Kenttäasema täynnä tarinoita

Kuukausi: heinäkuu 2017

Seilin ympärisoutukilpailu

“Halki synkän veen/ lipuu hiljalleen/ Seiliin soudetaan” laulaa Jenni Vartiainen Seilin historiaa kuvailevassa kappaleessaan. Viime viikolla Seilissä soudettiin jälleen, mutta ympäri!

Kenttätyötä tekeville tutkijoille ja kenttäaseman henkilökunnalle kesä on vuoden kiireisintä aikaa. Kesällä tehtävä työ on usein intensiivistä ja työajat eivät aina toimistotyöaikoja tottele. Intensiivistä työtä tasapainoittavat ja katkaisevat kuitenkin erilaiset tapahtumat, joita Seilissä on vuosien saatossa järjestetty useita. Yksi niistä on Saaristomeren tutkimuslaitoksen henkilökunnan ja tutkijoiden toimesta järjestetty Seilin ympärisoutukilpailu.

Joukkue Iso Jano lähdössä matkaan. Kuva vuodelta 1986, STL:n arkistoista.

Seilin ensimmäinen ympärisoutukilpailu järjestettiin vuonna 1981. Kilpailun alusta asti on noudatettu samoja sääntöjä: kilpailu järjestetetään joka vuosi heinäkuussa naisten viikon aikana. Soutajat lähtevät Seilin asemalaiturilta yhtä aikaa ja soutavat vastakkaisiin suuntiin. Veneessä saa olla ainoastaan kolme kilpailijaa kerrallaan ja joukkueiden tulee olla tasalukuiset sekä määrän että sukupuolen mukaan. Matkan aikana soutajia saa vaihtaa kaksi kertaa, postilaiturilla ja saaren pohjoiskärjessä. Kilpailun sääntöjen noudattamista valvovat kaksi kilpailijoiden hyväksymää tuomaria ja sääntöjen rikkojille tuomitaan ikuinen kilpailukielto Seilin ympärisoudussa. 1. palkintona on ikuisesti kiertävä, mutta saarella pysyvä pokaali, johon voittajajoukkueen numerotunnus (I tai II) tai nimi kaiverretaan. Hävinnyt joukkue taas sitoutuu täyttämään kannun jollakin samppanja- tai kuohuviinilaadulla.

Voittajajoukkue vuodelta1985. Kuva  STL:n arkistoista.

Soutukilpailut järjestettiin lähes vuosittain noin 26 vuoden ajan (1981–2007). Seilin avoimet ovet -päivien alettua vuonna 2007 soutukilpailut jäivät kuitenkin hiljalleen unholaan kun molempien tapahtumien järjestäminen heinäkuussa osoittautui liian haastavaksi. 10 vuoden jälkeen, keväällä 2017, tilanne Seilissä muuttui kun saaren ravintola-, majoitus- ja opastustoiminnan otti hoitaakseen palvelutuottaja Skärgårdskompaniet Oy. Samalla päärakennus, entinen mielisairaala, avautui ensi kertaa matkailijoille ja tarvetta avoimien ovien päiviin ei enää ollut. Aivan kuin kohtalon käskystä, laitoksen nuorempi henkilökunta löysi samoihin aikoihin tutkimuslaitoksen kaapeissa pölyttyneen palkintopokaalin ja uteliaisuus heräsi, mikä tämä on?  Seilissä jo pidempään työskenneiltä henkilöiltä asiaa tiedusteltuaan päätettiin soutukisat järjestää uudelleen ja mikäs sen osuvampaa kuin kilpailla saaren uutta tulokasta Skärgårdskompanietia vastaan, joka iloksemme tarttui innolla haasteeseen!

Kilpailupäiväksi valikoitui torstai 20.7. Kilpailuun osallistui yhteensä 15 henkeä ja kilpailua oli seuraamassa hyväntuulinen joukko mökkiläisiä, kenttäkurssilaisia, veneilijöitä sekä tutkimuslaitoksen ja Skärgårdskompanietin henkilökuntaa. Päivä oli alusta alkaen aurinkoinen ja soutajien onneksi myös vähätuulinen, vaikka matkan varrella molemmat joukkueet saivat nauttia myös enemmän tai vähemmän tahallaan aiheutetuista sivuaalloista.

