Avainsana-arkisto: poliisi

1900-luku

Turun venäläinen alipoliisimestari

Kommentoi

Luutnantti Nikolai Borisov 3. Suomenmaalaisesta tarkka-ampujarykmentistä nimitettiin kenraalikuvernöörin käskystä Turun poliisilaitoksen poliisimestarin apulaiseksi eli alipoliisimestariksi vuonna 1904. Elettiin Suomen suuriruhtinaskunnan ensimmäistä venäläistämiskautta, jolloin Venäjän keisarikunnan hallituspiirit hyökkäsivät suuriruhtinaskunnan autonomiaa vastaan. Borisov astui virkaansa 10. maaliskuuta 1904, ja hänet ylennettiin alikapteeniksi jo saman vuoden joulukuussa. 

Osuus teoksen Finlands statskalender för året 1910 paperisesta sivusta, jossa on tekstiä ruotsin kielellä.
Turun poliisilaitoksen virkamiehiä valtiokalenterissa, joka valmistettiin vuodelle 1910. Nikolai Borisovin kerrotaan saaneen mitalin keisarin ja keisarinnan kruunajaisten muistoksi ja maininnan ihmishengen pelastamisesta. Finlands statskalender för året 1910.  Kuvaaja: Tuukka Heikkinen, 20.2.2026.

Uusi alipoliisimestari sisällytettiin nimimerkki Tiituksen nimiluetteloon, joka julkaistiin tammikuussa 1905 Helsingin Sanomissa ja sittemmin ainakin Tampereen Uutisissa. Nimiluettelo koostui Suomen suuriruhtinaskunnan virkamiehistä, jotka olivat venäläisiä tai suomenvenäläisiä, kuten valtionrautateiden päätirehtööri eversti Daniil Vasiljevitš Dratševski ja Turun ja Porin lääninhallituksen lääninsihteeri Aleksei Aleksandrovitš Hozjainov. Tiitus kyseenalaisti luettelonsa pohjalta Suomen Wirallisessa Lehdessä esitetyn väitteen virkakunnan suomalaistumisesta.

Marraskuussa 1905 Turun Sanomat uutisoi alipoliisimestari Borisovin saavuttaneen suurlakon aikana kaupunkilaisten yleisen suosion. Samassa kirjoituksessa kerrottiin, että paikallinen, venäläinen upseeriklubi oli erottanut hänet. Poliisiurallaan Borisov toteutti erilaisia tehtäviä, kuten kymmenen hevosen ostamisen Pietarista Turun poliisilaitoksen käyttöön läänineläinlääkäri Fabritiuksen ja ratsupoliisi Laaksosen kanssa helmikuussa ja kaupungin pika- ja kuorma-ajurien tarkastuksen Fabritiuksen avustamana joulukuussa 1908. Alipoliisimestari suoritti myös poliisimiehistölle hankittujen revolverien tarkastamista,  ja hänelle lankesi vastuu toimia vt. poliisimestarina poliisimestari Robert Westmanin lomien aikana. 

Marraskuussa 1906 nimimerkki Wisa viittasi Borisoviin kirjoituksessaan “Kirje Turusta”. Hän syytti alikapteenia venäläisestä oveluudesta. Suurlakko oli päättänyt ensimmäisen venäläistämiskauden, joka oli johtanut virkamieskunnan puhdistamiseen. Wisa väitti Borisovin voittaneen ruotsinmieliset puolelleen, eikä Mechelinin senaatilla tai Turun kaupungin viranomaisilla ollut mitään valitettavaa. Nimimerkin taakse piiloutuneen kirjoittajan linjan jyrkkyys ilmeni siitä, että hän väitti provosoivasti ilman todisteita, että ruotsinmieliset olivat epäkansallisia voimia. Nämä voimat yrittivät, nimimerkki Wisan mukaan, hankkia tukea venäläisiltä ja juutalaisilta taistelussaan suomalaisia vastaan.

Nikolai Borisov loi uraansa poliisina ristiriitaisena aikana, mistä sanomalehtiuutiset kertovat. Lehdistö välitti tietoa myös Borisovin henkilökohtaisesta elämästä. Tammikuussa 1907 hän kääntyi luterilaiseen uskoon ja sai Suomen kansalaisoikeuden, jota hän oli hakenut jo kesäkuussa 1906. Borisov jätti virkaerohakemuksensa lokakuussa 1909, jonka jälkeen hän kenties vetäytyi maaliskuussa 1907 E. W. Sahlstedtilta 7 000 markalla hankkimalleen huvilalle Littoisiin.

