Puutaloyhtiömme Turun Koulukadun varrella on yli sata vuotta vanha. Olemme usein pohtineet, millaista elämä täällä on ollut eri aikoina, keitä yhtiössä on asunut ja miten ympäristö on kuluneiden vuosien aikana muuttunut. Kansallisarkiston digitoiman sanomalehtiaineiston avulla olemme saaneet pienen vilauksen menneestä yhden entisen asukkaan näkökulmasta. Tämä asukas on taiteilija ja opettaja Liisa Tanner, joka asui yhtiössämme lapsuudessaan ja myöhemmin aikuisena.

Liisa Tanner syntyi Turussa vuonna 1902 ja hän myös kuoli Turussa tasan 40 vuotta sitten vuonna 1986. Uransa aikana hän maalasi satoja muotokuvia ja myös maisemia. Tannerin kotona tehdyssä Uuden Auran haastattelussa kotia koristavatkin useat muotokuvat, joissa esiintyvät hänen sukulaisensa sekä taiteilija itse. Oman kodin seinien sisälle Tannerin työt eivät kuitenkaan jääneet, vaan hänen teoksiaan on ollut esillä ensimmäisen kerran vuonna 1928 ja tämän jälkeen useissa yksityis- ja yhteisnäyttelyissä. Myös Turun yliopiston taidekokoelmassa on useita Tannerin maalaamia muotokuvia.

Tannerista löytyy useita lehtihaastatteluja ja näyttelyuutisia. Yksi mielestämme kiinnostavimmista on Turun Sanomien haastattelu vuodelta 1949. Kyseessä on juttusarja, jossa tunnetuilta turkulaisilta kysyttiin, miten nämä olivat tienanneet ensimmäiset rahansa. Haastattelussa Tanner kuvailee yksityiskohtaisesti Koulukadulla sijaitsevien puutalojen elämää, lasten leikkejä sekä alueen luontoa 1910-luvun lopulla.

Tanner aloittaa haastattelun kertomalla, miten erityisesti pihan tytöt olivat tavattoman yritteliäitä. He olivat esimerkiksi keksineet myydä luonnonkasveja apteekkarille. Tanner oli muiden mukana keräämässä kasveja, vaikkei tehnyt sitä mielellään. Kasveja nimittäin kerättiin puutalojen vieressä sijaitsevan rautatien alueelta, jossa kasvien seasta esiin hyppivät sammakot pelottivat häntä. Hän keräsi kasveja kuitenkin muiden pihan lasten mukana, jotta ei rikkoisi yhteishenkeä, jonka kertoi vallitsevan pihan tyttöjen keskuudessa.

Haastattelussaan Tanner muistelee, että lapset eivät käyneet kauppaa apteekkarin kanssa pelkästään kasveilla, vaan Tannerin kauhuksi myös iilimadoilla, joita lapset keräsivät Aurajoen rantamilta. Koska Tanner ei ollut osoittanut tarpeeksi suurta aktiivisuutta matojen pyydystämiseen, lähetettiin hänet apteekkarin luo tekemään kauppoja matosaaliista. Vaikka madot olivat pitkiä ja paksuja, proviisori totesi niiden olevan kuitenkin väärää lajia.

Lopulta tytöt keksivät tavan ansaita rahaa, joka oli myös Tannerille mieleinen. Taloyhtiön pihaan perustettiin näytelmäseura, joka järjesti iltamia pesutuvassa. Asukkaat suhtautuivat myötämielisesti näytelmäharrastukseen, vaikka pääsylipuista pyydettiin maksua 10 penniä. Rahaa näytelmäseuralle kertyi lopulta niin paljon, että he pääsivät teatteriin.

Tannerin lapsuuskertomus on kiinnostava monelta eri kantilta. Se antaa kurkistusikkunan lasten elämään ja leikkeihin Turussa 1900-luvun alussa, mutta kertoo myös ympäristössä tapahtuneista muutoksista. Tänä päivänä esimerkiksi ajatus sammakon näkemisestä samassa paikassa rautatien varrella tai Turun keskustan alueella tuntuu miltei mahdottomalta, eikä iilimatojen kerääminenkään kuulu enää lasten harrastuksiin. Sen sijaan yhteiset leikit ja taskurahan tienaaminen taloyhtiön asukkaiden kustannuksella on Tannerin vanhalla kotipihalla edelleen suosittua. Näytelmäkerhojen sijaan lapset ovat kuitenkin useana kesänä perustaneet kesäkioskin.

Otto Latva ja Johanna Latva

Lähteet:

Helinä. Turkulaisia taiteilijattaria tapaamassa. Uusi Aura 24.2.1946.

Helinä. Miten ansaitsin ensimmäiset rahani IX. Turun Sanomat 12.11.1949.

Monto, Riitta. Liisa Tannerin luonnosnäyttely on turkulaista kulttuurihistoriaa. Turun Sanomat 4.10.2006. https://www.ts.fi/a/1074151397.

Palin, Tutta. Hilja Teräskeli – tietoa teoksesta. Turun yliopiston taidekokoelma 2024. https://art.utu.fi/object/hilja-teraskeli/.

Villehartti, Veli. ”Taiteen suurena tehtävänä on kirkastaa jokapäiväistä elämää”. Turun Sanomat 23.3.1947.