnan rakentamisen projektiin: eri ilmiöiden juuria etsittiin mahdollisimman kaukaa menneisyydestä.

Turku syntymäpäivien viettäminen vuonna 2029 jatkaa siis sata vuotta sitten syntynyttä perinnettä.

Ajankohta ei kuitenkaan ole täysin vailla perusteita, jos kaupungin syntyä tarkastellaan prosessina yksittäisen hetken sijaan. 1200-luvun aikana ja 1300-luvun alkuun mennessä kirkon, kruunun ja kauppiaiden vaikutusvalta alkoi keskittyä Aurajoen alajuoksulle.

Vuonna 1229 paavi myönsi luvan siirtää Suomen piispanistuin parempaan paikkaan, ja se siirrettiin Koroisiin, jonne uuden piispankirkon ympärille muodostui hallinnollinen, taloudellinen ja kulttuurinen keskus. Ruotsin kruunun asema lujittui, kun Turun linnan rakentaminen alkoi 1200-luvun lopulla joen suulle. Noin vuonna 1300 kehitys saavutti uuden vaiheen: Turun kaupunki perustettiin ja tuomiokirkko siirrettiin nykyiselle paikalleen. Vuoteen 1310 mennessä Turusta oli tullut sekä hiippakunnan hallinnollinen keskus että raatikaupunki, jossa porvarit valitsivat keskuudestaan hallintoa hoitavan raadin ja pormestarit.

Lähes minkä tahansa historian ilmiön takana on yksittäistä vuotta pidempi kehityskulku. Juhlikaamme siis Turun tarinan alkua hyvällä omatunnolla vuonna 2029.

Reima Välimäki

Kirjoitus perustuu Reima Välimäen ja Panu Savolaisen Turun Sanomissa 9.8.2025 julkaistuun Puheenvuoroon.