Kenttäasema täynnä tarinoita

Avainsana: kenttätyö (Page 2 of 2)

Entisestä pesula-rakennuksesta kuoriutui moderni merivesilaboratorio

Talven mittaan edistynyt entisen pesula-rakennuksen remontti valmistui muutama viikko sitten ja tällä viikolla tutkimuslaitoksen henkilökunta aloitti laboratorio-tilaksi muunnetun Pesulan valmistelun. Viikon aikana päärakennuksen pohjoiskäytävällä sijaitsevan kurssilaboratorion (vesilaboratorio) irtaimisto siirrettiin uuteen merivesilaboratorioon. Vanha kurssilaboratorio muuntuu sekin myöhemmin uuteen käyttötarkoitukseen. Tässä hieman maistiaisia miltä uusi merivesilaboratoriomme näyttää tällä hetkellä!

Seili sea water laboratory

Entisestä pesula-rakennuksesta (vasemmalla) rakennettiin uusi merivesilaboratorio. Uusi laboratorio täydentää merkittävästi laitoksen tutkimusinfrastruktuuria. Uutta laboratoriota tukemassa on vieressä  olevassa punainen Makasiiniksi kutsuttu vaja, jossa on kesäisin käytettävissä kaksi kliimahuonetta sekä näytteiden säilöntään tarkoitettuja pakastimia. Oikealla näkyvässä “Sikalassa” voi taas tehdä sekä sisällä että ulkona akvaariokokeita. Sekä Pesulaan että Sikalaan tulee putkea pitkin Kirkkoniemen kupeesta suolapitoisuudeltaan n. 5.5-6 promillea olevaa merivettä.

Seili sea water laboratory

Tilanne remontin ja muutto-operaation jälkeen. Laitoskäytössä aiemmin olleet pesukoneet ja kuivain on korvattu rosteripöydillä ja vetokaapilla. Tila on muutamia tavaroita vaille valmis käytettäväksi.

Seili sea water laboratory

Entinen kuivaushuone odottaa vielä tyhjillään kahta akvaarioräkkiä. Tila soveltuu erityisesti kokeelliseen työskentelyyn.

Seili sea water laboratory

Laitoksen entisestä kuntosalista muotoutui erityisesti opetuskäyttöön tarkoitettu tila. Tilassa on mahdollista esimerkiksi mikroskopoida Seilin lähivesiltä kerättyjä näytteitä ja opettaa lajintunnistusta. Kaapeissa opiskelijoita odottavat uudet FINMARIn tuella hankitut Zeiss stereomikroskoopit ja kaikki näytteiden analysoimiseen tarvittava pientavara.  Tilassa on myös tykki ja nettiyhteys. Ensi viikolla tila saa loppusilauksen, kun paikalle tuodaan pöydät ja tuolit.

Mitä Seilissä tapahtuu talvella?

Kysytyimpiä kysymyksiä mitä vuodesta toiseen saamme on “Millaista on olla ja työskennellä Seilissä talvella?”, “Mitä tutkimuslaitos tekee Seilissä talvella?” ja “Miten Seiliin pääsee talvella?”. Tutkimuslaitoksemme on toiminut perustamisestaan lähtien Seilissä ympärivuotisesti ja toimintaamme määrittää sen kaksijakoisuus kiireiseen kesäkauteen ja rauhallisempaan talvikauteen.

Seili winter

Kun kesä kääntyy syksyyn ja muun muassa Nauvo-Seili-Hanka väliä kulkeva yhteysalus m/s Östern lopettaa kesäkautensa, kävijämäärät hiljenevät ja on aika kääntää katse kohti tulevaa talvea. Vaikka ulkona paistaisi vielä lämmin aurinko, talven tulon huomaa yleensä konkreettisimmin ensimmäisenä väen vähenemistä – kesätyöntekijät lähtevät saaresta yksi toisensa jälkeen ja vierailevat tutkijat lopettelevat kenttäkauden näytteenottojaan ja kokeitaan. Jäljelle jää laitoksen toiminnasta huolehtiva ydinporukka.