Kilpailun alku lähenee. Vasemmalla keltaisissa tiimipaidoissaan tutkimuslaitoksen joukkue Iloiset meripunkit, joka sai kisaan kaivattua lisävahvistusta ja kannustusta Seilin maaselkärangattomien kenttäkurssin opiskelijoista. Oikealla lähtövalmisteluissa Skärgårdskompanietin joukkue Kielipuolet.

Kilpailu alkoi klo 18:00, jonka jälkeen joukkueet ampaisivat matkaan ennalta arvottuihin suuntiinsa. Matkaa takaisin maaliviivalle vielä 8 kilometriä.

Iloiset meripunkit -joukkueen taistelua pienoisessa vastatuulessa. Matkan edistymistä ei haitannut vastoinkäymiset kuten kaksien airojen katkeaminen, kiitos lähellä olleiden huoltojoukkojen ripeän toiminnan.

Seilin ympärisoutu-mestaruudesta tiukka ja jännittävä taistelu. Voittajajoukkue Iloiset meripunkit ei turhaan airoja läpsytellyt, sillä joukkue souti saaren ympäri huikealla ajalla 1:27.39. Hopealle tullut Kielipuolet joukkue jäi Iloisista meripunkeista vain  2 minuuttia ja selviytyi hienosti maaliin ajalla 1:29.36.

Tyytyväinen voittajajoukkue! Vas. ylhäällä Niko, Tommy, Joni ja Markus. Vas. alhaalla voittoskumppaa ja pokaalia pitelevätJasmin ja Katja. Molemmat joukkueet olivat suorituksistaan niin vaikuttuneita, että kilpailu pyritään ehdottomasti järjestämään ensi vuonna uudestaan!

Translation: Row row row your boat and make it all the way…around Seili island. For field station staff as well as researchers doing field work, summer months are the busiest time of the year. During these months, the work is intensive and office hours don’t always apply.  To balance the intensive work schedule, various events have been organized over the years by the people working in the research institute. One of these events is a rowing contest, where two teams compete to see who can row around the island of Seili the fastest. The rules are strict: the competition takes place in July during women’s week. The competition starts in Asemalaituri and the two teams will row in opposite directions. Each boat will contain 3 contestants at one time and the teams can change rowers two times, in the ferry quay and in the northern point of the island. The competition will have 2 judges and cheaters will be punished with a lifetime ban from the rowing competition. 1st prize is a cup where the name of the winning team will be engraved. The losing team will fill the cup with either champagne or bubbling wine of their choice.

The competition has a long and cherished history as it was organized almost annually between 1981 and 2007. In 2007, the Institute started to organize open house events during the women’s week, and the rowing content fell into oblivion as the task of organizing both events during the same week proved to be too laborious. In 2017, the accommodation, catering and guiding services of the Archipelago Research Institute were outsourced to the travel company Skärgårdskompaniet. Concurrently, the main building was opened to tourists. Thus, there was no need to organize an open house event anymore. At the same time, like a stroke of destiny, the younger generation of the Institute’s staff found the dusted cup from cupboards and curiosity arose, what is this? After consulting the senior members of the staff, a decision was made to organize the rowing contest at least once more. And that’s how everything began, a challenge to compete against the Institute’s staff was thrown to Skärgårdskompaniet, which eagerly rose to the challenge. The 8 kilometer race began on Thursday, July 20th at 6 pm. The Institute’s team won in a time of 1:27.39. Skärgårdskompaniet’s team was second in 1:29.36. Both teams were really impressed with their performance and thus the competition will definitely be organized again next year! 

