Mauno Koivisto, Suomen tasavallan myöhempi presidentti, väitteli yhteiskuntatieteiden tohtoriksi Turun yliopistosta vuonna 1956. Koiviston väitöskirja Sosiaaliset suhteet Turun satamassa käsitteli 1950-luvun alkupuolen Turun sataman monimutkaisia sosiaalisia suhteita ja satamassa tapahtunutta sosiaalista kehitystä. Koivisto oli nuorena miehenä ollut apupoikana Crichton-Vulcanin Turun telakalla, ja hän toimi myöhemmin ahtaajana Turun satamassa. Hän oli itse osallistunut sosiaalidemokraattien puolella Turun sataman kiivaaseen kamppailuun ammattiliittojen välillä. Hän toimi jonkin aikaa Turun satamakonttorin hoitajana vuonna 1948.
Satamatyö oli ruumiillisesti erittäin vaativaa sekä kuluttavaa, koska se tehtiin pitkälti lihasvoimin. Työ oli myös epävarmaa urakkaluonteisuutensa vuoksi. Satamatyöntekijöiden sosiaaliset olot olivat usein heikot, ja ne rinnastettiin tehdastyöläisten oloihin. Satamatyöntekijät olivat harjoittaneet yhdistystoimintaa ja osuuskuntatoimintaa Turussa 1890-luvulta alkaen kohentaakseen sosiaalisia olojaan vaihtelevin tuloksin. Ahtausliikkeet vastustivat järjestötoimintaa ja käyttivät lakonmurtajia työntekijöiden lakkoilua vastaan. Järjestötoiminta oli työntekijöiden kannalta vaarallista, koska se saattoi helposti johtaa työpaikan menetykseen. Vuonna 1945 solmittiin työehtosopimus, joka antoi työntekijöiden järjestöille aikaisempaa enemmän valtaa. Kommunistien ja sosiaalidemokraattien välillä käytiin ankaraa kilpailua ammattiliittojen hallitsemisesta, minkä vuoksi lakkoja ja muita levottomuuksia oli paljon. Puoluepolitiikka oli juurtunut tiukasti sataman sosiaalisiin suhteisiin.
Koiviston väitöskirja on sosiologinen tutkimus, joka edusti 1950-luvulla uusine metodeineen uraauurtavaa empiirisen sosiologian tutkimusta. Erona muihin sen aikaisiin sosiologisiin tutkimuksiin Koiviston väitöskirjassa on selkeä historiallinen näkökulma, kun hän kartoittaa Turun satamatyön ja ammattiliittotoiminnan historiaa taustana sen hetkiselle tilanteelle.
Koivisto pohti väitöskirjassaan sosiaalisten olojen vaikutusta Turun sataman levottomuuksiin. Koiviston mielestä ahtausliikkeiden tulisi ottaa suurempi vastuu satamatyöntekijöiden sosiaalisesta hyvinvoinnista ja panostettava siihen. Pyrkimykset parantaa satamatyöläisten sosiaalisia oloja olivatkin jo alkaneet tuottaa tulosta väitöskirjan julkaisun aikaan. Koivisto toteaa väitöskirjassaan omiin tutkimuksiinsa perustuen, että sosiaalisten olojen koheneminen lisäsi työntekijöiden yleistä tyytyväisyyttä. Satamatyöntekijöiden sosiaalisten olojen paranemiseen vaikutti esimerkiksi työntekijöiden mukavuutta varten rakennetun huoltorakennuksen valmistuminen.
Koiviston väitöstilaisuus oli merkittävä tapahtuma monille Turun sataman työntekijöille. Koivisto haastatteli väitöskirjaansa tehdessään kaikkia Turun satamassa vakinaisesti työskennelleitä kahteen kertaan. Väitöskirjaa myös ostettiin paljon Turun satamassa. Koiviston väitöskirjan ansiosta sataman olosuhteet saivat runsaasti julkista huomiota ja siinä esitetyt tulokset antoivat omalta osaltaan intoa Turun sataman ja myös muiden Suomen satamien sosiaalisten olojen parantamiseen.
Kevin Mårtensson
Lähteet:
Koivisto, Mauno: Sosiaaliset suhteet Turun Satamassa: sosiologinen tutkimus. Turun yliopisto, Turku 1956.
Turun sataman historia. Toim. Jussi T. Lappalainen. Turun Satama, Turku 1999.