Taas Auran rannat, peltosarat näen
ja vanhain valtateiden kiemurteet,
ja kirkot Kaarinan ja Räntämäen –
Halisten kosken kuohuu veet
Ja Unikankareelta muurit temppelin
ylväänä kohoo yli maiseman;
niin tutunomaisna nään Prusin patterin
partaalla jokilaakson Maarian

Runosta ”Turun seutu” (v. 1934)

Vanhassa Maarian pitäjässä, Räntämäellä Vähäjoen itärannalla sijaitseva Prusin patteri on tarinoiden rikastama paikka. Kuten runosta käy ilmi, kohoaa se selvänä maamerkkinä. Tampereen tietä pitkin tuleville se oli ensimmäisiä mieleenpainuvia näkymiä. Vieressä sijaitsee nykyään Orionin tehdas. Patteri oli pitkään peltojen ympäröimä, ja erottui siis sitäkin selkeämmin maisemassa.

Mäkeä on kutsuttu myös nimellä Kapeenhaudantöykäs tai ”Kapehen haudan töykäs”, missä ”kape” on tarkoittanut Mikael Agricolan mukaan paholaista tai hiittä. Paikka tunnetaan myös nimellä Patterimäki. Monet nimet heijastuvat turkulaisten käsityksistä ja uskomuksista paikasta. Kummun on uskottu kätkeneen viikinkikuninkaan haudan, ja arkeologi A. M. Tallgren piti sitä vuonna 1902 paikalla käydessään hautakumpuna. Vuonna 1961 paikkaa tutkinut lehtori Veikko Lehtosalo totesi kummun alaosan olevan täysin luontainen ja maan kovaa ja karkeaa, minkä lisäksi rinne oli täynnä suuria kiviä. Ainoastaan yläosaan oli ajettu maata tykkipatterin perustuksia varten.

Varsinaisena patterinpaikkana mäkeä käytettiin ilmeisesti 1700-luvulla. Yleisimmin tarinoissa kerrotaan, että se olisi ollut käytössä isovihan (1713–1721) aikana. Jotkut tarinat liittävät sen myös pikkuvihan aikaan (1742–1743). Koska Ruotsin armeija oli jo antautunut Helsingissä ennen kuin Turku miehitettiin, on ajoitus epäuskottava. Patterin kerrotaan olleen käytössä myös Suomen sodassa (1808–1809). Ruotsalaisten valmisteleman patterin tarkoitus oli torjua pohjoisesta valtatietä pitkin Turkuun marssivia venäläisiä. Patterin on myös väitetty olevan Krimin sodan (1853–1856) aikainen. Tällainen tarinoiden ”vaeltaminen” ajanjaksosta toiseen ei ole harvinaista. Asiakirjalähteitä patterin alkuperästä ei ole tiedossa.

Patterin kasvillisuus on oma lukunsa. Etenkin laiduntaminen on luonut leimansa mäelle. Mahdollisesta esihistoriallisesta toiminnasta kertovina on tavattu sikoangervoa, ahdekauraa ja nurmilaukkaa. Alueella ei ole harmiota, joka on yleinen venäläissotilaita seurannut kasvi. Per Kalmin (1716–1779) Maariassa tekemien kokeilujen seurauksena alueelle lienee karannut sinivatukkaa ja konnantatarta. Patterin alueelle istutettiin 1900-luvun alussa lehtikuusia, joille paikalliset heti ”tekivät ilkitöitä”.

Prusin patterin arvoituksellisuutta täydentävät kummitustarinat. Lapsia oli kielletty leikkimästä mäellä, sillä kummulla taistelleiden ja kaatuneiden sotilaiden henget saattaisivat suuttua moisesta. Lapset vain innostuivat metelöimään paikalla entistä enemmän, mutta tiettävästi vihaisia henkiä ei ilmestynyt. Näitä kummitustarinoita on mahdollisesti ruokkinut laen rautaperäinen maa, joka keväisin värjää rinnettä pitkin valuvia sulamisvesiä verenpunaiseksi.

Riku Kauhanen

Lähteet:

Ilta-Sanomat 20.6.1961

Kauhanen, Riku. Väärin haudattu sotamies: Kummitustarinoita Suomen taistelukentiltä. Jyväskylä: Atena, 2018. 

Kotiseutu: Suomen kotiseutututkimuksen äänenkannattaja. Nro 8-9/1916.

Lehtosalo, V. Kertomus Maarian pitäjän alueella kesällä 1961 suoritetusta kiinteitten muinaisjäännösten inventoinnista. Kulttuuriympäristön palveluikkuna. kyppi.fi. https://www.kyppi.fi/to.aspx?id=129.135714 (käytetty 4.12.2025)

Patru 11/1934

Suomen matkailijayhdistyksen vuosikirja, 1909.

Siikkilä, Onni et al. Prusin patteri. Suomen Turku 4/1984. s. 4–5.