Tuukka Heikkinen

Lähteet:

Finlands statskalender för året 1910. Osakeyhtiö Weilin & Göös Aktiebolag, Helsinki 1909.

Helsingin Sanomat, 18.1.1905, nro 14, s. 3. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/751689?term=Tiitus&page=3. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu: 30.3.2026.

Pohjois-Karjala, 24.11.1906, nro 136, s. 2–3. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/681476?page=3. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu: 30.3.2026.

Suomalainen Wirallinen Lehti, 16.3.1904, nro 63, s. 1. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/703646?page=1. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu: 3.4.2026.

Suomalainen Wirallinen Lehti, 27.10.1909, nro 248, s. 2. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/709251?page=2. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu: 3.4.2026.

Tampereen Uutiset, 22.1.1905, nro 18, s. 2. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/719171?page=2. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu: 03.04.2026.

Turun Lehti, 15.3.1904, nro 32, s. 2. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1051290?page=2. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu: 03.04.2026.

Turun Lehti, 24.12.1904, nro 153, s. 2. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1051370?page=2. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu: 3.4.2026.

Turun Lehti, 21.6.1906, nro 72, s. 1. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1051486?page=1. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu: 3.4.2026.

Turun Sanomat, 28.11.1905, nro 271, s. 3. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/733232?page=3. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu: 4.2.2026.

Turun Sanomat, 9.1.1907, nro 606, s. 3. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/704499?page=3. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu: 3.4.2026.

Uusi Aura, 29.9.1904, nro 112 (3-päiv. painos), s. 2. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/735028?page=2. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu: 3.4.2026.

Uusi Aura, 26.1.1907, nro 22, s. 5. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/801775?page=5. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu: 3.4.2026.

Uusi Aura, 22.3.1907, nro 68, s. 3. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/801855?page=3. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu: 3.4.2026.

Uusi Aura, 22.2.1908, nro 44, s. 3. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/802309?page=3. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu: 5.2.2026.

Uusi Aura, 3.12.1908, nro 280, s. 7. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/802749?page=7. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu: 3.4.2026.

Uusi Aura, 2.7.1909, nro 148, s. 3. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/803094?page=3. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu: 3.4.2026.

1900-luku

Turkulaista poliisityötä vuonna 1916

Yksi kommentti

Ensimmäisen maailmansodan aikaan Turun poliisilaitoksen käsittelyyn päätyi kahden miehen rikosasia. Etsivän osaston rikoskomisario Carl Welander kertoi raportissaan 26.10.1916 työmies Väinö Saarisen ja renki Kustaa Einar Leivon tapauksesta. Leivo ja Saarinen olivat jääneet kiinni jo 18. päivänä Liedon pitäjässä. Turun ja Porin lääninhallituksen lääninkanslia moitti kaksi päivää myöhemmin Liedon piirin virkaatekevää nimismiestä poliisitutkintopöytäkirjan puutteellisuudesta.

Tutkimuksiin Turussa sisältyi tietopyyntöjen lähettäminen puhelimitse 20.10. Asikkalaan Saarisen tapauksessa, 20.10. Laitilaan ja 23.10. Uudenkirkon piirin nimismiehelle Leivon tuntomerkkien varmentamiseksi. Kahden päivän päästä lääninhallituksen apukamreeri Kurt Egon Ramström vastaanotti konstaapeli Salosen sanelusta puhelinsanoman Uudenkirkon nimismiehenkonttorista, jossa kerrottiin Leivon tunnusmerkit ja ikä. Tämä kaikki johti Welanderin tutkimuksiin etsivässä osastossa kiinni otettujen miesten henkilöllisyyksien selvittämiseksi kuvernööri Eliel Ilmari Wuorisen välipäätöksellä 26.10.1916.

Rikoskomisarion kuulusteluissa selvisi seuraavat tiedot. Saarinen oli humalassa kadottanut oman matkapassinsa Liedossa ja kantanut erään Kaarle Perttulan työkirjaa, joka oli jäänyt hänen haltuunsa. Leivo taas oli tietoisesti esiintynyt Frans Arttur Heinisenä. Hän oli karannut palveluspaikastaan, ostanut matkapassin Heiniseltä yhdellä markalla ja antanut Liedon piirin nimismiehelle itsestään väärät tiedot peläten karkaamisensa seurauksia. Welanderin raportissa kuvailtiin myös miesten fyysisiä tunnusmerkkejä, kuten ruumiinrakennetta, partaa ja kasvojen muotoa. 

