Turun piispa Magnus Olai (Maunu Tavast, piispana 1412–1450) oli tyytymätön hiippakuntansa asukkaiden hartauden harjoittamisen tapoihin. Hiippakunnan esipaimenena hänen velvollisuutensa oli johdattaa heitä oikealle polulle uskon saralla. Niinpä hän kesäkuussa vuonna 1441 synodaalikonsiilissa vakuutti muut arkkihiippakunnan piispat anekirjeen tarpeellisuudesta. Kirjeessä huomioitiin, että suurten etäisyyksien ja vaikeakulkuisten teiden maassa kristityt eivät vierailleet kirkoissa niin useasti kuin olisi suotavaa; niinpä piispat rohkaisivat kaikki turkulaisia – niin kaupungin kuin hiippakunnankin asukkaita – vierailemaan Turun tuomiokirkossa ja muissa hiippakunnan seurakuntakirkoissa ja -kappeleissa. Näin he saisivat sielulleen Jumalan armosta hengellistä ravintoa.

Kirjeen lupaamien 40 päivän aneiden edellytyksenä oli aito syntien katumus ja ripittäytyminen. Aneiden tarkoitus oli ohjata kristittyjä oikealle polulle; aneet lyhentäisivät kiirastulessa kuoleman jälkeen kärsittyä aikaa. Ehtona oli lisäksi vierailla katedraalissa – tai muussa kirkossa – kirkon nimikkopyhimyksen juhlapäivänä tai kirkon vihkimispäivänä. Turun tuomiokirkko oli omistettu Pyhälle Henrikille, jonka reliikkien translaatio 18. kesäkuuta, päivää aiemmin vietettiin kirkon pyhittämisjuhlaa. Kirje onkin osaltaan tukenut tuomiokirkon kesäkuisia juhlallisuuksia. Turun tuomiokirkon toinen taivaallinen suojelija oli Neitsyt Maria. Kirje kehotti vierailemaan kirkoissa myös kaikkina Marian ja Jeesuksen juhlapäivinä. Aneet sai myös osallistumalla sunnuntaimessuun ja kuuntelemalla hartaasti saarnaa ja vierailemalla jokaisella kirkon pyhimysalttarilla. Tuomiokirkossa oli 1400-luvulla jopa useita kymmeniä eri pyhimyksille omistettuja alttareita.

Aneet saadakseen vierailijoiden tuli myös lausua Ave Maria -rukous. Ave Maria oli yksi keskiajan suosituimpia rukouksia ja maallikoiden oletettiin osaavan se. Samaisessa piispojen kokouksessa pappeja velvoitettiin lukemaan muun muassa Ave Maria -rukous kirkkokansalle joka sunnuntai äidinkielellä. ”Terve Maria, armoitettu, Herra sinun kanssasi” lienee siis kuultu Turun tuomiokirkon seinien suojissa useasti. Vierailijoiden tuli lisäksi lahjoittaa kynttilöitä, koristeita, koruja, vaatteita, kirjoja, maljoja, liinoja, kankaita, rahaa, maata tai muuta tarpeellista kirkkojen ja alttarien ylläpitoon. Magnuksen tavoitteena lienee ollut maallikoiden opettamisen ja kirkon talouden kohentamisen ohella myös tuomiokirkon hartauselämän vilkastuttaminen. Aneiden saamisen ehtona mainittiin myös erilaiset juhlakulkueet, joita järjestettiin pyhimysten juhlapäivinä ja rukouspäivinä. Erikseen kehotettiin osallistumaan hautajaiskulkueisiin, kiertämään niiden mukana kirkkoa ja rukoilemaan vainajien sielun puolesta.

Kirjeen olivat allekirjoittaneet kaikki Uppsalan arkkihiippakunnan piispat, mutta he olivat ”taipuneet tähän päätökseen kunnioitetun veljen, Turun piispan Magnusin ja hänen kapitulinsa rukouksista ja pyynnöistä.” Perusteena päätökselleen piispat kirjoittivat, että he pitivät Jumalalle mieluisana ja hurskaana palveluksena rohkaista kristittyjä osallistumaan kirkonmenoihin, ylistämään Jumalaa ja tekemään muita hurskaita tekoja. Palkinnoksi he tarjosivat kristityille aneita ikään kuin houkuttelevina lahjoina.

Sari Katajala-Peltomaa

Lähteet:

DF 2390, 2393

Sari Katajala-Peltomaa, Anna-Stina Hägglund, Sofia Lahti ja Marika Räsänen: Pyhimyksen Naapurina. Eletty usko myöhäiskeskiajan Suomessa (Gaudeamus 2026, tulossa)