Turun tauti on yksi ikävimmistä asioista, joista Turku on kotimaassa tullut kuuluisaksi. Alkujaan sanaparilla viitattiin korruptioon, eli rakennusliikkeiden ja paikallispoliitikkojen tekemiin sopimuksiin, jotka mahdollistivat Turun keskustassa laajamittaisen purkuaallon 1960- ja 1970-luvuilla. Sittemmin käsite on alkanut viitata yleisesti vanhojen rakennusten purkamiseen.
Turkua voidaan kuitenkin pitää myös rakennussuojeluajatusten suomalaisena kehtona, sillä vuonna 1955, purkuvimman ollessa vasta aluillaan, Turun historiallisen museon johtaja Irja Sahlberg sekä amanuenssi Carl Jacob Gardberg laativat museolautakunnan puolesta listan kulttuurihistoriallisesti arvokkaista rakennuksista, joita olisi syytä varjella purkamiselta. Lista oli tiettävästi ensimmäinen Suomessa laadittu suojelulista.
Gardberg muisteli myöhemmin kaupunginjohtaja Kalervo Pellisen suhtautuneen listaan vihamielisesti ja syyttäneen museolautakuntaa halusta suojella puolen kaupunkia. Gardbergin arvion mukaan suojeltaviksi esitettyjen kohteiden tontit kattoivat todellisuudessa noin neljä prosenttia Turun ruutukaava-alueesta ja lista käsitti vain osan sittemmin arvokkaiksi mielletyistä rakennuksista.
Listan 68 kohteesta purettiin 26 rakennusta sen laatimista seuranneina vuosina ja vuosikymmeninä. Gardberg luonnehti jälkeenpäin monia näistä niin arvokkaiksi, ettei niitä myöhempinä vuosikymmeninä enää missään nimessä olisi hävitetty.
Vuosikymmeniä myöhemmin Gardberg kommentoi vuoden 1955 suojelulistaa itsekriittisesti. Siihen oli kelpuutettu vain rakennuksia ajalta ennen Turun paloa tai välittömästi sitä seuraavalta ajalta. Suojeluajattelu oli ottanut listan laatimisen jälkeisinä vuosikymmeninä suuria harppauksia. Yksittäisten rakennusmuistomerkkien vaalimisesta oli siirrytty suurempien kokonaisuuksien suojeluun. Tämän myötä myös ajatus suojelulistoista tuntui vanhentuneelta.
Vuoden 1955 listallakin oli silti yhtä rakennusta suurempia kokonaisuuksia. Listalta löytyivät nimittäin esimerkiksi Piispankadun puuempiretalot, jotka muodostivat yhtenäisen, tuomiokirkolta alkavan rivin. Tämä pitkä talorivi ei kuitenkaan säästynyt. Se purettiin, lukuun ottamatta kirkkoa lähimpänä sijaitsevia rakennuksia.
Tiina Männistö-Funk
Lähteet:
Gardberg, C. J. (1993). Byggnadssydd i Åbo på 1950-talet. Teoksessa M. Kairamo, M. Mattinen & S. Joutsalmi (toim.), Rakennettu aika. ICOMOSin Suomen osasto 25 vuotta. Helsinki: ICOMOS, Suomen osasto.
Gardberg, C. J. (1980). Skyddet av den bebyggda miljön. Teoksessa K. Mikkola (toim.), Genius loci. Otto-I. Meurmanin 90-vuotisjuhlakirja 4.6.1980. Helsinki: Rakennuskirja Oy.
Gardberg, C. J. (1977). Rakennetun miljöön suojelu. Suomen Turku 1977(4), 11–13.
Lahtinen, Rauno (2013). Turun puretut talot. Viides painos, ensimmäinen lisätty painos. Turku: Sammakko.
Männistö-Funk, Tiina (2022). Vanha kaupunki tuhon valossa: Carl Jacob Gardberg ja rakennussuojelu Turussa. Yhdyskuntasuunnittelu 60 (3), 50–70.