Helmikuun 28. päivänä vuonna 1948 Turun ja Porin läänissä oli odotettavissa heikkoa tai kohtalaista lounaistuulta ja enimmäkseen kaunista säätä. Oli lauantai ja vietettiin Kalevalan päivää sekä Turun yliopiston vuosijuhlaa. Samana päivänä mies ampui vaimoaan kuolettavasti osoitteessa Koulukatu 20.
Tuona päivänä turkulainen ”metallialan taitava työmies” meni etsimään vaimoaan tämän sisaren kotoa taskussaan Nagant-revolveri. Mies päästettiin sisälle asuntoon ja hetken keskusteltuaan vaimonsa kanssa asunnon keittiössä, hän otti revolverinsa ja ampui sillä kaikkiaan neljä kertaa. Yksi luodeista osui vaimoa päähään. Tämän jälkeen mies otti veitsen käteensä ja viilsi sillä itseään kaulaan. Tapahtumia todistanut silminnäkijä, ilmeisesti uhrin sisko, hälytti apua paikalle ja molemmat loukkaantuneet kuljetettiin Turun lääninsairaalaan hoidettaviksi. Leikkauksesta huolimatta vaimo kuoli saamiinsa vammoihin muutama päivä tapahtuneen jälkeen. Hänet haudattiin Turun vanhalle hautausmaalle maaliskuussa. Sen sijaan kuolettavan laukauksen ampunut puoliso selvisi itseaiheutetuista vammoistaan ja mielentilan selvittelyn jälkeen hänet tuomittiin syksyllä 1948 kuritushuonerangaistukseen kymmeneksi vuodeksi vaimonsa taposta.
Uutinen väkivaltaisesta välienselvittelystä levisi lehdistön välityksellä ympäri Suomea. Otsikot kertoivat niin verityöstä, verinäytelmästä, perhemurhenäytelmästä kuin avioliittotragediasta. Lopulta ainakin 35 sanomalehteä julkaisi uutisen aiheesta maaliskuun puoliväliin mennessä.
Lehtikirjoitusten perusteella murhattu vaimo oli asunut tilapäisesti siskonsa luona jo pidemmän ajan. Ilmeisesti mies oli ollut päihtynyt mennessään selvittelemään tilannetta ja hakemaan vaimoaan takaisin. Lehdistössä murhatyön syyksi ilmoitettiin ”avioliitossa sattuneet ristiriitaisuudet”. Mies oli käyttänyt usein alkoholia ja pahoinpidellyt puolisoaan päihtyneenä sekä uhannut tämän henkeä. Vaimo oli yrittänyt saada avioeron puolisostaan, mutta tämä ei ollut siihen suostunut. Oikeudenkäynnissä mies kertoi osuneensa vaimoonsa vahingossa, ja väitti ettei hänen tarkoituksenaan ollut tappaa tätä. Väitteistään huolimatta hän oli kuitenkin hankkinut mustasta pörssistä aseen, ja ampui sillä useita laukauksia vaimonsa sisaren asunnossa.
Kulttuurihistorioitsija Rauno Lahtinen on kirjoittanut teoksen Murhia ja hirmutekoja Turussa (2021), mutta tämä Koulukadulla tapahtunut verityö ei ole mukana hänen kirjassaan. Se noudattaa kuitenkin Lahtisen teoksessa esille tulevien tapausten kaavaa, jonka perusteella tappoon päättynyt väkivalta ei ollut ajalle vierasta. Myöskään itsemurha tapon jälkeen ei ollut harvinaista. Näin kävi tässäkin tapauksessa, vaikka tuomittu jäi yrityksestään huolimatta henkiin. Lahtisen mukaan ampuma-aseiden hallussapitoa rajattiin ensimmäisen kerran lailla vuonna 1933, jonka jälkeen aseiden hallussapitoon tarvittiin poliisin lupa. Lakia kiristettiin vielä kaksi vuotta ennen Koulukadun surmaa, jolloin taskuaseen sai hankkia vain työtarpeeseen. Valitettavasti tämäkin tarina osoittaa, että aseita kuitenkin kaupattiin pimeästi niitä haluaville.
Koulukadun verityö ei ollut siis omana aikanaan ennenkuulumaton, vaan yksi muiden murhien ja tappojen joukossa. Valitettavasti tällaiset tapaukset eivät ole harvinaisia tänäkään päivänä. Pelkästään vuoden 2026 maaliskuun loppuun mennessä on uutisoitu kahdeksan naisen kuolleen lähisuhdeväkivallan seurauksena. Kaksi heistä on kuollut Turussa. Näiden tapausten suhteen on myös huomioitava, että usein vain kuolemaan johtaneet väkivaltatilanteet päätyvät otsikoihin.
Johanna Latva ja Otto Latva
Lähteet:
Naisjärjestöt Yhteistyössä Nytkis ry. ”8 tapettua naista kolmessa. Kuukaudessa” @nytkis_ry – Instagramtili. 27.3.2026. https://www.instagram.com/p/DWYjyMTDFg-/.
Rauno Lahtinen. Murhia ja hirmutekoja Turussa. Turku: Sammakko, 2021.
Raahen Seutu 3.4.1948.
Sosialisti 6.11.1948.
Turun Sanomat 29.2.1948; 3.4.1948; 6.11.1948.
Uusi Aura 29.2.1948
Uusi Suomi 29.2.1948