Samaan aikaan kun toiminta kenttäasemalla hiljenee, herää yliopistokampus uuteen lukuvuoteen mikä tarkoittaa erinäisten työryhmä- ja suunnittelutapaamisten ja muiden kokousten yleistymistä kalenterissa. Tällöin osa henkilökunnastamme siirtyy talvikaudeksi yliopiston kampusalueelle Matthias-rakennukseen, mutta käy Seilissä satunnaisesti läpi talven.

Tähtibongarille ja yökuvauksesta kiinnostuneelle Seili on talvella oiva vierailukohde, sillä Seilissä eivät kaupungin valot häiritse vaan laukkuun kannattaa sen sijaan pakata otsalamppu.

Seilissä ympärivuotisesti työskenteleville talvi on laitteistojen ja tilojen huoltoaikaa. Talven aikana tutkimuslaitteisto käydään lävitse, kaikki huoltoa tarvitsevat laitteet korjataan ja kalibroidaan, verkot parsitaan ja varastot täytetään ensi kesän kenttäkautta varten. Tutkimuslaitoksen huoltomiehet Pete ja Kari huolehtivat kiinteistönhuollosta ja nostavat pienimpiä peltiveneitä lukuun ottamatta kaikki tutkimuslaitoksen veneet ylös ja huoltavat ne kuntoon seuraavaa kesää varten. Tänä vuonna Seilissä myös remontoidaan ja tilojen sijainteja muutetaan, paljon uutta on valmisteilla…

Verstaan valot eivät sammu talvellakaan. Talvikausi on rauhallisempaa aikaa, jolloin kesän kiireiltä jääneitä töitä tehdään loppuun ja laitteistoja ja tiloja huolletaan.

Syksyllä osa monitorointiohjelmista, kuten esimerkiksi yöperhosseuranta lopetetaan kun päivän keskilämpötila laskee pysyvästi 0 asteen alapuolelle. Viimeisimpiä isoja näytteenottorutistuksia on marraskuussa tapahtuva silakankalastus, jossa verkoin kalastetaan 5 kg silakkaa Säteilyturvakeskuksen säteilypitoisuusmonitorointia varten. Vedenlaadun seuranta kuitenkin jatkuu ympärivuoden ja noin 10 päivän välein tutkimuslaitoksen preparaattori ajaa veneellä yhdessä Karin tai Peten kanssa saaren pohjoispuolella sijaitsevalle seurantapisteelle mittaamaan vesipatsaan lämpötilaa ja suolapitoisuutta. Kuukauden joka 21. päivän tienoilla kerätään samalta pisteeltä myös eläinplanktonnäytteet. Näytteenottoa määrittävät talvella jääolosuhteiden lisäksi tuuliolosuhteet ja näytteenottopäiväksi pyritään valitsemaan aina viikon vähätuulisin päivä. Näytteenotto onnistuu yleensä hyvin ympärivuoden, ainoastaan kelirikkoaikaan näytteenottoja joudutaan yleensä perumaan kun näytteenottopisteelle meneminen ei onnistu turvallisesti veneellä, moottorikelkalla eikä hydrokopterilla.

Seili winter sampling

Kuvassa talvinäytteenottoa Seilin intensiiviasemalla vuonna 2006, jolloin näytteenottopisteelle päästiin poikkeuksellisesti ilmatyynyaluksen kyydissä.

Seiliin saapuminen onnistuu helposti myös talvella. Yksityisten yhteysalusliikennöitsijöiden lopetettua kesäkautensa Seilin ja Nauvon väliä kuljetaan m/s Falkön kyydissä. Yhteysalus Falkö kulkee läpi talven aina 20 cm jäänpaksuuteen asti. Kovina jäätalvina Seilin ja Nauvon välille rakennetaan jäätie ja väliä kuljetaan autolla ja moottorikelkoilla. Suurin muutos kesäkauteen on aikatauluissa: edestakaisen matkan Seiliin ja pois pääsee tekemään enää vain kolmena päivänä viikossa, tiistaina, keskiviikkona ja perjantaina. Talvisin yhteysalus kulkee myös ns. y-vuoroin, jolloin vuoro täytyy varata viimeistään edellisenä päivänä. Seilissä ympärivuotisesti työskentelevälle henkilökunnallemme tämä ei kuitenkaan aiheuta suuria muutoksia, saareen tullaan edelleen maanantaiaamuna ja saaresta lähdetään perjantaina klo 13. Tarvittaessa Nauvoon pääsee kätevästi myös laitoksen omilla veneillä. Tänä talvena Seiliin matkustavan kannattaa katsoa aikataulut erityisen tarkasti sillä yhteysalusliikennöinti kulkee poikkeuksellisesti Nauvon vierasvenesataman remontin vuoksi Keson telakalta, Nauvon Ernholmista.