Seilin ympäristömonitoroinnilla on pitkät perinteet

Yksi tutkimuslaitoksen ydintehtävistä on ympäristön, erityisesti meriympäristön, monitorointi, jossa ajallista tarkkailua tehdään kiinteällä asemalla säännöllisin aikavälein samalla tavalla toistuvalla menetelmällä. Seilin vanhin monitorointiohjelma käynnistyi jo vuonna 1966, vain kaksi vuotta laitoksen perustamisen jälkeen. Silloisen Merentutkimuslaitoksen kanssa aloitettiin tuolloin meriveden fysikaalisten ominaisuuksien seuraaminen Seilin Päiväluodossa. Fysikaalisen seurantaohjelman ohessa käynnistyi myös eläinplanktonyhteisön koostumuksen seuranta, joka vuosina 1966-1985 toteutettiin myös yhteistyössä Merentutkimuslaitoksen kanssa. Mittaukset toistettiin 10 päivän välein vuodenajasta tai vallitsevasta kelistä riippumatta. Kyseiset seurantaohjelmat ovat jatkuneet tähän päivään asti ja niitä tukemaan on tullut  myös useita muita seurantaohjelmia. Tämän kauaskatsoisen toiminnan seurauksena laitoksella on tänä päivänä käytettävissään jopa yli 50 vuotta pitkiä aikasarjoja. Nämä aineistot auttavat tutkijoita ymmärtämään meriympäristössä jo tapahtuneita ja mallintamaan  tulevia suunnanmuutoksia.

Vesinäytteenotossa yleisesti käytetty Limnos-näytteenotin on suomalaista designia.

Näytteenotoilla käydään vuodenajasta riippumatta. Talvipakkasilla matkaan lähdetään moottorikelkoin.

Vuosien saatossa meriympäristön tilan seuranta Päiväluodon asemalla on vaihettain laajentunut ja monipuolistunut ja monet seurantaohjelmat toteutetaan yhteistyössä useiden eri sidosryhmien kanssa. Vuonna 2006 Päiväluodon näytteenottopoijun viereen asennettiin Turun ammattikorkeakoulun toimesta automaattinen vedenlaadun seuranta-asema, joka mittaa veden ominaisuuksia (sameutta, lämpötilaa, suola-, happi-, klorofylli- ja sinileväpitoisuuksia) pinnasta pohjaan 4 kertaa päivässä.  Automaattipoijun mittaustuloksia voi tarkastella reaaliaikaisesti tutkimuslaitoksen ylläpitämältä Saaristomeri.utu.fi sivustolta.

Päiväluodon näytteenottopiste on osa kansainvälistä ODAS (Oceanographic Data Acquisition System) monitorointiasemien verkostoa. Taustalla häämöttää vedenlaadun automaattinen seuranta-asema.

Ilmatieteenlaitoksen kanssa toteutettava vedenlaadun seuranta sai uutta potkua kesäkuussa kun käyttöön otettiin uusi CTD-sondi, joka mittaa meriveden lämpötilaa, suola- ja happipitoisuutta . Laitteen toimintaa testaamassa tutkimuslaitoksen preparaattori Markus.

Viimeisin lisäys tutkimuslaitoksen seurantatoimintaan oli tällä viikolla Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ja Turun ammattikorkeakoulun kanssa yhteistyössä Käldön saaren läheisyyteen asennettu HydroCycle-sensori, jonka avulla on tarkoitus seurata syvänteiden fosfaattipitoisuuksia. Seurannan avulla voidaan tutkia sisäistä kuormitusta eli ravinteiden noidankehää, jossa pohjasedimenttiin varastoituneet ravinteet vapautuvat takaisin veteen hapen vähetessä. Tämä prosessi kiihdyttää entisestään rehevöitymiskehitystä. Sisäisen kuormituksen merkitys matalilla rannikkoalueilla on suuri.

Heidi ja Jan Turun ammattikorkeakoulusta keskittyvät HydroCycle-sensorin asennukseen. Pieni sade ei asennusta haitannut ja laite saatiin turvallisesti paikalleen.

Siellä lepää! Sensori asennettiin painon ja poijujen avulla merenpohjaan, jolloin se ei haittaa veneliikennettä.

