Turun Kärsämäellä, Farmoksen tehtaiden tiloissa toimi sota-aikana 1939–1944 Oy Tolfanin ammustehdas, joka tunnettiin kansan suussa myös ”pommitehtaana”. Koska sen tuotanto oli elintärkeä Suomen puolustukselle, oli se erityisen tarkkailun alla sabotaasin tai muun vastaavan varalta.
Heinäkuussa 1941 Valtiollisen poliisin Turun alaosasto haki Tolfanin tehtaan puutyöosaston puusepän, työnjohtaja August Johanssonin kuulusteluihin. Toinen tehtaan puuseppä oli tehnyt 4.7. ilmiannon, jonka mukaan Johansson olisi kehottanut miehiä jäämään pois kertausharjoituksista ja lukemaan Suomen-Neuvostoliiton Seuran (SNS) nimissä leviteltyjä salajulkaisuja. Vieläpä ilmiantaja väitti Johanssonin sanoneen, että Mannerheim olisi tapettava. Myös toinen työntekijä antoi samoja lausuntoja. Kun Johanssonilla oli vuoden 1918 tapahtumien ajalta tuomio, pidätettiin hänet kuulusteltavaksi.
Kuulusteluissa Johansson kielsi syytökset ja epäili hyvin tuntemansa ilmiantajan olleen katkeroitunut, koska ei saanut tehtaalta hakemaansa puutyöosaston työnjohtajan paikkaa, joka oli annettu Johanssonille. Ilmiantajaansa Johansson luonnehti ammattitaidoltaan heikoksi ja ”kovaksi juopoksi” ja tämän yrittäneen useaan otteeseen käydä käsiksi Johanssoniin humalassa. Ilmeisesti katkeruus huipentui kevättalvella 1941, kun ilmiantaja oli yrittänyt tehdä puutyöosaston ”jo keski-iän sivuuttaneelle siivoojattarelle – – väkivaltaa onnistuenkin jo repimään tämän erinäisiä vaatekappaleita, mutta jääden hänen aikeensa kuitenkin lopullisesti toteuttamatta syystä, että kuulusteltava oli sattunut tulemaan sisälle.” Johansson oli tällöin antanut ankaran varoituksen, ettei yrittäisi tätä toiste, tai hän ilmoittaisi tapauksesta tehtaan johdolle.
Puolustuksekseen Johansson jatkoi kertomustaan, että mikäli hän olisi ”omaksunut maanpuolustukseemme ja johtaviin valtiomiehiimme nähden sellaisen kannan kuin edellä esitetyissä lausunnoissa”, ei hän olisi talvisodassa sillä tarmolla työskennellyt Tolfanin tehtaalla. Kuulustelujen jälkeen Johansson laskettiin vapaalle jalalle.
Kuulusteluja jatkettiin muiden tehtaan työntekijöiden ja ilmiannon tehneen parissa. Lausunnot olivat jokseenkin epämääräisiä, mutta Johanssonin kanssa enemmän tekemisissä tehtaalla olevat puolustivat häntä ja kiistivät hänen koskaan lausuneen mitään vihamielistä yhteiskuntajärjestystä tai hallitusta vastaan. Monet totesivat ilmiantajan taas armottomaksi juopoksi, joka sai jatkaa tehtaalla vain armeliaisuudesta. Lopuksi Tolfanin tehtaan yli-insinööri antoi lausunnon, jossa totesi Johanssonin saaneen talvisodan aikaisesta toiminnastaan kiitettävän arvostelun, kun taas ilmiannon tehneestä puusepästä insinööri mainitsi, että tämä oli ”täysin moraaliton luonne”. Lisäksi hän vahvisti Johanssonin kertomuksen raiskausyrityksestä.
Pöytäkirjojen päätteeksi Valtiollisen poliisin Turun osaston etsivä Oskari Valkama merkitsi ”kun kävi ilmeiseksi, että ilmianto perustui henkilökohtaiseen kateuteen ja kostonhaluun, lopetettiin asian enempi tutkiminen tähän.”
Riku Kauhanen
Lähteet:
Kansallisarkisto, Helsinki. Valtiollisen poliisin I arkisto. 1292/1. Alaosastojen kuulustelupöytäkirjat nrot 711–841. 1941. Valtiollisen poliisin Turun osaston kuulustelupöytäkirja n:o 124/41.