Omanlaisensa työympäristö. Saariston rauhallista talvimaisemaa voi ihailla työn lomassa.

Haluatko vierailla Seilissä talvella, mutta yhteysalusliikenne ei sovi aikatauluihisi? Tarjoamme yksittäisille kävijöille ja ryhmille Turku-Seili-Nauvo välisiä venekuljetuksia ympärivuoden jäätilanteen sallimissa rajoissa. Hinnasto ja lisätietoa täällä.

Ketojen kasvillisuuskartoitusta

Ensilumen ja pakkasen keskellä on hyvä hetki palata vielä viime kesän tunnelmiin. Seilin kedot pääsivät kesän aikana suuremman tarkkailun kohteeksi osana laajempaa tutkimuskokonaisuutta. Kasvillisuuskartoitus on tarkkaa puuhaa, jossa huolellinen suunnittelu ja toteutus ovat kaiken perusta.

Kasvillisuuskartoitus aloitetaan kasviruutujen perustamisella. Seilin kedoille merkattiin neljä 10 m x 10 m aluetta kulmakepeillä ja alueen kulmien suoruus tarkastettiin ristimitoilla. Tämän jälkeen jokaiselle alueelle satunnaistettiin pienempiä osaruutuja, joista varsinainen kartoitus eli lajintunnistus ja yksilömäärien laskeminen tehtiin. Ja sitten vain töihin!

Neliömetrin kehikolla on helppo satunnaistaa osaruutuja ja laskea esim. peittävyysasteita.

Ensimmäinen kasviruutu on aina hitain, sillä sen kautta kartoittaja saa ensikosketuksen kokonaislajistoon. Seuraavista ruuduista löytyy jo samoja kasvilajeja ja loppu meneekin sitten rutiinilla. Vaikka harjaantunut silmä huomaakin nopeasti, mistä kasviheimoista on kyse, on kunnollisen lajinmääritysoppaan pitäminen matkassa suotavaa. Hyvä kasviluuppi on myös syytä olla mukana, sillä osa lajien välisistä eroista on todella pieniä. Joskus hyvistä varusteista huolimatta lajitasolle ei määrityksessä aina päästä.

Kenttätöissä oman haasteensa tuo myös sääolosuhteet. Viime kesän sateinen sää hankaloitti välillä kartoitusta, joten aurinkoiset päivät oli hyödynnettävä tehokkaasti. Vaatteista löytyi myös säännöllisesti ylimääräisiä matkustajia.

Erityisesti peltomaitikan (Melampyrum arvense) lukumäärä tuli tarkasti laskettua.

Noidanlukot ovat harvinaistuvia ketojen kasveja. Kuvassa ketonoidanlukko (Botrychium lunaria).

Ei ollut mesiangervo, toteaa puutiainen.

Kasvillisuuskartoitus antaa arvokasta tietoa vallitsevista olosuhteista sekä muutoksista, jos kartoitus toistetaan säännöllisin väliajoin. Kartoitus auttaa myös pääsemään pintaa syvemmälle kasvien kauniiseen maailmaan.

Kartoitusta ei tarvitse aina tehdä yksin! Kuvassa tytönkorennot-heimoon (Coenagrionidae) kuuluva sudenkorento sekä pikkukiitäjä (Deilephila porcellus).

Lue aiheesta lisää: Seilin luontoympäristöt osa 1

Kuvat ja teksti: Jasmin Inkinen, Saaristomeren tutkimuslaitoksen preparaattori

Newer posts »