Translation: Environmental and at-sea monitoring is one of the main activities of the Archipelago Research Institute. The earliest monitoring programs started in Päiväluoto sampling station in 1966, just 2 years after the Institute was founded. Back then, the Institute started monitoring the physical quality of the water in 10-day intervals in collaboration with the former Finnish Institute of Marine Research. Concurrently, the Institute started monitoring zooplankton abundance and species composition. The monitoring programs have been operating to this day and thanks to this forethought action, the Institute has now access to over 50-year long time series that help researchers to understand and predict environmental changes.

Since then, the monitoring programs in Seili have become more diverse and advanced. In 2006, an automated monitoring buoy was installed near the Päiväluoto station, which measures turbidity, temperature, salinity, oxygen content, chlorophyll-a and blue-green algae content 4 times a day. You can see the online results from Saaristomeri.utu.fi website (in Finnish).

The latest addition to the monitoring programs is a HydroCycle sensor, which was installed near the island of Käldö this week. The sensor measures the phosphate concentration near the sea bottom and is used to study internal loading, a phenomenon where phosphorus pools accumulated in the sediments of the sea bed are released back to the water under anoxic conditions. The internal loading will often determine the eutrophication status of the area and it has a significant effect especially in shallow coastal areas. The program is run together with the Turku University of Applied Sciences and ELY-Center.

Limnocalanukset eivät nuku öisin, emme siis mekään

Limnocalanus macrurus on mielenkiintoinen eliö. Kyseinen eläinplanktonlaji on yksi suurikokoisimmista hankajalkaislajeista Itämerellä ja makeisiin vesiin sopeutuneena lajina sitä tavataan vain Pohjois-Itämeren ja rannikoiden alhaisissa suolapitoisuuksissa. Selkämerellä, jossa suolapitoisuus on noin 5, laji esiintyy nykyään hyvin runsaana. Saaristomeren tutkimuslaitoksella lajia on tutkittu jo useamman vuoden ajan. Lajin ekologia Itämerellä on huonosti tunnettu, vaikka sen merkitys ravintoverkossa on suuri. Limnocalanus on tärkeä ravintokohde silakalle ja sen onkin Saaristomeren tutkimuslaitoksen tutkimuksissa havaittu olevan Pohjois-Itämerellä silakan lisääntymisen ja kunnon kannalta merkityksellinen saalislaji  (Rajasilta ym. 2014, Mäkinen ym. 2017).

Viimeisimpänä Seilissä on tutkittu Limnocalanuksen vertikaalivaellusta, käyttäytyminen, joka on tyypillistä useille hankajalkaislajeille. Eläinplanktonin vertikaalivaellus on biomassaltaan maailman suurin eläinvaellus, joka tapahtuu joka yö kaikilla maailman merillä. Tutkimuksemme tavoitteena on siis  ymmärtää miten Limnocalanus liikkuu vesipatsaassa suhteessa vuorokauden valorytmiin sekä saalistajien että ravinnon läsnäoloon. Tutkimuksen ensimmäinen näytteenotto toteutettiin elokuussa 2016 ja tänä vuonna näytteenotto toistettiin nyt kun yöllä oli vielä valoisampaa.

Tätä tutkiakseen Seilin henkilökunnan jäsenet, vinssimies Markus, näytteenlaskija Jasmin ja kippari Tommy heräsivät keskiviikkoaamuna aikaisin ja suuntasivat laitoksen Seili 1 -veneellä kohti Airiston syvännettä. Näytteenottomatka kesti kaikkiaan 24 tuntia ja näytteitä käytiin ottamassa Airistolta aina 4 tunnin välein. Väliajat kuluivat Rymättylän Hankan rannassa, yhteysaluksen odotuskopissa.

Näytteenoton onnistumiseen voi joskus vaikuttaa yllättävätkin asiat. Tällä kertaa Saaristoradio osottautui yllättävänkin hyödylliseksi. Airistolla näytteenottopaikan sijainti nimittäin löytyi pimeässäkin helposti kanavan kuuluvuuden avulla – se kun alkoi aina hävitä sopivasti kun pisteeltä oltiin ajauduttu liian kauas. Ja eipä näytteenotto olisi onnistunut muutenkaan ilman 1980-luvun klassikoita.