Laitilan nimismiehen myöntämä matkapassi Frans Arttur Heiniselle. Carl Welanderin lähettämät kaksi etsivää saivat asiakirjan haltuunsa Turun Humalistonkadun talossa N:o 15 sijaitsevasta paikanvälitysliikkeestä. K. E. Leivo oli jättänyt matkapassin liikkeeseen työnhakua varten. Turun ja Porin lääninhallituksen lääninkanslian arkisto. C PÖYTÄKIRJAT. Ce Pakollisten määräysten rikkomisesta tuomittuja koskevat pöytäkirjat. Ce:4. Pakollisten määräysten rikkomisesta tuomittuja koskevat pöytäkirjat liitteineen, n:ot 1–100 (1916–1916).  Kansallisarkisto, Turku. Kuvaaja: Tuukka Heikkinen, 22.5.2025.

Jotta voimme ymmärtää kiinni otettujen miesten tilannetta, esittelen jalkaväenkenraali Vladimir Nikolajevitš Gorbatovskin pakollisen määräyksen, joka muodosti oikeudellista pohjaa tapauksen käsittelemiseen rikosasiana. Määräys oli annettu heinäkuussa 1916.

Pakollisen määräyksen sisältö käsitteli henkilöiden liikkumista Suomen alueella ja liikkumiseen vaadittuja lupatodistuksia sekä nimesi vastuunalaiset viranomaiset liikkumiseen liittyvissä epäilyissä. Gorbatovskin määräys määritteli Suomen pitäjistä kielletyiksi sellaiset alueet, jotka kuuluivat maan- tai merenpuoleisella rajalla olevaan 15 kilometrin levyiseen alueeseen. Jos henkilö jäi kiinni ilman asianmukaista lupaa tai anoessaan lupaa väärillä tiedoilla, hänet karkotettiin kielletyltä alueelta ja saatettiin tuomita joko korkeintaan 8 000 markan sakkoon tai kolmen kuukauden vankeusrangaistukseen asianomaisen kuvernöörin päätöksellä.

V. Saarinen ja K. E. Leivo tuomittiin 27.10.1916 sekä jalkaväenkenraali Gorbatovskin 15.6.1916 annetulla määräyksellä että Suomen kenraalikuvernöörin Frans Albert Aleksandrovitš Seynin 31. maaliskuuta vuonna 1915 annetun pakollisen määräyksen N:o 28 nojalla seuraaviin rangaistuksiin: Saarinen tuomittiin karkotettavaksi pois kielletyltä alueelta ja 40 markan sakkoon, joka on saattanut vastata 8 päivän vankeusrangaistusta, sillä päätöspöytäkirjassa on yhtäsuuruusmerkki rahasumman ja merkinnän 8p välillä. Leivo sai kolme kuukautta vankeutta. Saarisen ja Leivon tapaus on konkreettinen esimerkki esivallan tavoitteesta rajoittaa kansalaisten liikkumisvapautta. Se heijasteli samalla sotatilan vaikutusta kansalaisyhteiskuntaan. Kyse oli kahden suomalaisen siviilin tuomitsemista, ensimmäisen maailmansodan tilanteessa, oikeudellisiin rangaistuksiin kahden venäläisen sotilaan hallinnollisiin toimenpiteisiin pohjautuen.

Tuukka Heikkinen

Lähteet:

Finlands Statskalender för året 1916. Osakeyhtiö Weilin & Göös Aktiebolag. Helsinki, 1915.

Suomalainen Wirallinen Lehti, 15.08.1916, nro 188, s. 1 URL: https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1296948?page=1. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu: 23.01.2026.

Turun ja Porin lääninhallituksen lääninkanslian arkisto. C PÖYTÄKIRJAT. Ce Pakollisten määräysten rikkomisesta tuomittuja koskevat pöytäkirjat. Ce:4. Pakollisten määräysten rikkomisesta tuomittuja koskevat pöytäkirjat liitteineen, n:ot 1–100 (1916–1916). Kansallisarkisto, Turku.