Aurinko paistaa ja päivä on nuori! Vinssimiestä hymyilyttää.

Planktonhaavin käsittelyä helpottamaan rakennettiin oma vinssi. Odottamattomilta tilanteilta ei kuitenkaan vältytty kun vinssi ei alussa toiminutkaan niinkuin odotettiin. Onneksi Tommyn MacGyver-taidoilla vinssi saatiin korjattua nippusiteitä, vanhaa henkaria ja laudankappaletta hyväksikäyttäen. Jeesusteippiä ei sentään tarvittu. Kipparin ja vinssimiehen saumattoman yhteistyön ansiosta haavi laskeutui suoraan kuin pilkki avantoon!

Planktonhaavista näyte talteen

“Näkyykö Limppareita?”

“Kukas se sieltä kurkistaa?” Näytteistä löytyi myös muutama massiaisäyriäinen, latinankieliseltä nimeltään Mysis spp.

Pikkuhiljaa alkoi hämärtää

Yölabran tunnelmaa Hankan yhteysaluksen odotustilassa. Jasmin ruiskii Eosiini-väriainetta näytepulloihin.

Syvyysmerkkien seurausta taskulampun valossa

Viimeinen näyte ylös!

Kello 2 aamuyöllä näytteet oli kerätty ja oli aika palata takaisin Seiliin

Seiliin rantauduttiin seuraavana aamuna aamuauringon jo sarastaessa. Vaikka näytteitä olisi tehnyt mieli mennä analysoimaan heti, oli pakko malttaa mieli ja nukkua muutama tunti.

Näytteenottomatkan tunnelmia videolla.

Translation: The diel vertical migration of the glacial-relict copepod Limnocalanus macrurus was studied by the Institute’s staff in the Archipelago Sea. Our brave staff members Markus, Jasmin and Tommy took samples during a 24-hour period in every 4-hours. Here are some pictures from the trip. Check also a video Tommy made from the sampling trip!

Viitteet:

Mäkinen, K., Elfving, M., Hänninen, J., Laaksonen, L., Rajasilta, M., Vuorinen, I., & Suomela, J. P. (2017). Fatty acid composition and lipid content in the copepod Limnocalanus macrurus during summer in the southern Bothnian Sea. Helgoland Marine Research71(1), 11.

Rajasilta, M., Hänninen, J., & Vuorinen, I. (2014). Decreasing salinity improves the feeding conditions of the Baltic herring (Clupea harengus membras) during spring in the Bothnian Sea, northern Baltic. ICES Journal of Marine Science71(5), 1148-1152.

Tervetuloa blogiin!

Tervetuloa seuraamaan Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitoksen blogia! Tämän blogin tarkoituksena on kurkistaa tutkimuslaitoksen toimintaan Seilin saarella, sen yli 50-vuotiseen historiaan, työntekijöihin ja laitoksella tehtävään tutkimukseen. Blogia päivittävät Saaristomeren tutkimuslaitoksen henkilökunta ja tutkijat.

Tervetuloa mukaan seuraamaan!

Tietoja blogista ja tutkimuslaitoksesta

Seilissä on järjestetty kenttäkursseja jo vuodesta 1969 lähtien. Kuva: Esko Keski-Oja

Kokeellista Itämeri-tutkimusta. Kuva: Saaristomeren tutkimuslaitos/UTU

Ympäristöseurantaa jo yli 50 vuotta. Kuva: Esko Keski-Oja

Welcome to the Archipelago Research Institute’s brand new blog! The blog is created by the staff of the Archipelago Research Institute of the University of Turku, Finland, a field station in the island of Seili on the Archipelago Sea. We created this blog to showcase the many aspects of the Institute and share stories about the work we are doing and provide information to prospective visitors and others who are looking to explore and enjoy the Archipelago Sea.

Welcome and enjoy!

More information about the blog and Research Institute